Lue keskustelun säännöt.
Anoppiasiaa, jälleen kerran. En tiedä, olenko liian herkkä ottamaan itseeni
17.07.2006 |
vai mikä, mutta jotenkin tuntuu, että en kelpaa miniäksi hänelle. Tosin olen sitä jo ollut kymmenen vuotta, mutta nyt on alkanut tuntumaan siltä, että kaikkeen tekemääni puututaan ja korjaillaan ja kehaistaan, miten M-I-N-Ä tämän teen... Poikansa, siis mieheni on aloittelemassa omaa yritystä, ja olen lapsemme kanssa melkein aina kaksin, mummu tosin auttaa, mutta ei kai tajuu, etten mä jaksa yksin pyörittää koko fucking balettia, kun pitää ihan kaikki ok-talon työt tehdä, talvellakin, ja sitä ei kuitenkaan pidetä minään. Anoppi on ollu kyllä aikanaan kans töissä, mutta heillä on mies kyllä osallistunut lastenhoitoon ja kaikkiin kotitöihin, mun mieheni käy vaan kotona syömässä ja pesulla ja joskus nukkumassa, muuten asuu työmaakopissa firmansa pihassa (matkaa kotiin n.90 km) Olo on aika ankee. Kuullostaa sekavalta, mutta en jaksais aina kuulla, miten MINÄ asian teen, hän loukkaa mua kyllä tosi paljon! Ai nii, ikää anopilla 70 vee.
Kommentit (3)
Sellaista vanhusta voi ajatella lapsena, joka kiukuttelee omaa pahaa oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
71-vuotias anoppini katsoo kanssa oikeudekseen huomautella kaikesta - en minäkään osaa enää tehdä mitään. Olenkin ihmetellyt, miten mieluisasta miniästä tulikin tällainen idiootti, joka ei osaa edes lapsia hoitaa...olena vaan ajatellut että mummu on vanha = ei viitsi tapella. Jos kivahdan vastaan, alkaa kolmas maailmansota, kun loukkaantuu niin kovin. Olen päättänyt kestää, mutten kaikkea silti sietää - katsotaan miten lopulta käy. Tsemppiä sinulle jaksamisen kanssa!
Mulla ei ole (onneksi??) anoppia, mutta läheltä näen miten yhtä miniää kohdellaan. Elikkä miten mun isoäiti kohtelee mun isän uutta vaimoa. Se on jotain JÄRKYTTÄVÄÄ. Isoäiti on yli 90v ja hänelle isä & vaimonsa menee JOKA aamu laittamaan aamupalaa ja katsomaan, että ottaa lääkkeet. (Päivällä ja illalla käy 2 tätiäni). Ja isoäiti on ihan mahdoton. On päiviä jolloin hän haukkuu muita, mutta aina siis " sukuun naituja" , ei omia lapsiaan. Yleensä valitettavasti kiukut ja huudot ja v**tuilut saa isäni vaimo. Kokoajan tulee kommenttia miten isoäiti tekee asiat itse niin hyvin, ja täydellisesti, ja kuinka isän vaimo on tyhmä(kyllä, aukoo tällaista päin näköä!), epämuodikas, kaiken kaikkiaan ihan eri luokkaa kuin me. Isä yleensä on siinä kauheassa välikädessä, kun ei hän halua että vaimoa haukutaan, muttei myöskään että isoäiti itkee - koska sen hän tekee jos ei muuten huomiota saa.
Sori tuli vähän pitkästi ja aiheen vierestäkin, pointtini kuitenkin on, että kun ihminen vanhenee, hän muuttuu paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Jossain vaiheessa on vaan alettava ottaa toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos.
Voisi ehkä auttaa, jos miehesi voisi ottaa asiaan kantaa - hänhän on kuitenkin sinun miehesi, eikä hänen äidillään ole oikeutta sua moittia. Ja sitten jos ei muu auta, niin ottaa vähän etäisyyttä. Sanoa, mistä johtuu, ettette halua olla niin paljon tekemisissä hänen kanssaan ja pitää välimatkaa. Joskus (ikä)ihmiset eivät vaan tajua, kuinka pahasti loukkaavat, ja silloin se on kyllä parempi sanoa ääneen. Saman asian voi tehdä niin monella tavalla, kuka hän on sanomaan, että hänen tyylinsä on se ainoa oikea?
Tsemppiä sulle - usein ihmettelen, miten isäni vaimo jaksaa olla kuitenkin niin avulias isoäidille, anopilleen, kun toiselta tulee enimmäkseen pelkkää P**kaa niskaan??