Jaksan mitä vaan

Eräänä iltana

En sitten jaksanutkaan

Silloin en mennyt nukkumaan

Ottaisin lapset, mutta

nukkuvat jo vuoteissaan

Ulos vain kävelin, ilman ajatustakaan

Kävelin katuja ilman lohduttajaa

Keräilin minuuttani hajoavaa

Palasin kotiini, ei ole muutakaan

Täällä nyt istun, ilman pelastajaa

Juoksisin, jos jalat mut kantaisi pois

Itkisin, jos vielä kyyneleitä ois

Jaksan, vaikka maassa makaisin

Silloin nauran päin kohtalon kasvoja.

Jaksan, jaksan. 

Ikuisesti tätä jaksan siksi,

kun ei ole muutakaan.