JOULUMAMIT VIIKOLLA 29

Mekin ollaan reissusta palattu eilen ja oli tosi kiva reissu ja ihana nähdä muita äitejä ja suunnilleen samanikäisiä vauvoja=)



Meidän 7v hääpäivä on tänään ja mies ollut ihmeen huomaavainen=)

taidanpa olla sille kans hyvänä ja pöllyyttää peittoja illalla(anteeksi mun ajatukset on tätä luokkaa nyt).

Menkat loppui kestettyään 7pv taas=(



Juho se vaan edelleen on kova poika kierimään ja peruuttamaan tai toi kieriminenhän on sille aika uusi juttu=)

Tänään ekan kerran yritti istuma-asennosta masulleen ja menikin muutaman kerran mutta löi kyllä naamansakin lattiaan...



Jahas,minnekäs se poika taas kieri=)

tytön lelulaatikolle tietty=)



moikka ja kirjoitelkaa!!



äityliini ja Juho 281105

Terkut tallinnasta oltii viime viikko siellä, ihan oli kivaa Iiriksen kanssa rattailtiin paljon ja hän vaan seuraili ihmisiä ja istui tyytyväisenä. Paljon istuskeltiin puistoissa ja iltaisin syötiin hyvin ulkona isossa seurueessa miehen työkaverien kanssa ja Iiriskin popsi iltapuurot hyvin muiden seurassa, oli hauskaa. Paitsi että ei siellä tallinnassa enää halpaa oo ainakaan " turisti" alueilla.



Apua tyttö nousee seisomaankin jo tosi hyvin sohvan nurkkaa vasten ja aina mistä kiinni saa, tommonen pikku tyttönen kyllähän nää vauvat pienestä ponnistaa....



Mukavaa että äityliininkin parisuhteessa on taas parempia aikoja:)))



eipä ihmeempiä huomenna on lääkäri neuvola 8kk(tosin vielä viikko ennen kuin Iiris täyttää 8kk)saa nähdä mitä siellä tehään tuskin mitään ihmeellistä.



Moidot Annora ja Iiris

Pikaiset kuulumiset,ennenkuin lähdetään ulos.

Menoa Aadalla riittää.Konttaus ei ollutkaan niin kiva juttu,kuin nouseminen tukea vasten.Sitä treenataan kovasti.

Kävelytuolilla mennään mahotonta rallia ympäriinsä ja samalla auotaan keittiön kaappeja.

Hampaita alkoi putkahtelemaan.Alas puhkes yksi ja toinen tulee varmaan ihan kohta.Ylös puhkes kulmahammas.Omituinen järjestys.

En ole huomannut mitään erityisempää kiukkusuutta.Nukkuminen on jäänyt päivisin tosi vähiin,sellasia vartin torkahduksia ottaa.Ihmeekseen silti jaksaa hillua.

Nyt tuleekin kommenttia,että vauvalla on tylsää.JOten taidan lopetella.

Kauniit kesäpäivät sen kun jatkuu....

Terkuin Liinuksi+Aada 7kk ja risat

tuli viime yönä melkeen raskausaika mieleen kun kävin pissalla kahdesti viime yönä =0

Hmm..miehen kanssa juteltiin tosi kauan illalla ja kerrankin ilman riitaa ja itkua...lopulta ilta päättyi helliin hetkiin vaikka molemmat todettiin että ongelmia on ja kumpikin on jollain lailla ihastunut toiseen=/ mies ei tosi näe sitä nettikaveria tai ei oo nähnyt,mulla on treffit tänään (nolohymiö) älkää aatelko musta pahaa,mä en aio pettää mun miestä,mä aion ja toivon että me sen toisen kanssa vaan jutellaan!!!!!!!!!!!!!!!!

Tilanne on äärimmäisen hankala,mies yrittää vaikka tänä aamuna totesikin että:jatketaan entiseen malliin...!!



Siis en mä entiseen malliin haluu jatkaa,ei olla tyytyväisiä täysin vaikka seksipuoli sujuukin edelleen yli 10v jälkeen mahtavasti(sori hehkutus) mutta ei se riitä.

Pettymys tuli siis että eikö se mies yritäkään,katotaan nyt.

Miehet-hankalia(vaikka niin me naisetkin taidetaan olla )

tämmöisissä mietteissä,pelottaa ilta,en haluu mokata mitään.



sekopää äitiliini ja Juho 281105

Jospa minäkin piiitkästä aikaa jotain kirjoittelisin.. Välillä on kyllä tullut lueskeltua kuulumisia, muttamutta..



Meillä Aadalla on ollut nyt jotain ihme kitinä-aikaa. Johtuneeko sitten kolmannen hampaan tulosta, mene ja tiedä. Kaksi ekaa tuli kyllä aivan kivuttomasti, mitään kitinöitä ei ollut. Nyt on alaleuassa hieno kolmen hampaan rivi :).

Muutoin meidän prinsessa on kyllä aivan yksi päivänpaiste, ei turhia ole marissut missään vaiheessa.

Tutteliin olemme yrittäneet pikkuhiljaa tutustua, koska karmivakarmiva töihinpaluu odottaa :/ Ei edes kahta kuukautta enää.. nyyh. Onneksi ei vauvelia tarvitse silti vielä hoitoon pukata, meillä kun isukki jää hoitovapaalle.

Ajatuksissa kyllä pyörii vähän väliä, että joko sitä näin pian voisi suunnitella aadalle pikkuveljeä- tai siskoa.. Katsotaanpa nyt..

Aah, neiti taisi herätä..

Paljon auringonpaistetta kaikille!



Lizzbeth & Aada

Kirjoitin viestin, mutta ilmeisesti johonkin toiseen ketjuun. Mutta ei sitä löydy enää... siis palstalla. Onneksi säästin sen, ei tarvii enää raapustaa.



N.Orava - 18.07. 13:07 vastaa tähän viestiin (10/10)

Hupsis pumsis pimpeli pompeli

Minäpäs muuten kokoan viikkokeskustelujen linkit yhteen niin, että voidaan kaikki sitten jäölkeenpäin tarkistaa asioita helposti. Tuo hakutoiminto kun vaan on niin surkea - ei esim. voi etsiä lähettäjän mukaan, eikä noteeraa numeroita! Etsintöjä helpottaisi, jos viestin aloitusotsikossa olisi aina sama sana, esim. " jouluisten" ja " joululahjojen" . Homma edistyy hitaasti mutta vakaasti, laitan linkit, kunhan saan jotain kasaan (nyt vasta kolme viikkoa!)

Jos teillä on kirjanmerkeissä tai välimuistissa ketjujen linkkejä, niin laittakaa tänne!



Nyt on unikoulut lusittu. Pitkään harkittiin, eikä meinannut löytyä vapaata viikonloppua, mies kun on yrittäjänä töissä koko ajan. Ja aina oli jotain: hampaita tulossa, reissu ym. Mut sitten vaan aloitimme. Ekan yön Kare karjui 50 minuuttia putkeen kuin pistetty. Toka yö oli vähän epälooginen, kun Kare nukahti vaunuihin, ja annoin rintaa laskettuani sänkyyn (mistä vauva voi tietää, milloin tissilakko alkaa ja mikä nyt on yöunta?), joten heräsi monta kertaa, mutta viime, neljäs yö Kurppa nukkui klo 22.30-6.30 putkeen. Silloin annan jo rintaa, vaikka uni vielä jatkuu (puoli ysiin! on vähän tämmöinen kesäaikataulu.) Mies oli sitä mieltä, että eikun kerralla pois, mutta kun en raaski, sitäpäitsi vauva on aidosti nälkäinen silloin.



Nyt levottomuus ja näköjään myös unenpuute on ohi. Kare nukkuu pisimpiä päikkäreitään kuukauteen tuossa ulkona. Kriisit miehen ja jopa itseni kanssa ovat ohi. Mies on antanut minulle aikaa, ja ollaan tehty kaikenlaista yhdessä. Ei tarvitse maanantaina ahdistua siitä, että miten täyttäisin päivät (muulla kuin vauvan kanssa kotona kaksistaan ololla). Vauvakin selvästi nauttii, kun kaikenlaista puuhaillaan.



Pienempiä kriisejä nämä ovat olleet kuin varsinaiset aviokriisit. Mutta äityliinit ja muut ikävässä tilanteessa olevat: erityisesti imettävillä mutta varmaan muutenkin hormonit puhuvat vielä meissä. No, ei kaikkea sen piikkiin voi laittaa, mutta kyllä ne minulla ainakin voimistavat tunnereaktioita, vieläkin.

Tässä niitä alkaa nyt tulla, siis linkkejä viikkopinoihin. Täydentäkää, jos vain linkkejä suinkin on! Onpa hauskaa lukea sitten, kun vauvat ovat vaikka vuoden vanhoja.



Vko 4

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6241821&t=6241821&appid=&…



vko 12 ke

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6772696&t=6772696&appid=&…



vko 17 alkuviikko

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7100036&t=7098376&appid=&…



nko 19 alkuviikko

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7226012&t=7210103&appid=&…



vko 20

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7268468&p=&mpage=1&tmode=…



vko 22

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7419519&p=&mpage=1&tmode=…



vko 25

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7601540&p=33&tmode=1&smod…

vko 26

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7651144&p=&mpage=1&tmode=…



vko 27

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7715296&t=7715296&appid=&…



vko 28

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7775034&t=7775028&appid=&…

Eipä ookkaan taas hetkeen tullut tarinoitua tänne joten eiköhän taas ois aika. Aika menee kun siivillä eikä meinaa ees koneelle päivisin ehtiä.



Mies on nyt toista viikkoo lomalla ja käytiin viime viikolla ostamas Iitulle vihdoin ja viimein syöttötuoli. Samalla ostettiin matkarattaisiin aurinkovarjo ja ihana pieni keinutuoli! Tosin sille ei vielä oo käyttöä kun neitokainen ei ilman tukea istu, mut onpahan odottamassa sitten.



Jännä lukea kun teillä jollain jo vauvat konttaa kovin ja pyrkii pystyyn. Meillä ei vielä edes ryömitä. Yritys on kova mutta eteenpäin ei juurikaan pääse. Jos mielenkiintoinen lelu on lähettyvillä ni joten kuten pönkää ittensä sinne mut muuten vaan makoilee ja huutaa kun ei pääse liikkeelle. Terroristivaunu saatiin tuttavaperheeltä lainaksi ja se onkin ollu kiva juttu! Tosin ei silläkään kunnolla liiku kun ei jalat yletä ihan kokonaan maahan. Mutta viihtyy hyvin kun se pitää jos mitäkin ääntä.... Äitin ja isin hermot menee!!!!!



Ollaan otettu ruokalistaan puurot ja ne menee vaihtelevalla menestyksellä... Aamuisin vähän paremmin ja iltaisin huonommin. Joko teillä muilla on se 5 kiinteetä ateriaa päivässä? Mä en saa mitenkään mahdutettua päivään kun neljä. Aamulla herätään n. 8 ja syödään puuro+maitoa, klo 11-12 liha sose+ välillä lisäks maito, klo 15-16 joko hedelmä tai kasvissose+maito ja sitten klo 18 ilta puuro. Täytyis varmaan koittaa vähän venyttää nukkumaanmenoaikaa et saatais ängettyy johonkin väliin viel se viides. Ida kun käy nukkumaan jo klo 19. Välillä huutaa yöllä vellipulloa tai viimeistään aamulla klo 6, äiti sen verran laiska ettei jaksa siihen aikaan rupee puuroja keitteleen... ja neitikin jatkaa tyytyväisenä uniaan pullon tyhjennettyään.



Onko teillä kellään kokemuksia uimavaipoista? Ollaan menos syyskuun alussa etelään ja mietin kannattaako niitä ottaa mukaan...



Oon jotakuinkin päättänyt että kun äippäloma loppuis lokakuun lopulla ni palaan töihin tekemään 3 päivää viikossa vuoden loppuun ja tammikuusta aloitan hoitovapaan ja oon ainakin ens kesän loppuun kotona... Saas nähdä vaan miten rahat riittää... Jospa sitä vaikka sen jälkeen jäiskin taas äippälomalle.....=) Tosin ehkä kysyn miehenkin mielipidettä tohon ;)



Tiituliini81 ja Ida 6,5kk

Pitkästä aikaa nakkaan nyt mäkin kuulumisiani tänne. Oltiin siis lomalla viikko ja toinen viikko toisella kämpällä ja ei oo koneelle päässyt. Loma meni hyvin, tyttö oli kuin enkeli ja sai niiin ihastuneita lepertelijöitä luokseen. Vieraskorea likka. ;) Oli tosi innoissaan kun leirillä näkyi koiria joka suunnassa, kyllä pää pyöri ja kaikki jäsenet vispasi innostuneena. :) Nauratti koiranomistajia kun toinen ei meinannu nahoissaan pysyä kun oli sessejä joka suunnassa. Tieten olettaa et kaikki sakemannit on yhtäkuin omia sakemanneja, niitä voi repiä karvoista ja muokata niiden kirsua uuteen uskoon. Omat on oppinu niin hyvin tytön tavoille et ne käy nopeesti nuolaseen ja haisteleen->moikkaan ja sit ääkkiiää karkuun ennenkö se tirriäinen tarraa kiinni jostain. :D Mun koira on monesti ollut niin raasun näkönen kun se tahtoo olla vähän herkkä ja säikähtää aina kun joku yllättäen tarraa kii. Ja se joku on neiti joka tarraa... :P



Tyttö oppi reissussa nouseen konttausasemiin ja nyt ahkerasti treenaa eteenpäin menoa vaan ei mene kädet vielä eteenpäin. Jalat liikkuu aina välillä askelluksia ja tiedättehän te miten siinä käy ku kädet ei liiku.. *nenilleen mennään mut harvemmin märy pääsee kun osaa varoa sitä nuppiaan* Eilen yllätyin kun istutin sen lattialle ennen kylpyyn menoa vaippasillaan ja herttinen se istu selkä suorassa ilman tukea ihan ite. Yleensä vänkää joka suuntaan ettei pysy sekunttiakaan ilman tukea istuallaan kun pitää touhottaa niin mahottomasti. Energinen likka, ei oo ainakaan äiskäänsä tullut.. *viaton hymy* :) Eilen huomasin kans kaks uutta hammasta ylös pilkottamassa, joten siitäkin voi johtua daamin pienoinen kiukkuisuus heti lomalta paluun jälkeen. Äiti ei saa poistua näköpiiristä vaan alkaa heti huuto. Ei siis yhtään kivaa kun vessaankin mennessä alkaa meteli. Useimmiten pitää raahata se vessan oven eteen kelliin jotta saa rauhassa pissalla käydä.. 8-/ On se äidin elämä rankkaa. Ei vierasta, vähän kyllä itkeskelee vieraiden sylissä jos ne erehtyy viemään niin kauaksi ettei tyttö näe mua tai jos mä tuun yllättäen takasin, ja se näkee mut esim. kun olin äidillä ja äiti hoiti tyttöä kun kävin kaupassa, oli ollut ihan tyytyväinen koko ajan mut ah mikä itku kun mä tulin takasin. Huuli rullalla äidin syliin piti päästä. :) Imartelevaahan se on mut toisaalta hillittömän rasittavaa kun ei voi mihinkään mennä. No eiköhän tuokin tosta ohi mene.



Että tämmöstä täällä. Ens viikolla 8kk lääkärineuvola. Aika rientää, tyttö kasvaa ja pitää alkaa miettiin et mennäkkö töihin vai jäädäkö vielä kotiin. Rahatilanne on auttamattoman kehno mut pitää käydä kyseleen kelalta paljonko saan sieltä rahaa jos oon vielä ens vuoden alkuun asti kotona. Täältä meiltäpäin kun ei saa töitä talviaikaan noin vain, alkuvuodesta saa helpommin kun alkaa turisti kausi kesäksi. :)



Quarra ja neitiläinen melkein 8kk jo... *huisia!! Ja tämä mude on lähtenyt kävelee tukea vasten 8kk iässä ja oon alkanut seisoon ilman tukea saman ikäsenä. :) Tuetta aloin käveleen 22.9 (eli 9kk ikäsenä, oon siis syntynyt joulukuussa niinkuin Kiiakin) Ainakaan tytöllä ei oo yhtä ripeä tahti kehityksessä kun mulla mut vielähän tuo ehtii ottaa harppauksia. :)*

Täällä on vit...käyrä suomeksi sanottuna korkealla!! ( anteksi kielenkäyttö)

Eilen aamupäivällä lähdin viemään tyttöä päiväunille ja aloin ottaan meidän sängystä sille tuttia niin jlka jäi jotenkin jumiin sängyn laitaa vasten ja polvi kiertyi ja kuului aivan kamala paukaus ja kipu järkyttävä. Tämän johdosta kaaduin lattialle ja tyttö tipahti tieten sylistä, onneksi mun oma iso kylpypyyhe oli lattialla rytyssä ja neiti tippui sen päälle ja pää kopsahti seinään. Huuto ja itkukonsertti oli kamala sekä tytöllä että äidillä (kipu ja säikähdys) sitten esikoinen juoksi kamalaa kyytiä paikalle ja alko kans itkeen ku säikähti niin kovin. Mies sattui just soittaan ku istuin vielä lattialla enkä ollu uskaltanut nousta ylös, arvatkaa säikähtikö se kun kuuli tytön hysteerisen itkun ja mitä oli käynyt!!! Käski soittaa ambulanssin mutta olin jo ehtinyt hälyyttää äitini että tulee taksilla. Sain Viivin rauhotettua ja sitten sain nostettua itseni sängyn päälle. Äiti tuli ja kokeilin nousta seisomaan. Pystyin varaamaan jalalla muuten koukistamaan polvea. ja sitten lääkäriin ja kuvattavaksi. Polvilumpiohan oli pois paikoiltaan ja lääkäri laittoi sen paikoilleen, saa nähdä menikö kun ei käynyt edes kipeetä. Nyt on sitten polvi tukisiteessä ja kepit apuna. Voitte vaan arvata miten ottaa kupoliin..... Äiti onneksi voi asua meillä niin kauan ku tarvii mutta kun senkään liikkuminen ei niin hääviä ole kun on myös loukannut polviaan niin monesti (sukuvika) ja ikääkin jo 70v. mutta on siitä kuiten apua kun en voi kantaa tyttöä enkä nostaa lattialta. Ens tiistaina kontrolli miten parantunut.. No se minusta, niin ja Viiville ei onneksi käynyt kuinkaan.

Ja vielä eniten harmittaa kun maanantaina alkoi esikoisen uimakoulu kahdeksi viikkoa ja nyt en pysty kuskaamaan. Äsken kokeilin mennä autoon mutta kun jalkaa en saa koukistettua niin se ei nouse /mahdu autoon muuten voisin ajaa kun vasenta jalkaa ei tarvi automaattivaihteisessa autossa, mutta ei voi jalkaa roikuttaa ovesta, arvatkaa vaan pojan ilmettä kun tajusi ettei pääse uimakouluun. Pitää vielä kysäistä josko anoppi on maisemissa ja kuskais poikaa.



Meillä tyttö peruuttaa lattialla muttei ryömi. Konttausasennossa heijannut jo tosi kauan, nyt välillä jo pääsee pari " askelta" mutta sitten kopsahtaa maahan. Kovasti on liike kannalla ja viihtyy lattialla pitkiäkin aikoja.

Imetys loppui meillä jo kuukausi sitten neidin omasta tahdosta. Yksi hammas alhaalla pilkottaa ja ihan näinä päivinä tulee viereen kaveri. Nukkuu yönsä hyvin, viime yökin 9 tuntia putkeen. Juttelee ja nauraa kovasti on oikein söpöliini hymytyttö. 8kk:n neuvola on elokuun puolivälin jälkeen.



Muuten menee meillä oikein kivasti mutta tämä puujalka (kuten mies eilen nimitteli) ottaa pattiin.



Meillä on tänään 3-vuotis hääpäivä, saa nähdä tuleeko mies kukkien kera kotiin.



Hauskoja kesäpäiviä kaikille!!!



Liili puujalka ja Viivi 7kk+13pvä ja esikoinen 09/2000 tuleva eskarilainen

Voihan Liili...Kylläpä sattui ikävästi.Voin arvata että ottaa päähän.Mulla oli yhen päivän selkä ihan jumissa,kun kävin urakoimassa mattopyykillä.Se onneksi lääkkeitten avulla äkkiä alkoi antautua,mutta hirmuisen hankalaa oli kun ei pystynyt vauvaa juuri hoitamaan.Olo oli todella avuton,hermot meinas jo päivässä mennä.



Mulla olis nyt ainakin Quarralle kysyttävää,kun siitäkin vihdoin kuulee :) ja jos muitakin koirataitajia on niin vastauksia otetaan mielellään vastaan.

Eli meillä on tuo 5-v noutajan/paimenkoiran sekoitus,joka tuli meille 10kk ikäisenä.On aina ollut varauksellinen vieraita kohtaan ja varsinkin lapsia.

Ajateltiin,että tottuu kyllä vauvaan,kunhan huomaa että on omaa perhettä.Mutta huonolta näyttää.Koira kyllä yleensä väistelee vauvaa,mutta muutaman kerran on murissut pöydän alla,kun typsy

on mennyt lähelle kävelytuolillaan.Sitten hurtta perhana saattaa tulla oman lelunsa kanssa vauvan lähelle makaamaan ja jos typsy koittaa lähestyä,niin irvistellään koko hammasrivistön kera.

Mahoton vahtiminen on,ettei mitään pääse tapahtumaan.Koira ei ole ketään koskaan purrut,mutta sormen päästä on näykkässyt muutaman kerran kun joku lapsi on koittanut silittää.(koira oli pentuvaiheensa lapsiperheessä).

Mitähän koiraihmiset tällaisesta tapauksesta sanoisi..Onko toivoa?Mitä voisi tehdä? Olen kyllä ajatellut koirasta luopumistakin,mutta kun se taas on esikoiselle niin kovin rakas,ettei mitenkään raaskisi.Olisi mukava kuulla mielipiteitä...



Eipä sen kummempia nyt tällä kertaa.

Terkuin :koiraansa hermostuva Liinuksi

Älä ihmeessä jää odottamaan että jotain tapahtuisi. Osaan sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kannattaa luopua koirasta ajoissa. itselläni oli koira joka tuli lapsiperheestä pienenä. Se oli meillä 3 vuotta ja huomasin kuinka se jotenkin arasteli lapsia. Sitä oli kiusattu pienenä ja se ei pystynyt enää luottamaan lapsiin. Sukulaislapseen se sitten kesken iloisen kirmailun kävi kiinni ja puraisi korvasta. Seuraavana päivänä varasin ajan eläinlääkärille. Murinat kannattaa ottaa tosissaan varsinkin jos on lapsia. Koville se ottaa luopuminen, mutta ajattele lastasi. Hyvää kesän jatkoa sinulle ja perheellesi.

perjantai!!

Nostetaanpa meidän etusivulle!!

Elämä on aika sekoa,en jaksa kirjoitellakaan entiseen malliin=(



Mä nukuin huonosti ja Juho heräs 5:45,voi iso haukotus!!

Nukkui sen jälkeen kyllä vielä mutta ite heräsin ennen kuin kukaan muu...



En muuten viiti täällä meijän jutusta kirjoittaa enää paljoa,sekavat fiilikset kuitenkin...



Juho yritti nousta istumaan pinnasängyssä mutta ei aivan päässyt,roikkui siis pinnoissa kiinni=)



hyvää viikonloppua!



äityliini ja Juho viikon päästä 8kk!

täytyy tulla vaan pikaisesti kertoo,kun naureskelin itsekseen pojalle.. aamulla tein puurot ja poika oli sen aikaa lattialla.. radiosta kuului whitesnaken here i go again,kun meidän poika todella ampaisi liikkeelle ja lähti hirveää vauhtia karkuun puurolautastaan :) puoliksi menee kontaten ja puoliks ryömien. ehdin nähdä vaan jalat,kun poika katosi eteiseen,missä on koiran ruoka- ja vesikippo :) kamala vahtiminen,kun jätkänpätkä vilistää sellaista vauhtia.ja omat lelut ei tietenkään kelpaa,kun kaikki johdot ja muut tavarat näyttää paaaaljon mielenkiintoisemmilta...





extra hyvää viikonloppua kaikille! me lähdetään taas reissuun! eilen tultiin tampereelta ja tänään lähdetään tuohon lähelle,elikkäs riihimäkeen!



-annukka-

Eppujen tuhansien murheellisten maa- soi täysiä nyt kuulokkeissa.Meinaa vähän jorauttaa.... Tänään ollut jonkinlainen nollauspäivä.Tosi harvoin kuuntelen musiikkia,tänään sitten latailin vanhoja hyviä biisejä netistä ja aina kun typy vaan on nukkunut,niin tässä koneella istunut nämä jumalattomat pömpelit korvissa.Kotihommat vähän jäänyt rempalleen.



Esikoinen on taas kaverinsa mökillä.Tosi ihanaa,kun sillä on nyt oikein samanhenkinen kaveri,jonka kanssa viihtyvät yötä päivää yhdessä.Vuorotellen toistensa kotona.Mopoja rassaillaan ja kaikkea muutakin pyörillä liikkuvaa.Ovatpahan pois kyliltä notkumasta.Meidän Eetu onkin aina ollut kova ulkoilemaan ja liikkumaan.Vaikka sillä paljon kavereita onkin aina ollut,niin saanut kärsiä siitä kun ikävä kyllä nykyään hirveän monet tuon ikäiset (12-v) viihtyvät vaan sisällä pelien ja tietsikoiden ääressä.



Voi,nyt unohdin kuka vastasi mulle koira-asiaan.Kiitokset vaan,kirjoitit kyllä täysin totta ja asiat on todella pohdinnassa.tosin vielä mietitty erilaisia muita ratkaisuja ,kun luopuminen tuntuisi niin hurjalta.(vaikka joskushan se päivä edessä on joka tapauksessa).Tosin emme kyllä missään nimessä halua vaarantaa vauvaa.



Äityliini: Eipä sulle taida osata keksiä mitään helpottavaa sanottavaa.Olet niin hankalassa tilanteessa.Mutta jaksamisia!



Meillä on kanssa sitä sutinaa Aadan kanssa.Ei kauheen vikkelään liiku huoneesta toiseen,mutta seisomaan nousun myötä vahtimista piisaa.Kaikkia mahdollisia tukia vasten noustaan ylös ja kumminkin on ihan hempula ja saattaa vahtimatta kaatua suoraan selälleen.Ostin sen konttauskypäränkin,mutta eipä suostu pitämään päässään.Nyt tulikin vaihe,että kaikki hatut kiskotaan raivolla päästä.

Niin aurinkoinen kuin tyttö onkin,niin varsinainen kiukkupussi.Haluaa nyt kaikki mitä toisten kädessä on ja armoton huuto,kun ei saa.

Siivouksessa tulee repimään mopin ym.varsia.Melkoinen äitin pikku apulainen.Kaupasta kun tulin,niin ensimmäisenä oltiin muovikassissa kiinni repimässä ja koirakin änkes päänsä pussiin.Hetken ruuhka meinas tulla keittiössä.



Sellasta turhanpäivästä höpötystä taas tällä kertaa.Tosi hiljainen viikkopino ollut,mihinkähän kaikki on kadonnut..

Viikonloppuja! Terkuin:Liinuksi+Aada 7,5kk

Milja on päikkäreillä ja niiden jälkeen lähdetään Miljan serkkutytön 1-vuotissynttäreille. On siis hetki aikaa notkua koneella =)



Milja muutti eilen omaan huoneeseen!!! Sain vihdoin siirrettyä kaikki tytön tavarat ja niin se siellä sai tuutia yönsä. Ihan normaalisti nukahti illalla itsekseen ja nukkui yönsä hyvin, mutta heräsi aamulla klo 5.30!! Teki niin kyllä eilenkin, että ei johtunut uudesta nukkumapaikasta. Sain Miljan nukahtamaan uudelleen vasta seiskalta. En tiiä mistä taas tuulee kun on yöunet niin lyhentyneet. Päiväuniakaan ei ole pariin päivään niin hirveästi nukkunu, että se veis tilaa yöunilta. Kai tämä on jälleen kerran niitä kuuluisia vaiheita... :D Sitäkin olen miettinyt, että olisikohan aika lisätä toinenkin lihasose päivään. Tällä hetkellä toinen lämmin sose on liha, toinen kasvis. Liha kun kuitenkin pitää kylläisenä pitempään. Vaikka tuskin se yöuniin vaikuttaa. Kyllä se on puuro joka auttaa yöt nukkumaan... Ja nukkuuhan tuo yönsä =)



Oltiin ma-to mummolassa. Reissu meni oikein mukavasti. Milja oli oikea enkeli koko ajan. Älyttömän hyväntuulinen ja nukkui hyvin päikkäreitä. Korvatulehduksen aikana teki mitä vaan, niin päikkärit oli 30 min, tasan. On siis tainnu korva parantua. :D Räkäisyyskin on taakse jäänyttä. Ja toivottavasti pysyykin siellä, takana siis ;)



Liilille toivottelen polven pikaista paranemista!



No, ei kai tässä kummempia. Kohta varmaan neiti herää, niin päästään lähtemään :) Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!



Äippä ja Milja 6kk3vko

Kesken siivouksen tulin tänne koneelle pitkästä aikaa kurkkimaan. Ollaan oltu reissussa ja oli tosi mukavaa, mutta kyllä kotona on kivaa, kun on pesukone...

Siellä mökillä oli myös koira ja kyllä siinä on tosi kova vahtiminen. Ja hermo meinasi mennä haukkumisen takia... En tiedä mitä se olisi meidän tytölle halunnut tehdä, kun kovin oli ihan viereen tunkemassa. Annoin kyllä sen haistella, mutta se yritti näykkiä, joten homma oli siis yhtä vahtimista.



" ihanaa" että jollain muullekin muksulle on tullut tuollaista komentelemista. Ajattelin jo että se aikaisempi iloisuus ja rauhallisuus on kadonnut ja tilalle on nyt tullut oikeen pirttihirmu. Kait tämäkin on sitten joku vaihe... Mutta tosiaan, jos neiti ei saa huomiota HETI niin se kuuluu ainkin naapuriin asti... Se on jotenkin rasittavaa, jos vaikka yrittää keskustella jonkun kanssa, niin tyttö kiljuu ja karjuu siinä vieressä vaatien huomiota.

Ja nyt hän osaa sitten kääntyä myös selälleen. Eli paikoillaan ei kyllä enää pysy hänkään, vaikka konttausta ei edes vielä harjoitella.

Yöt on olleet jotenkin levottomia. muutaman kerran ihan päiväsellä on tullut sellainen kiljumisen sekainen itku, että olen jo meinannut lääkäriin lähteä. Mutta sitten se on mennyt ohi ja tyttö on ollut ihan hyvällä tuulella. Joskus niin toivoisi että toinen osaisi sanoa mikä harmittaa...



Juu, mutta nyt sitten takaisin siivouksen pariin!

liinuksi:

Voihan Liili...Kylläpä sattui ikävästi.Voin arvata että ottaa päähän.Mulla oli yhen päivän selkä ihan jumissa,kun kävin urakoimassa mattopyykillä.Se onneksi lääkkeitten avulla äkkiä alkoi antautua,mutta hirmuisen hankalaa oli kun ei pystynyt vauvaa juuri hoitamaan.Olo oli todella avuton,hermot meinas jo päivässä mennä.

Mulla olis nyt ainakin Quarralle kysyttävää,kun siitäkin vihdoin kuulee :) ja jos muitakin koirataitajia on niin vastauksia otetaan mielellään vastaan.

Eli meillä on tuo 5-v noutajan/paimenkoiran sekoitus,joka tuli meille 10kk ikäisenä.On aina ollut varauksellinen vieraita kohtaan ja varsinkin lapsia.

Ajateltiin,että tottuu kyllä vauvaan,kunhan huomaa että on omaa perhettä.Mutta huonolta näyttää.Koira kyllä yleensä väistelee vauvaa,mutta muutaman kerran on murissut pöydän alla,kun typsy

on mennyt lähelle kävelytuolillaan.Sitten hurtta perhana saattaa tulla oman lelunsa kanssa vauvan lähelle makaamaan ja jos typsy koittaa lähestyä,niin irvistellään koko hammasrivistön kera.

Mahoton vahtiminen on,ettei mitään pääse tapahtumaan.Koira ei ole ketään koskaan purrut,mutta sormen päästä on näykkässyt muutaman kerran kun joku lapsi on koittanut silittää.(koira oli pentuvaiheensa lapsiperheessä).

Mitähän koiraihmiset tällaisesta tapauksesta sanoisi..Onko toivoa?Mitä voisi tehdä? Olen kyllä ajatellut koirasta luopumistakin,mutta kun se taas on esikoiselle niin kovin rakas,ettei mitenkään raaskisi.Olisi mukava kuulla mielipiteitä...

Eipä sen kummempia nyt tällä kertaa.

Terkuin :koiraansa hermostuva Liinuksi

Joo... Oon koettanu miettiä ankarasti että mitä vois kokeilla. Ensin kyselen lisäinfoa. :D En mäkään mikään kauhee koirataitaja ole mut aina mä voin jotain ehdotuksia nakata. Ootteko koettanut osoittaa koiralle että vauva on sitä " korkeammalla" ?? Kiellättekö sitä kun se ärisee vauvalle?? Mä oon kyllä nyt tosi huono kirjottaan tästä... Meillä on kerran uros koettanu näykätä tytön jalasta kun se oli sylissä, syynä oli että se oli niin korkeella ja se olis tahtonu moikata ja se sit koetti yltää sitä nuolaseen hyppäämällä oman hienon pomppuloikkansa jossa se on tosi haka. Koira sai kyseisestä tempauksesta huutia. Alusta asti oon läppiny koiraa ohtaan jos se alkaa hyppiin kun tyttö on sylissä. Muutenkaan en tykkää kun koira hyppii, mut toisinaan se ei kerrassaan millään malta olla pomppimatta kun on niiin ollut ikävä meikäläistä ja niin tahtois saada vähän rapustusta.

Kaverilla on kans saku ja siltä kuulin että se teki sillon kun tyttö oli vauva sillee, että teki tottista koiran kanssa niin että vauva oli sylissä. Ikään kuin osoitti koiralle että kun komennan sua, tyttö on kans täällä korkealla komentamassa=se on sua korkeammalla ja sitä on uskottava. Nykyäänkin koira tottelee kyllä perheen tytärtä (3wee) ja isäntää mutta talon emäntää se ei usko pisaraakaan. x) Mä tein samaa asiaa kans. Pidin Kiiaa sylissä ja istuutin ja makuutin koiraa ja otin seuraamistakin vähän ja kaikkee semmosta. Sit meillä on tapana et kun koira saa ruoan, se ei saa sitä syödä ennen kuin katsoo silmiin ja saa luvan. Monesti (varsinkin uroksen kans joka on niiiin perso ruoalle eikä millään malttais odottaa) odotutan pidempään kuin yleensä, ja samalla pidän jalkaa liikutellen siinä kupin luona=eli tavallaan itse syön sitä ja lauman alempi arvoinen odottaa vieressä että lauman johtaja on syönyt ennen kuin saa oman ruokansa. Pidin tässäkin tyttöä sylissä mukana touhussa. Sehän on susilaumasta ihan tuttu juttu että ensin syö alfa-uros x) ja sit siitä seuraava ja siitä seuraava, kunnes päädytään sinne alempiin jäseniin. Alempi arvoset saa johtajan jätteet, sen mitä johtaja ei jaksa syödä. Tähänkin liittyen vois koiran ruoka ajat ajottaa siihen että esim. itse syöt jotain ja syötät tytön ja sitten vasta annatte yhdessä koiralle ruokaa.

Saatan selittää asiaa nyt hiukan hankalasti.. Koetan kovasti pähkäillä mikä vois olla avuksi. Tietenkin on sekin mahdollisuus ettei mikään auta, mut mulla on periaatteena koirien kans ollu et varaa ei oo irvistellä/murista mulle, miehelle tai muille lauman jäsenille kuten kissallekaan. Kun mä kiellän niin mä kiellän. ja koirat tietää sen että jos ei uskota niin lauman johtaja antaa karvaan palautteen siitä oliko toiminta oikein vai ei. Joku voi olla sitäkin mieltä että meidän koirat on liian " alistettuja" mutta kyseessä on kumminkin semmonen rotu (saksanpaimenkoira) ettei siinä voi alkaa ottaan riskejä siitä että se kuvittelee olevansa sua korkeammalla arvoasteikossa!

Toinen liinuksi on että koirankin pitää tietenkin saada huomiota, ettei se koe vauvaa uhkana itselleen. Kuri, lauman arvojärjestyksen osoittaminen ja se huomio vois olla ehkä keinot mitkä mulle tulee mieleen.

Kysy jos tulee kysyttävää, koetan kyllä vastailla.. :)

Quarra the alfa-uros. :P

Quarra: Kiitokset kun jaksoit vastata! Tuota johtajuus asiaa ollaan juuri mietitty, että miten saada koira ymmärtämään olemaan vauvaakin alempi.Hyviä vinkkejä tulikin. Ei haluttas tehdä mitään ihan omien " musta tuntuu" ohjeiden perusteilla,kun ei olla mitään koiran kouluttajia.Siksi mukava kuulla vähän enemmän asioista tietäviltä.

Käytiin joskus koirakoulussa,mutta laiskuuden takia sekin jäi.Ukolla on ollut useampikin sakemanni ja on sitä mieltä että tämä meidän herkkä(entisessä kodissaan turhan paljon selkyytetty) hurttamme ei ihan samanlailla kestä kovaa komentoa.

JOnkinlaisia traumoja sillä lapsuudestaan on ja luulemme,että sitä on pentuna lapset kohdellut turhan rajusti,koska on niitä kohtaan niin epäluuloinen.Sen takia voi olla mahdotonta saada luottamusta lapsiin takaisin.

en sitten tiedä olenko tehnyt senkin ihan täysin väärin,kun annan koiran nuolla pilttipurkit vauvan syönnin jälkeen.Ajattelin,että josko tajuais että tuo on kiva,siltä saa ruokaa...Koiramme on älytön ahmatti ja perso kaikelle ruualle.



Sitten kun koira on ärissyt tai irvaillut vauvalle,sitä on heti ärräpäiden kera komennettu,saanut kengästä takapuolelle(ei hakattu!) ja poistettu laumasta joksikin aikaa.Eli laitettu ulos tai toiseen huoneeseen.



Huomio on jäänyt kyllä tosi vähälle,samoin lenkit on pienentyneet vauvan tulon jälkeen.Aikasemmin hyysättiin ja rapsuteltiin,nyt se on ikävä kyllä jäänyt huonommalle.Joten parannettavaa on.



Mutta luulisin,että suurin ongelma löytyy ihan arkuudesta lapsia kohtaan,koska näitä merkkejä on ollut koko 4-v,mitä koira on meillä ollut.



Että sellaista.Jos nyt jotain muuta tulee vielä mieleen,niin kirjoittelehan.Otetaan nyt tuo johtajuus asia ekaksi käsittelyyn.

Terkuin :liinuksi

Toivottavasti asiat lähtee rullaamaan eteenpäin hyvin. Mä kun oon niin koiraihminen että viimeseen asti kokeilisin ihte kaikkea ennen kuin luopuisin koirasta. Kyllä mun mielestä voi toivoa olla, ei siinä mitään. Mustasukkainenkin se koira tod. näk. on kun vauva saa niin reilusti huomiota ja hän ei. Onko koira innokas tuleen mukaan " vauvan hoitoon" ?? Tuleeko vaippaa vaihdettaessa kattoon tai syötettäessä katsoon? Eli onko se ylipäänsä kiinnostunut tästä tulokkaasta vai onko se sille tyyliin ei vois vähempää napata..? :) Sekin kun on mun mielestä jo positiivista jos se on edes hivenen utelias ja kiinnostunut lapsesta, siitä on hyvä lähteä sit toivon mukaan rakentaan eteenpäin. Kyllä meidänkin uroksella on huonoja kokemuksia lapsista pentuajalta, vaikka onkin ollut meillä ihan koko ikänsä. Kävi setä perheensä kanssa kylässä kun koira oli n.6kk ikäinen. Kuinka ollakaan niiden rasavilliäkin villimpi poika ei uskonut kerrassaan mitään mitä sille sanottiin, koetin hokea jatkuvasti että anna koiran olla rauhassa ei sitä saa kiusata.. Repi hännästä heti kun silmä vältti ja auta armias, kahvin juonnin aikana karkasi pihalle ja kävi nakkelemassa koiria kivillä kun olivat häkeissään... >:( Edelleen alkaa sappi kiehua kun sitä muistelen. No koirahan oli ihan raivona sille pojalle sitten, ja seuraavan kerran kun pääsi lähietäisyydelle, koetti hypätä ja puraista. :( Ja sen jäljiltä sillä oli aina raivo vaahtosammuttimen kokoisia naperoita kohtaan. Siinä oli rankka työ opettaa sille että kaikki lapset ei ole ikäviä. Oma pikkusisko toimi apurina, se leikitti meidän koiraa, anto herkkuja, nakkeli keppiä sille yms. anto positiivisia kokemuksia. Ja treenikavereiden aina koirien kanssa elänyt poika kans anto positiivisia kokemuksia. Tärkeintä siinä " opetuksessa ettei ne lapset ole pahoja" oli se että lapset ei saa olla semmosia jotka pelkäävät koiria. Se olis vain meidän koiran intoa äristä ja haukkua lisännyt, kun vaistoaa et toinen pelkää. Ja se iänikunen ei eiei, niskasta kii ja kieltoa kun ärhenteli.



Meillä tämä uros on se herkempi koira komennukselle, ja natu taas kestää sen kovemmankin höykyytyksen kuin nainen ikään ja on hetken aikaa nolona ja sitten se unohtaa /" antaa anteeksi" kurittamisen ja elämä jatkuu. Urokselle se jää herkemmin junnaan päähän se asia.



hmm.. mitähän juttuja mä vielä keksisin neuvoa. Musta olis ihan hyvä kun sen koiran ottais mukaan jokaiseen vauvan hoito juttuun. Meillä ainakin pop on kun saa nuolla tytön kädet ja naaman aina kun tilaisuus tulee, sehän on vain koiran luontainen tapa osoittaa että oot kaveri ja kuulut porukkaan. :) Väkisin ei oo koskaan pakotettu koiria tulemaan vauvan luokse vaan alusta asti oltiin kumpikin kuin vauva olis aina ollut siinä. Koirat kohteli sitä alusta asti niinkuin se olis ihan oikeasti aina ollut meillä, ei mitään ihmeellistä niiden mielestä. Aika usein saa kyllä kieltää että voisitteko jo lopettaa sen nuolemisen ja viereen tunkemisen. Narttu kun koettaa aina vaipanvaihdossa putsata omatoimisesti sen kakkapyllyn.. ;) Niin siis sillä mukaan ottamisella tarkotan että antaa omaa tahtia tulla sinne viereen katsoon jos tahtoo, ei väkisin tietenkään tuoda eikä tungeta lasta nokan alle haisteltavaksi, kuten meikäläisen appiukko omalle koiralleen koetti meidän tyttöä esitellä, sillä siitä lapsesta tulee vain hillittömän pelottava. Meillä aina joutuu urosta kutsuun kun aletaan vaihtaan vaippaa tai tehdään jotain mihin se voi tulla katsoon, kun se kohtelee lasta niiiiin tärkeänä ettei siihen uskalla koskea jos ei äiti anna lupaa. Mutta auta armias jos joku vieras on meillä ja menee omatoimisesti tytön viereen, ihan liki.. Uros kävelee samantien viereen seisoon ja katsoon et äläs nyt vaan tee mitään luvatonta kun se on MEIDÄN vauva. x) Kehuja ja iloista ääntä mukaan kun koira on kauniisti ja tutustuvat lapsen kanssa. Tiedän että siinä saa kyllä olla silmät selässäkin ja tarkkana, mutta uskoisin että jokainen koiranomistaja tuntee koiransa sen verran että tietää kyllä milloin merkit viittaa johonkin ikävään. Niin juu ja onko teidän koiralla oma paikka missä se saa olla rauhassa?? Se on tärkeä asia koiralle että kun sitä väsyttää, se saa nukkua ihan rauhassa. Silloin lapsi ei saa mennä häiritsemään. Ystävillä on portti makuuhuoneeseen. Kun koira on yliväsy, se menee makuhuoneen ovelle istuun ja pääsee sitten sinne portin toiselle puolelle rauhassa nukkumaan. :) Meidän koirilla on omat nurkat talossa missä ne makaa rauhassa.





Koirapsykologit neuvovat vauvan tullessa taloon ottamaan huomioon muutamia seikkoja:



- koira ei saa koskaan nukkua vauvan vuoteessa, ei ennen lapsen tuloa, eikä koskaan sen jälkeen. Koira saattaa puolustaa makuupaikkaansa.



- ennen vauvan tuloa kannattaa totuttaa koira ajatukseen hellimällä vaikkapa nukkea. Koira hyväksyy huomion jakaantumisen ja alkaa muun perheen kanssa odottaa perheenlisäystä.



- vauvan kanssa kannattaa muistaa, että koira on yhä perheenjäsen. Myös äidin kannattaa käyttää aikaa kahdenkeskiseen touhuiluun koiran kanssa, jotta se ei koe itseään hylätyksi. Lapsi pitää esitellä koiralle ja toisinpäin.



- vaikka kuinka luottaisit koiraasi, älä jätä sitä koskaan yksin lapsen kanssa.





Saa nähdä oliko tästä sepustuksesta vielä jotain lisäapua. x) Mulla tahtoo nähtävästi mennä jaaritteluksi. Suo anteeksi. :P



Quarra