Mies ei vieläkään hyväksy lastani mitä teen?

Miten hyväksymättömyys ilmenee? Miksi lapsi ei asu kanssasi? Kuinka usein tapaatte?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:39"]

Miten hyväksymättömyys ilmenee? Miksi lapsi ei asu kanssasi? Kuinka usein tapaatte?

[/quote]

Lapsi asuu sijaisperheessä asunut jo ennenkuin edes nykyisen kanssa tavattiin. Ei tykkää jos pidän yhteyttä. Silloin tällöin tapaamme.

Ei miehellä ole oikeutta osoittaa mieltään jos äiti tapaa lastaan, oli se lapsi millainen tahansa. Jos yrittää mitenkään estää tai pilata välejänne, laita mies pellolle. 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:44"]

Ei miehellä ole oikeutta osoittaa mieltään jos äiti tapaa lastaan, oli se lapsi millainen tahansa. Jos yrittää mitenkään estää tai pilata välejänne, laita mies pellolle. 

[/quote]

Rakastan miestäni ja meillä yhteinen 5,5v lapsi. Tämä vanhempi täyttää kohta 18v.

Mä en voisi ikinä olla miehen kanssa, joka ei hyväksy minun lastani! Sen tein selväksi miehelleni, hän on hyväksynyt lapseni ja kasvattaa tätä kuin omaansa.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:49"]

Mä en voisi ikinä olla miehen kanssa, joka ei hyväksy minun lastani! Sen tein selväksi miehelleni, hän on hyväksynyt lapseni ja kasvattaa tätä kuin omaansa.

[/quote]

Meilläkin miehellä ja lapsella oli hyvät välit ennenkuin yhteinen syntyi.

Itse olen ollut yhdessä miehen kanssa, joka ei miltei 8 vuoteen halunnut omaksua isäpuolen rooliaan oikein mitenkään. Vasta kun tyttäreni muutti omaan asuntoon (nyt täysi-ikäinen), tilanne helpottui kaikkien osalta. Itse olen yrittänyt tehdä parhaani, että olisin lapselleni hyvä äiti - tähän aitoon vanhemmuuden hommaan ei valitettavasti voi ketään muuta "pakottaa" tai "vaatia" - näitä asioita voi tehdä vain sydämellään. Ehkä kaikkein raskain rooli tässä on kuitenkin sinulla itselläsi; yritä ajatella asioita lempeästi kaikkia osapuolia kohtaan -tämä toisinaan auttaa. Tietenkään se, ettei kumppanisi halua hyväksyä lastasi ei saa näkyä ilmiselvänä huonona käytöksenä lasta kohtaan; tähän pitää sinun äitinä puuttua.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:49"]

Mä en voisi ikinä olla miehen kanssa, joka ei hyväksy minun lastani! Sen tein selväksi miehelleni, hän on hyväksynyt lapseni ja kasvattaa tätä kuin omaansa.

[/quote]

Meilläkin miehellä ja lapsella oli hyvät välit ennenkuin yhteinen syntyi.

[/quote]

 Harmi, että teille kävi noin :( Meillä on myös 2 yhteistä lasta ja mies kohtelee edelleen esikoistani kuin omaansa :)

Taas sinä. Olen edelleenkin sitä mieltä, ettei asia oikeastaan miehelle kuulu. Jos haluat tavata omaa lastasi, tottakai saat tavata.

Aikuisen ihmisen pitää pystyä käyttäytymään edes asiallisesti vaikka ei tulisikaan kyseisen lapsen kanssa toimeen.

Sinä äitinä et tietenkään voi tätä kotoa poissa asuvaa nuorta hylätä vaan säilytät häneen hyvät välit sillä tuskin haluat enempää pilata tämän lapsen elämää ja miten pystyisit elämään itsesi kanssa jos hänet hylkäät!

Eli tee miehelle selväksi että sinä äitinä olet vastuussa tästä omasta lapsestasi ja et häntä hylkää ja PISTE!

Olen mä tästä jo muutaman vuoden miehelle puhunut mutta ei se hänen mielipidettään muuta ei vaan pidä tästä lapsesta ennen yhteistä lastamme jutteli ja pelasi jalkapalloa yms ja heillä oli ihan hyvät välit. Sitten lapsemme syntyi ja hän sanoi ettei musta riitä äidiksi kuin tälle nuoremmalle jotenkin on mustasukkainen en vaan tajua.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:35"]

Olen mä tästä jo muutaman vuoden miehelle puhunut mutta ei se hänen mielipidettään muuta ei vaan pidä tästä lapsesta ennen yhteistä lastamme jutteli ja pelasi jalkapalloa yms ja heillä oli ihan hyvät välit. Sitten lapsemme syntyi ja hän sanoi ettei musta riitä äidiksi kuin tälle nuoremmalle jotenkin on mustasukkainen en vaan tajua.

[/quote]

Miksi katselet tuollaista toimintaa? Ei sinun tarvitse kaikkea hyväksyä.

Lakkaa nyt jo viimeistään olemasta tuollainen tossu ja lattiamatto.

Olet ÄITI ja kannat vastuusi myös tästä "edellisen elämän lapsesta" koska sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Hanki ammattiapua ja kasvata selkäranka!

Pitää valita joko mies tai lapsi. Nythän olet valintasi jo tehnyt. Surullista itsekkyyttä.

Miksi se on ongelma, sinähän olet kertonut että lapsi on annettu adoptioon jo kauan sitten. Etkä ole itsekään halunnut olla lapseen yhteydessä.

Miten muuten raskaus etenee?

Miksi kirjoitat jatkuvasti tänne samasta asiasta? Saat täältä aina samat vastaukset, tämä ei vie sinua mitenkään eteenpäin. Vaihtoehdot ovat edelleen:

1. Jätät pitämättä yhteyttä vanhempaan lapseesi ja hankit jonkun kontaktin, jonka kanssa voit käsitellä hankalat tunteesi asiaan liittyen.

2. Pidät yhteyttä vanhempaan lapseesi ja hyväksyt ja kestät miehen reaktiot tähän.

(Valitset varmaan kuitenkin vaihtoehdon 3. eli märehdit asiaa ja valitat tänne ja torppaat kaikki ratkaisuehdotukset).

Joskus asiat ovat myös toisinpäin. Minä sain isäpuolen 6½-vuotiaana. Vierastin häntä ennen häitä ja kauan sen jälkeenkin. Ei sitä vierastamista silloin sopinut näyttää, vielä vähemmän nostella nokkaansa tai kiukutella, kuten nykyään tuntuu olevan tapana. Aikuisena olen arvellut, että äidilläni oli tietoisesti tai tiedostamatta vaikutusta asiaan. Äiti kuoli nuoren ja sen jälkeen suhde isäpuoleen parani ja läheni. Ei hänestä koskaan isää tullut, mutta ihan hyvä isäpuoli hän loppujen lopuksi oli.

Laita se lapsi mummon hoitoon "ottolapseksi". Niin minun äitini aikanaan teki, ja se oli yksi hänen viisaimmista teoistaan.

Mitä ihmeen vastuuta se ap kantaa, jos lapsi asunut jo vuosia muiden huomassa? Ei tuo ole mitään äitiyttä edes, pelkkää itsekkyyttä.

Minua äitinä hävettäisi ja nolottaisi kysellä tällaista asiaa. 

Heitäpä miehellesi kysymys: miten mies haluaisi oman lapsensa mahdollisen isäpuolen kohtelevan tätä? Haluaisiko, että mies pakottaisi sinut hylkäämään tämän lapsen?

Miten joku ihminen voi rakastaa miestä, joka kokee lapsen uhaksi? Ei ainakaan mikään hyvä ja täysipäinen äiti.