Miten suhtaudut, kun äitisi neuvoo lämpimästi pukeutumisesssa ym asioissa?
Olen 50v ja äitini pitää minua vieläkin lapsena, joka ei tajua mistään mitään. Neuvoo myös 21v tytärtäni. Aina käydessä tarkistaa, että meillä on esim nenäliina taskussa, roskapussi autossa tai bussissa eväitä varten jne.
Kommentit (15)
Mun äiti ei kyllä neuvo lämpimästi. Välit on jäiset ja joskus soittelee uhkaillakseen. Toivoo ääneen kaikkea ikävää ja pahaa mulle ja mun lapsille. Ei ole ihan terve nuppi äidillä.
Ilkein ihminen mitä tiedän. Omille lapsenlapsillekin pahansuopa ja pahantahtoinen.
Kaikille ei ole hyvää äitiä.
En voi sietää tuollaista! Enkä itse ikinä puhu noin lapsilleni.
Huokaisen, pyörittelen silmiäni ja annan mennä toisesta korvasta ulos. Höpisköön pois.
Mulla vaan anoppi tekee tuota, koen sen tosi holhoavana kun selittää ihan tosissaan asiasta. Olen nelikymppinen. Lasten "liian kylmään" pukeutumiseen on puuttunut vauvasta saakka, ja nyt jatkaa sitä teinien kohdalla luonnollisesti. Toistaiseksi olen vain ohittanut ja hymähtänyt, mutta viime aikoina alkanut ärsyttää. En puutu edes itse teinieni pukeutumiseen kuten hän, vaikka olen heidän äitinsä. Anoppi huolehtii siis koko suvun lämpimyydestä, toki vain jankuttamalla ja puuttumalla, ei koskaan ehdota että esim. shoppailisi teinien kanssa talvivaatteita tai hoitaisi asiaa jotenkin, kun se niin kovasti häiritsee. Puuttuminen on tosiaan turhaa, heinäkuussa olisi vauvalle aikoinaan pitänyt pukea villamyssy ja välikausihaalari.
Olisipa mulla äiti. Ei harmittais, vaikka puuttuisi välillä "liikaa"...
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mulla äiti. Ei harmittais, vaikka puuttuisi välillä "liikaa"...
Minä lähetän. Anna osoite
Kyllä se loukkaa, kun ei luoteta. Sitten marttyyrinä itketään, jos on erimieltä. Mun äiti on ostanut mulle lukuisia fleese-takkeja, joka pitää laittaa paidan ja takin väliin, muuten on kylmä. Ja mitä hirveämmän värisiäkin vielä. En ole tähän mennessä tarvinnut yhtäkään.
Voi, voi. Hyvää nuo äidit vaan tarkoittaa. Heidän rinnassaan sykkii äidin sydän ikuisesti, vaikka lapset olisivat jo kuinka vanhoja. Minun äitini on jo 75v. Hän edelleenkin muistuttaa minua avaimesta, sekä kuivista ja lämpimistä sukista.
Heh! Otan sen vain hyväntahtoisena tapana, jolla äiti osoittaa rakkautta ja huolenpitoa. :)
N47 kirjoitti:
Voi, voi. Hyvää nuo äidit vaan tarkoittaa. Heidän rinnassaan sykkii äidin sydän ikuisesti, vaikka lapset olisivat jo kuinka vanhoja. Minun äitini on jo 75v. Hän edelleenkin muistuttaa minua avaimesta, sekä kuivista ja lämpimistä sukista.
Heh! Otan sen vain hyväntahtoisena tapana, jolla äiti osoittaa rakkautta ja huolenpitoa. :)
Tää on vaarallinen myytti että äiti aina rakastaa.
Mun äiti on julma ja sadistinen lapsenhakkaaja ja aikuisiällä hän yrittää tuhota minut kaikin tavoin. Hän ei lepää ennenkuin onnistuu. Tällisia ovat narsistit, ja ikävä kyllä tällaisillekin äideille tulee lapsia. Minkäänlainen rakkaus ei kuulu tällaisen tunnevamikoimaan.
Halaan häntä ja sanon, että niin minäkin sinua <3
Tuo ei ole tervettä toimintaa, että äiti ohjastaa koko ajan aikuisia lapsiaan. Hän voi olla piilonarsisti tai läheisriippuvainen, joka haluaa pitää langat käsissään. Jokaisella ihmisillä on oikeus omaan elämään ja omiin virheisiin. Tällaisessa tapauksessa hän kokee lapsensa itsensä jatkeeksi, eikä anna lasten itsenäistyä.
Tuo kuullostaa sellaiselta silloin tällöin hetkeltä, mutta ihan toinen asia olisi jos hän joka päivä hössöttäisi. :D
Äiti soittaa aina minulle syksyn ensimmäisinä pakkasaamuina ja muistuttaa, että pitkikset pitää olla ja pukeutua lämpimästi. Neuvoo myös miten pukea teinit ja aikuiset lapseni. Olen myös isoäiti itsekin joten tästä neuvomisesta ei ole hulluus kaukana. En ihan nuori ole minäkään enää.
N47 kirjoitti:
Voi, voi. Hyvää nuo äidit vaan tarkoittaa. Heidän rinnassaan sykkii äidin sydän ikuisesti, vaikka lapset olisivat jo kuinka vanhoja. Minun äitini on jo 75v. Hän edelleenkin muistuttaa minua avaimesta, sekä kuivista ja lämpimistä sukista.
Heh! Otan sen vain hyväntahtoisena tapana, jolla äiti osoittaa rakkautta ja huolenpitoa. :)
Minä muutin pois lapsuudenkodistani 19-vuotiaana ja olen nyt 56-vuotias. Olen elämäni aikana unohtanut avaimen kotiin tasan yhden kerran. Olen myös tarpeeksi vanha päättämään mitä puen päälleni, mitä ostan kaupasta, milloin menen nukkumaan ja monelta herään. Inhoan tuollaista holhoamista, en tee sitä omien aikuisten lastenikaan kohdalla.
Sellaisia ne äidit on. Juttelen oman äitini kanssa aika harvoin, mutta aina kysyy olenko syönyt ja muistuttaa talvitakista yms. Vaikka muuten puhutaan ihan normaaleja aikuisten asioita.