tyttöystävä ei halua osaksi perhettäni

Miksi synttäreille tai juhannusta viettämään pitäisi lähteä velvollisuudesta?

Pakottiko hän sinut "ottamaan vastuuta" omasta perheestään?

Minä en halua osaksi puolisoni sukua. En todellakaan vietä juhannusta tai muita juhlapyhiä heidän kanssaan, en lähde yökylään enkä osallistu sukujuhliin kuin poikkeustapauksissa. Puolisoni hoitaa itse perheensä ja lähisukulaistensa muistamisen jouluna ja merkkipäivinä. Hän on myös täysin vapaa itse viettämään juhlapyhiä heidän kanssaan ja on monena jouluna ja muutamana juhannuksena niin tehnytkin.

Vastaavasti minä en odota hänen osallistuvan oman perheeni tai sukuni juhliin tai muistamiseen mutta hän on tottakai tervetullut halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi synttäreille tai juhannusta viettämään pitäisi lähteä velvollisuudesta?

No sepäs siinä, en vain keksinyt parempaa sanaa. Ehkä olisi voinut jättää poiskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi synttäreille tai juhannusta viettämään pitäisi lähteä velvollisuudesta?

No sepäs siinä, en vain keksinyt parempaa sanaa. Ehkä olisi voinut jättää poiskin.

Voi sen jättää poskin. Miksi pitäisi lähteä (jos ei yhtään huvita)?

Parisuhteen idea on perustaa yhteinen perhe. Jotkut haluavat kokea perheyhteyttä myös puolison kenties hyvinkin laajaan sukuun, toiset taas eivät. Onko sukulaisillesi jotain haittaa siitä, että tyttöystävä ei ole kiinnostunut yhteydenpidosta ja pippaloista?

Suku, ei perhe.

Ja mitää tuollaista velvollisuutta ei ole.

Ei sinulla ole velvollisuutta toisen perhettä kohtaan, eikä hänellä sinun perhettä. Paitsi näyttää että olet luotettava ja kiva tyttöystävää kohtaan, olet tehnyt sen jo. Naiset eivät aina halua miehen sukujuhliin ja haluavat viettää juhannuksen muuten kuin vieraiden miehen sukulaisten kanssa. Valitse mihin itse menet mukaan tai et mene.

Tämä taitaa olla naisen kirjoittama provo, mutta siltikin miksi pitäisi osallistua noihin pakkojuhliin? 

Vierailija kirjoitti:

Pakottiko hän sinut "ottamaan vastuuta" omasta perheestään?

Minä en halua osaksi puolisoni sukua. En todellakaan vietä juhannusta tai muita juhlapyhiä heidän kanssaan, en lähde yökylään enkä osallistu sukujuhliin kuin poikkeustapauksissa. Puolisoni hoitaa itse perheensä ja lähisukulaistensa muistamisen jouluna ja merkkipäivinä. Hän on myös täysin vapaa itse viettämään juhlapyhiä heidän kanssaan ja on monena jouluna ja muutamana juhannuksena niin tehnytkin.

Vastaavasti minä en odota hänen osallistuvan oman perheeni tai sukuni juhliin tai muistamiseen mutta hän on tottakai tervetullut halutessaan.

Sinäpä suhtaudut kumman vihamielisesti puolisosi kautta tuleviin sukulaisiin. Eivätkä he ole normaaleja ihmisiä vai miksi sinä pyrit aktiivisesti välttämään heidän seuraansa? Ei kaiken maailman kummipojan rippijuhliin tarvitse toki osallistua, mutta ei kai sukulaisten tapaaminen silloin tällöin olisi vain sosiaalisesti virkistävää.

Tosin tällä palstalla tuntuu olevan paljon ihmisiä, joille työkaverit ja naapuritkin ovat kuin luontaisia vihollisia, joita ei sovi edes tervehtiä.

Jos se ei ole sellainen yltiösosiaalinen, joka nauttii jopa tuntemattomien seurasta ja saa siitä energiaa kun viettää aikaa niissä juhlissa? Jos se viihtyy paremmin omissa oloissa, varsinkin kun on näemmä se gradu kesken.

Mä aina kutsun mieheni mukaan sukuni juhliin, synttäreille ja juhlapyhiin, koska on kohteliasta pyytää ja kertoa että "olet tervetullut". Ei se melkein ikinä tule. 20 vuotta yhdessä kuitenkin ja nykyään asia ok, vaikka aluksi minäkin koin tuollaisia tunteita ja en heti ymmärtänyt kuinka erilaisia ollaan.

Kannattaa jutella tyttöystävän kanssa ja kertoa miksi sinulle on tärkeää että hän tulee mukaan johonkin tapahtumaan. Samalla voisit itse miettiä, ettei hänen tarvitse tulla jokaiseen tapahtumaan ja joka kerta. Riittäisikö kerran tai kaksi vuodessa? Tai vaikka sellaiset jutut jotka sun vanhemmat järjestää? Tai onko joku muu tietty henkilö jonka erityisesti haluat viettävän aikaa tyttöystäväsi kanssa? Jutelkaa asiasta, kyllä se siitä :)

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Sinulla on jotain odotuksia tyttöystävääsi kohtaan ja pidät ehkä itsestäänselvänä että hänen pitää täyttää ne odotukset. Hänellä voi olla ihan erilaiset ajatukset tästä asiasta. Kumpikaan ei ole tässä väärässä ja keskustelemalla tilanne voi vielä ratketa.

Jätä se omahyväinen emakko!

On täysin asiallista olettaa että puoliso osallistuu appivanhempien synttäreille jos lähellä asuvat ja muihin vastaaviin juhliin, samoin kyläilyä joskus. Itselläni menee raja viikonlopuissa ja lomissa jotka ovat omaa aikaa.

Ap, kyseessä on vasta tyttöystävä ja ehkä se gradu on nyt tärkeämpi kuin sukujuhannus.

Mun puoliso odottaa, että kävisin viikottain (!!!) hänen mukanaan jonkun hänen sukulaisensa luona kahvittelemassa tai syömässä ja seurustelemassa. En ymmärrä miksi. Ei mulla ole aikaa eikä halua viettää vapaa-aikaani noin, vaikka hänen sukulaisensa ihan kivoja ihmisiä ovatkin. Puolisoni mielestä olen ikävä enkä arvosta näitä ihmisiä, koska en mene mukaan. Synttäreille ja muihin pikkujuhliin olen tähän asti raahautunut väkisin, ettei tarvitsisi riidellä asiasta. Jos jotain hyvää koronassa, niin se, että nämä pakolliset naapurin kaiman pikkusiskon rippijuhlat ja muut vierailut ovat vähentyneet ilman ainaista vonkumista.

Itselle vaikeinta parisuhteessa on ollut juuri pakkosukulointi. Loputtoman tuntuiset juhannukset miehen sisarusten parissa joilla on ihan erilainen elämäntilanne eikä yhteistä juttua oikein synny ja asioitani udellaan epähienosti. Sunnuntailounaat piikittelevän anopin kanssa. Satojen kilometrien ajot tylsille pikkulapsen synttärille. Ja niitä synttäreitä vietettiin sinnikkäästi aina täysi-ikäisyyteen saakka.Siinä meni monen monta odotettua viikonloppua. Halusin olla kiltti ja menin jokapaikkaan mukaan koska se tuntui miehestä niin tärkeältä. Olisi kannattanut pitää puolensa ja mennä vain tärkeimpiin juhliin. Pari kertaa vuodessa ehkä. Mies olisi voinut mennä yksin pääosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakottiko hän sinut "ottamaan vastuuta" omasta perheestään?

Minä en halua osaksi puolisoni sukua. En todellakaan vietä juhannusta tai muita juhlapyhiä heidän kanssaan, en lähde yökylään enkä osallistu sukujuhliin kuin poikkeustapauksissa. Puolisoni hoitaa itse perheensä ja lähisukulaistensa muistamisen jouluna ja merkkipäivinä. Hän on myös täysin vapaa itse viettämään juhlapyhiä heidän kanssaan ja on monena jouluna ja muutamana juhannuksena niin tehnytkin.

Vastaavasti minä en odota hänen osallistuvan oman perheeni tai sukuni juhliin tai muistamiseen mutta hän on tottakai tervetullut halutessaan.

Sinäpä suhtaudut kumman vihamielisesti puolisosi kautta tuleviin sukulaisiin. Eivätkä he ole normaaleja ihmisiä vai miksi sinä pyrit aktiivisesti välttämään heidän seuraansa? Ei kaiken maailman kummipojan rippijuhliin tarvitse toki osallistua, mutta ei kai sukulaisten tapaaminen silloin tällöin olisi vain sosiaalisesti virkistävää.

Tosin tällä palstalla tuntuu olevan paljon ihmisiä, joille työkaverit ja naapuritkin ovat kuin luontaisia vihollisia, joita ei sovi edes tervehtiä.

Olen eri mutta vastaan. Ei. Ei ole virkistävää vaan raskasta ja pelkkä taakka. Jopa itse valitsemieni ystävien tapaaminen vie energiaa. En nauti ihmisten seurasta kuin hyvin harvoin. Sen vähän seurusteluenergiani haluan varata minulle tärkeille ihmisille.

Naapuri ei ole vihollinen, en vain halua olla missään tekemisissä. Ikinä. Mistään syystä.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Jos avioliiton solminen ei tee ihmisistä sukulaisia, niin silloinhan sinun aviomiehesikään ei ole sukulainen. Eikö miehen veljen vaimo, vaimon sisaren mies tai molempien aviopuolisoiden sisarukset ole muka sukulaisia?

Miksi et ikinä lopeta näitä satujasi? Olet aikuinen nainen, yritä nyt jo kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakottiko hän sinut "ottamaan vastuuta" omasta perheestään?

Minä en halua osaksi puolisoni sukua. En todellakaan vietä juhannusta tai muita juhlapyhiä heidän kanssaan, en lähde yökylään enkä osallistu sukujuhliin kuin poikkeustapauksissa. Puolisoni hoitaa itse perheensä ja lähisukulaistensa muistamisen jouluna ja merkkipäivinä. Hän on myös täysin vapaa itse viettämään juhlapyhiä heidän kanssaan ja on monena jouluna ja muutamana juhannuksena niin tehnytkin.

Vastaavasti minä en odota hänen osallistuvan oman perheeni tai sukuni juhliin tai muistamiseen mutta hän on tottakai tervetullut halutessaan.

Sinäpä suhtaudut kumman vihamielisesti puolisosi kautta tuleviin sukulaisiin. Eivätkä he ole normaaleja ihmisiä vai miksi sinä pyrit aktiivisesti välttämään heidän seuraansa? Ei kaiken maailman kummipojan rippijuhliin tarvitse toki osallistua, mutta ei kai sukulaisten tapaaminen silloin tällöin olisi vain sosiaalisesti virkistävää.

Tosin tällä palstalla tuntuu olevan paljon ihmisiä, joille työkaverit ja naapuritkin ovat kuin luontaisia vihollisia, joita ei sovi edes tervehtiä.

Ei ole kyse vihamielisyydestä enkä pyri aktiivisesti välttämään heidän seuraansa. En kirjoittanut mitään, mikä antaisi niin ymmärtää. Päinvastoin, kirjoitin osallistuvani sukujuhliin poikkeustapauksissa eli esimerkiksi puolisoni molempien siskojen "pyöreillä" syntymäpäivillä olen ollut, koska heidän kanssaan olen tekemisissä. Sen sijaan en näe pienintäkään syytä olla hänen siskontyttären lapsen ristiäisissä tai syntymäpäivillä tai siskonpojan syntymäpäivillä, kun en heidän kanssaan ole tekemisissä.

Ei kannattaisi aina vetää tulkintojaan ääripäihin.