Kun nainen lyö.
Kamalaa mutta totta, ja nyt tunnustan tämän täällä. Olen lyönyt miestäni ja vetänyt tukasta. Olemme molemmat 25v. muutaman vuoden yhdessä, nyt kihloissa ja menossa naimisiin ensivuoden puolella. Molemmat kerrat olivat kun mieheni oli kamalassa kännissä ja uhosi lähteä kun pakotin hänet nukkumaan. Läpsäisin. Toisella kerralla kamalan riidan vallassa olin hänen kimpussaan, haukkui minua pahoin termein, (ei sentään lutkaksi yms.). Kolmannella kerralla jouduimme lomamatkalla käsikähmään taas kun olimme molemmat humalassa. Saattaa vaikuttaa nyt siltä että otamme molemmat paljon alkoa, mutta emme ota. Minä otan n. 3kertaa vuodessa, mies hieman useammin. Jostainsyystä suutun hänelle usein kun hän juo, alkaa käyttäytymään typerästi yms.
Isäni on ollut väkivaltainen äitiä kohtaan pienenä, myös humalassa. Minä sain todistaa nämä tilanteet, isä löi minuakin kerran ja kerran potkaisi. Olen antanut tämän anteeksi hänelle, ja puolisoni on antanut anteeksi minulle. Tällähetkellä suhde on rauhallinen ja molemminpuolin kunnioittava. En vaan pääse yli siitä että minustakin on kasvanut väkivaltainen ihminen. En ole antanut anteeksi itselleni että olen kohta kuin isäni toisinto. Onneksi osaamme puolisoni kanssa puhua näistä asioista, silti mietin kuinka kamala ihminen olen. Miten kykenen sellaiseen, en ikinä haluaisi satuttaa ketään, silti olen satuttanut sitä kaikista rakkainta.
Onko nyt kyse kahdesta kerrata (puhuit "molemmista"), vai kolmesta (puhuit "kolmannesta")?
No joka tapauksessa ensimmäinenkin oli liikaa.