Jäätäisitkö lapsen tekemättä jos se olisi pakko saada sektiolla?

Mielestäni kysymys on todella hölmö. En tietenkään jättäisi, eihän se muutenkaan ole aina valinta, voiko synnyttää alateitse vai ei. Esim. mulla selvisi vasta ihan viime metreillä, että istukka on noussut, eikä estettä alatiesynnytykseen ole. Ja muuten, mulla oli tosi kauhea synnytys, mutten silti halua sektiota tämän tulevan lapsen kanssa, vaan aion hakeutua pelkopolille ja kunnolliseen synnytysvalmennukseen.

#2, Miksi vastasit jos kysymys on hölmö?

En minäkään haluaisi sektiota mutta kun se on ainoa mahdollisuus omassa tilanteessani. Ja ei tietenkään aina voi valita mutta kysymys kuuluu onko joitakin jotka todellakin ovat niin sektiota vastaan etteivät lasta tekisi jos tietäisivät etukäteen että se tulee sektiolla.

Olen synnyttänyt 2 lasta alateitse ja jos kolmanteen voin vaikuttaa niin myös alateitse. Mutta ei se lapsentekoa estä missään nimessä. Jos siis sektio määrättäisiin, niin sitten elettäisiin sen mukaan. Sektio on pieni juttu sen lapsen saamisen rinnalla.

Minunkin mielestäni kysymys on hölmö. Miksi kukaan olisi niin paljon sektiota vastaan, että jättäisiälapsen hankkimatta vain sen takia? Kun lapsi on syntynyt, on ihan sama, vaikka vauva olisi syntynyt korvasta. Lapsihan siinä tärkein on.

Koska satun olemaan tällä palstalla ja osallistumaan keskusteluun.

Mä luulen, että sulla on nyt vähän värittyneet käsitykset siitä, mitä "sektiovastaisuus" on. En mä ole mitenkään sektiovastainen, vaan olen sitä mieltä (aika paljon synnytyspelosta lukeneena), että sektio ei suurimmassa osassa tapauksista ole mikään lääke synnytyspelkoon. Synnytyspelko on asia, jota pitäisi hoitaa, ei kuitata sillä, että no joo, tuossa sektio. Totta kai osa pelkosynnyttäjistä päätyy suunniteltuun sektioon ja totta kai se mahdollisuus pitää kaikille tarjota, mutta sattumalta pelkopolilla käyneet pelkosynnyttäjät yleensä päätyvät alatiesynnytykseen.

Monelle pelkosynnyttäjälle sektio on kuin oljenkorsi, kuvitellaan, että se tekee autuaaksi, vaikka siinä on kuitenkin kaikenlaisia riskejä sekä äidille että vauvalle, koska se on leikkaus, ei kehon luonnollinen toiminto.

#2

Mä synnytin toisen lapsen pelkosektiolla ja kyllä sektio oli minulle ainoa hoito synnytyspelkoon. Ja voin sanoa sinulle, arvoisa numero 2, että sektio oli se autuaaksitekevä juttu ja kaikki sujui hienosti. Kehon luonnollisista toiminnoista minulla on riittävästi kokemusta ensimmäisestä synnytyksestä. On aivan luonnollista, etteivät kaikki synnytykset pääty hyvin, joten vetoaminen luonnollisuuteen on aivan järjetöntä.

En, vaan jättäisin tekemättä jos pitäisi synnyttää alateitse :-) Onneksi on jo lapsiluku täynnä (1) ja sekin sektiolla saatu.

Nimenomaan toisinpäin. Jätän tekemättä jos ei saa sektiota.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 14:51"]

Mä synnytin toisen lapsen pelkosektiolla ja kyllä sektio oli minulle ainoa hoito synnytyspelkoon. Ja voin sanoa sinulle, arvoisa numero 2, että sektio oli se autuaaksitekevä juttu ja kaikki sujui hienosti. Kehon luonnollisista toiminnoista minulla on riittävästi kokemusta ensimmäisestä synnytyksestä. On aivan luonnollista, etteivät kaikki synnytykset pääty hyvin, joten vetoaminen luonnollisuuteen on aivan järjetöntä.

[/quote]

Sä kuvittelet, että mä jotenkin vastustaisin pelkosektioita. En vastusta. Totta kai sellainen on saatava, jos pelkopolilla käyminen auta synnytyspelkoon. Tarkoitin autuaaksi tekemisellä sitä, että sektiossa on komplikaatioriskejä enemmän kuin alatiesynnytyksissä (näin kerrottiin kirjassa, jonka vasta luin, sen nimi on Vapaaksi synnytyspelosta), joten sekään ei ole riskitön, kuten tietenkään ei ole alatiesynnytyskään.

Mä kärsin synnytyspelosta, koska mulla oli todella vaikea ja kivulias synnytys, mutta ei musta sektio tunnu yhtään houkuttelevammalta ajatukselta. Kai tätäkin mieltä saa olla?

#2

Pakon edessä menen kyllä sektioon ja olen mennytkin. Mutta en todellakaan vapaaehtoisesti.

Olen tämän otsikon mukaisen ratkaisun tehnyt. Ensimmäinen lapseni kanssa raskaus meni hyvin synnytykseen asti. Avautuminen kuitenkin pysähtyi viiteen senttiin, ja puolentoista vuorokauden yrityksen jälkeen lapsen sydänäänet heikkenivät ja jouduttiin sektioon. Sektion jälkeen olin kolme vuorokautta sellaisessa kunnossa, että en jaksanut nousta muuta kuin vessaan ja haava ei umpeutunut normaalisti, vaan aukesi heti tikkien poiston jälkeen uudestaan. Olin sairaalassa yhteensä kaksi kuukautta. Haava oli auki kaikenkaikkiaaan 7 kuukautta. Siihen en todellakaan enää uudestaan ryhdy. Puolivuotta sitten mulle tehtiin essure-strerilisaatio ja tämä lapsi jää siis ainoakseni. Ainoa todellinen syy tähän on sektion ongelmat. Jos olis varmaa että seuraavat syntyisi kiltisti alakautta, olisin halunnut useamman lapsen.