Onko kukaan toiminut niin kuin minä eli lopettanut vaan tuttujen moikkailun?

Joo olen. Tosin molemminpuolistahan tämä on - ei mullekaan kukaan näistä ex-tutuista tai -kavereista sano mitään vaikka tunnistaakin esim. kadulla vastaan tullessaan. Eikä siinä siis mitään. Olo on ollut jotenkin tosi vapautunut tämän päätöksen myötä, jonka tein pari vuotta sitten. Ei enää tartte jännätä törmääköhän johonkin vanhaan tuttuun jossain, ja mitä sille sanoo yms.

Sanon moi, mutta en jää juttelemaan. Eikä se haittaa, vaikka joku tuntematonkin moikkaisi minua. Luulen, että tuntematon on sekoittanut minut toiseen vähän samannäköiseen. Moikkaan jopa tuttuja kasvoja, jotka tulevat yleensä samaan aikaan samassa paikassa vastaan, esim toisia vanhempia, joiden lapset käyvät samaa päiväkotia tai koulua kuin omani. Ei moikkailu hallaa tee. Hymyilen ja saan hymyjä takaisin moikkausten lisäksi (sekä miehiltä joskus iskuyrityksiä).

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:19"]

Joo olen. Tosin molemminpuolistahan tämä on - ei mullekaan kukaan näistä ex-tutuista tai -kavereista sano mitään vaikka tunnistaakin esim. kadulla vastaan tullessaan. Eikä siinä siis mitään. Olo on ollut jotenkin tosi vapautunut tämän päätöksen myötä, jonka tein pari vuotta sitten. Ei enää tartte jännätä törmääköhän johonkin vanhaan tuttuun jossain, ja mitä sille sanoo yms.

[/quote]siis minkä päätöksen? Oletko tietoisesti päättänyt olla moikkailematta kaikkia (jotka eivät kuulu sen hetkiseen elämään)? Minä olen vaan ajautunut tähän. Ihan sama kuin päättäisin moikkailla. Mutta syy voi olla siinä etten keksisi mitään puhuttavaa, jos joutuisin. Vähän myös pelkään, että paskat ne musta ovat kiinnostuneitakaan (En ole ollut mikään suosittu tyyppi).

ap

itse mietin kanssa, että en moikkaa entisen työpaikan työkavereita. yhteen törmään pakostikin jatkuvasti. käännän vaan pään pois. en jaksa stressata.

Voi teitä suomalaisia, joita tervehtiminenkin ahdistaa.

Outoja te olette. Mitä se haittaa, vaikka moikkaa ja toinen ei tunnista? Hänen häpeänsähän se on, ei sen joka muistaa ja moikkaa. Jotenkin tosi sulkeutunutt tuollainen. Reipastukaa!

ette moikkaile tuttuja!? asun pienessä kaupungissa keski-euroopassa ja täällä moikataan kaikkia vastaantulevia. ei nyt kaupan ja ostoskeskuksen vilinässä mutta esim hiljaisemmilla kadunpätkillä moikataan kaikkia. ja naapureita tietenkin.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:32"]

Outoja te olette. Mitä se haittaa, vaikka moikkaa ja toinen ei tunnista? Hänen häpeänsähän se on, ei sen joka muistaa ja moikkaa. Jotenkin tosi sulkeutunutt tuollainen. Reipastukaa!

[/quote]

niin tiedän kyllä että tunnistaa (esim. entiset luokkakaverit), mutta miksi alkaisin moikkailemaan NYT kun en ole 10 vuoteen niin tehnyt?

Ja kyllä moikkailemattomuuteen on suurin syy se etten ollut kovin tykätty.

ap

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:19"]

Joo olen. Tosin molemminpuolistahan tämä on - ei mullekaan kukaan näistä ex-tutuista tai -kavereista sano mitään vaikka tunnistaakin esim. kadulla vastaan tullessaan. Eikä siinä siis mitään. Olo on ollut jotenkin tosi vapautunut tämän päätöksen myötä, jonka tein pari vuotta sitten. Ei enää tartte jännätä törmääköhän johonkin vanhaan tuttuun jossain, ja mitä sille sanoo yms.

[/quote]siis minkä päätöksen? Oletko tietoisesti päättänyt olla moikkailematta kaikkia (jotka eivät kuulu sen hetkiseen elämään)? Minä olen vaan ajautunut tähän. Ihan sama kuin päättäisin moikkailla. Mutta syy voi olla siinä etten keksisi mitään puhuttavaa, jos joutuisin. Vähän myös pelkään, että paskat ne musta ovat kiinnostuneitakaan (En ole ollut mikään suosittu tyyppi).

ap

[/quote]Kyllä, tein tietoisen päätöksen lopettaa menneisyyteen kuuluvien ihmisten tervehtiminen. En siis ollut mitenkään "suosittu" ennen tätäkään, ja jatkuvasti koin ahdistusta siitä, että nolaan jonkun vanhan tuttuni jos sanon hänelle hei ja hän ei joko muista mua ollenkaan tai ei halua muistaa. Ja päädyn tämän takia naurun aiheeksi näissä entisissä piireissä. Nyt ei tarvitse enää miettiä tällaisia ja olo on hyvä.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:19"]

Joo olen. Tosin molemminpuolistahan tämä on - ei mullekaan kukaan näistä ex-tutuista tai -kavereista sano mitään vaikka tunnistaakin esim. kadulla vastaan tullessaan. Eikä siinä siis mitään. Olo on ollut jotenkin tosi vapautunut tämän päätöksen myötä, jonka tein pari vuotta sitten. Ei enää tartte jännätä törmääköhän johonkin vanhaan tuttuun jossain, ja mitä sille sanoo yms.

[/quote]siis minkä päätöksen? Oletko tietoisesti päättänyt olla moikkailematta kaikkia (jotka eivät kuulu sen hetkiseen elämään)? Minä olen vaan ajautunut tähän. Ihan sama kuin päättäisin moikkailla. Mutta syy voi olla siinä etten keksisi mitään puhuttavaa, jos joutuisin. Vähän myös pelkään, että paskat ne musta ovat kiinnostuneitakaan (En ole ollut mikään suosittu tyyppi).

ap

[/quote]Kyllä, tein tietoisen päätöksen lopettaa menneisyyteen kuuluvien ihmisten tervehtiminen. En siis ollut mitenkään "suosittu" ennen tätäkään, ja jatkuvasti koin ahdistusta siitä, että nolaan jonkun vanhan tuttuni jos sanon hänelle hei ja hän ei joko muista mua ollenkaan tai ei halua muistaa. Ja päädyn tämän takia naurun aiheeksi näissä entisissä piireissä. Nyt ei tarvitse enää miettiä tällaisia ja olo on hyvä.

[/quote]

Ei suomalaiset naiset VOI OLLA NÄIN HULLUJA JA AHDISTUNEITA??? Vai voiko? 

Ihan oikeasti, sulla on pikkasen narsistinen ja kieroutunut minäkuva, jos kuvittelet, että jotakuta oikeasti kiinnostaisi jäädä jälkikäteen vatvomaan sun moikkaustasi, olipa se väärä tai oikea tai jotain siltä väliltä...

Yrittäkää nyt ihmiset ihan vähän rentoutua, tehän tuutte hulluiksi, jos ette jo ole.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 12:19"]

Joo olen. Tosin molemminpuolistahan tämä on - ei mullekaan kukaan näistä ex-tutuista tai -kavereista sano mitään vaikka tunnistaakin esim. kadulla vastaan tullessaan. Eikä siinä siis mitään. Olo on ollut jotenkin tosi vapautunut tämän päätöksen myötä, jonka tein pari vuotta sitten. Ei enää tartte jännätä törmääköhän johonkin vanhaan tuttuun jossain, ja mitä sille sanoo yms.

[/quote]siis minkä päätöksen? Oletko tietoisesti päättänyt olla moikkailematta kaikkia (jotka eivät kuulu sen hetkiseen elämään)? Minä olen vaan ajautunut tähän. Ihan sama kuin päättäisin moikkailla. Mutta syy voi olla siinä etten keksisi mitään puhuttavaa, jos joutuisin. Vähän myös pelkään, että paskat ne musta ovat kiinnostuneitakaan (En ole ollut mikään suosittu tyyppi).

ap

[/quote]Kyllä, tein tietoisen päätöksen lopettaa menneisyyteen kuuluvien ihmisten tervehtiminen. En siis ollut mitenkään "suosittu" ennen tätäkään, ja jatkuvasti koin ahdistusta siitä, että nolaan jonkun vanhan tuttuni jos sanon hänelle hei ja hän ei joko muista mua ollenkaan tai ei halua muistaa. Ja päädyn tämän takia naurun aiheeksi näissä entisissä piireissä. Nyt ei tarvitse enää miettiä tällaisia ja olo on hyvä.

[/quote]

Ei suomalaiset naiset VOI OLLA NÄIN HULLUJA JA AHDISTUNEITA??? Vai voiko? 

Ihan oikeasti, sulla on pikkasen narsistinen ja kieroutunut minäkuva, jos kuvittelet, että jotakuta oikeasti kiinnostaisi jäädä jälkikäteen vatvomaan sun moikkaustasi, olipa se väärä tai oikea tai jotain siltä väliltä...

Yrittäkää nyt ihmiset ihan vähän rentoutua, tehän tuutte hulluiksi, jos ette jo ole.

[/quote]No sittenhän heille on täysin yhdentekevää sanonko mitään vai en. Ja koska en em. syistä halua, en sano. Ja edelleen eivät hekään moikkaa minua.

Toiseksi moikkaus on kutsu tulla juttelemaan, jota missään nimessä EN halua. Kumpi on pahempi, sanoa iloinen "hei" ja perään "lähe menemään", vai olla kokonaan huomioimatta tätä ihmistä?

-2, 10 12

ihme miinuspeukuttelua taas, oikein empaattisuuden riemuvoitto!

Ja kyökkipsykologian, #11

ap

Olen niin uppoutunut omiin ajatuksiini, etten välttämättä huomaa moikata hyviäkään ystäviä. Tästä ei tietääkseni ole koitunut kenellekään mitään erityistä haittaa.

ap on ihan oikeassa. mua ahdistaa ihan sairaasti törmätä entiseen työkaveriin. yhdessä vaiheessa ahdisti niin, että keksin kiertoreittejä. ja mäkään en ollut tykätty, vaikka tein kaikkien muiden työt.

t.nro 5

Mä moikkailen naapurustossa asuvia, joita näen usein, mutten ole koskaan ollut kummosemmin jutuilla.

Olispa ihan älytöntä jättää oikeasti tuttuja ihmisiä moikkaamatta. Mä vierastan juttelutilanteita, mutta aina sitä jotain saa änkytettyä, jos joku lähestyy. Eihän niille nyt tarvii sydäntänsä purkaa. Mitä kuuluu? Kiitos hyvää. On se hellettä pitänyt, joo ihan älyttömän kuuma on ollut. Niinpä ollaan rannalla käyty joka päivä.. mutta nyt pitääkin jo mennä. MOI!

Moikkaavatko nämä ap:n tutut häntä ja ap jättää vastaamasta?

Minä olen lopettanut joidenkin tuttujen moikkailun. Sellaisten jotka aiheuttivat ahdistusta minulle. Eipä onneksi ole tullut törmättyäkään. He eivät koskaan ymmärtäneen kiusanneensa minua, enkä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. 

Inhoan sitä, kun moikatessa pitää jäädä juttelemaan. Ei olisi ongelmaa, jos keskustelut olisivat "moi, mitä kuuluu?" mutta, kun ne ovat tyyliin "moi, mitä opiskelet nykyään. oletko jo valmistunut?". En halua selittää kaikille elämäntilannettani, enkä myöskään valehdella päin naamaa. 

On kuitenkin ihmisä joita mieluusti moikkailisin mutta heihin en törmää kaduilla. Tai sitten kävelen niin laput silmillä, etten huomaa heitä. Naapureita tervehtisin mielelläni mutta tässä talossa ei tulla edes samaan hissiin, jos siellä on jo joku.

Minua kummastuttaa nämä "en ollut erityisen tykätty" -jutut. Miten se ei-tykkääminen on ilmennyt? Onko sanottu suoraan? Jos on kiusattu, ymmärtän toki ettei moikata. Mutta muuten hassua. Älkää vatvoko turhia vaan eläkää elämäänne rennosti.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:27"]

Minua kummastuttaa nämä "en ollut erityisen tykätty" -jutut. Miten se ei-tykkääminen on ilmennyt? Onko sanottu suoraan? Jos on kiusattu, ymmärtän toki ettei moikata. Mutta muuten hassua. Älkää vatvoko turhia vaan eläkää elämäänne rennosti.

[/quote]Esim. siten, että jokaisessa "ryhmässä" (työ-, opiskelu- ja isommat kaveriporukat ym.) on ollut yksi tai useampi sisäisessä hierarkiassa korkeammalla oleva henkilö, joka ei vaan ole pitänyt musta ja näyttänyt sen hyvin selvästi mm. jatkuvalla suoralla vittuilulla, haukkumalla selän takana ja eristämällä ryhmästä (jätetty kutsumatta yhteisiin bileisiin tai vapaa-ajan viettoon).