Tarvitseeko sinua joku koko ajan

Ei tarvitse, olen eronnut, lapseton ja yksin. Jos olen viikon sairaana, ei kukaan edes huomaa että puutun. Jos jätän menemättä joihinkin juhliin, ei kukaan soittele mun perään. Haluaisin, että joku tarvitsisi edes joskus.

Tavallaan tarvitsee. Ei joka hetki, mutta päivittäin kyllä.

En koe sitä ahdistavana, enkä ihanana. Se on elämää, jonka olen valinnut.

Kyllä.. kuopus tarvitsee minua vielä lähes kokoajan (on mammanpoika ja tällä hetkellä isi ei oikeen kelpaa) ei ahdista, aika aikansa kutakin ja kohta se painelee tuolla kavereiden kanssa ulkona ja mä tunnen oloni hylätyksi ja yksinäiseksi :)

(Tarhassahan tuo on mutta jos sitä ei lasketa)

Päinvastoin, kukaan ei tarvitse minua koskaan. No työkaverit joskus tarvitsee mun työpanosta, mutta ei tää firma kaatuisi vaikkei mua olisikaan. Se ei häiritse minua, on tavallaan vapauttavaa olla tarpeeton ;-)

Tarvitsee! En koe sitä ihanaksi tai ahdistavaksi. Yleensä tarpeet menee arjessa ohimennen mutta joskus ne väsyttävät ja kaipaan pientä irtiottoa mieheni kanssa.

Onneksi ei, koen ahdistavana sen jos joku tarvitsee minua 24h vuorokaudessa. Perhe kyllä tarvitsee minua päivittäin muttei joka hetki, nautin siitä että kumpaakin on sopivasti.

Kyllä vain tarvitsee, 4kk ikäinen vauva. Ei ahdista, vaan on mukavaa että viimeinkin on tarkoitusta elämässä. :) Aika vaan menee niin nopeasti, et kohtahan tuokin on jo iso.

En oikein tahdo määritellä sitä jatkuvaksi tarpeeksi, olen kotona ja ennakoin asioita niin ei ole kiireen tunnetta.

Minulla löytyy hetkiä kun seuraan vaan miten lapset leikkii tai kuljemme puistoon ja elän vaan siinä hetkessä.

Työpaikka odottaa ja kotona oleminen on vaan ihanaa. On aikaa olla miehen kanssa koska saan tehtyä kotityöt ennenkö hän tulee kotiin töistä verrattaessa siihen kun olemme molemmat töissä ja pieneen ilta-aikaan pitää ehtiä sovittaa monta koneellista pyykkiä yms kun nyt voin lapsia nukuttaessani silittää pyykkejä. 

Neljävuotiaita kaksosia ei voi jättää yksin kotiin, joten tarvitsee koko sen ajan kun isänsä ei ole heistä vastuussa. Kyllä haluaisin olla joskus yksin niin että kukaan ei halua minusta mitään. Ja toisaalta, olen ollut jo kauan työtön, ja se tuntuu pahalta että kukaan työnantaja ei tarvitse minua, vaikka voisin monelle olla hyödyllinen jos annettaisiin mahdollisuus.

Kyllä, ja se on ahdistavaa (olen omaishoitaja). Onneksi tilanne muutuu todella pian koska ko. henkilön kunto on jo lähellä normaalia.

Ei tarvitse. Jos tarvitsisi, pitäisin sitä hyvin ahdistavana. Arvostan itsenäisyyttä ja vapautta enemmän kuin huolehtimista ja hoivaamista. Olen mielelläni avuksi toisille, mutta en halua olla jatkuvasti muiden käytettävissä. Esimerkiksi lapsia en jaksaisi hoitaa.