Rakastaako miehesi sinua ehdoitta?

Kyllä.

ei

Kyllä

Kaipa siinä on esimerkiksi se ehto, että jos petän häntä, niin rakkaus loppuu aika pian, sitten olisi jo multakin rakkaus, ja järki, loppunut kesken.

Ei, enkä minä häntä.

EI!!! Tai ei se siis taida edes rakastaa minua... Mutta vaatii siis tekemään kaikki kotityöt ja seksiä vähintään kerran viikossa. Jos ei saa niin mököttää ja kiukuttelee. 

Uskon niin :)

joo. en jaksa ikínä sängyssä mitään, on rämemajavat ja kaikki. meille onnen tuo tasapainoiset lapset.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 23:21"]

joo. en jaksa ikínä sängyssä mitään, on rämemajavat ja kaikki. meille onnen tuo tasapainoiset lapset, joitten eteen on yhdessä kaikki tehty yli 20 v ajan.

En ole ihan varma. Rakastaa joo, mutta nyt elämäntilanne on sellainen, että ehdoton rakkaus on koetuksella. Aika näyttää, miten käy.

Ehdoton rakkaus kuuluu vanhempien ja lasten välille. Puolisona pystyisin kyllä toimimaan niin, että rakkaus loppuisi (huom. kiintymys on eri asia). Kyllä rakkaudellemme on jotain järjellisiä ehtoja.

Uskon, että rakastamme toisiamme ehdoitta niin kauan, kuin välillämme on luottamusta ja kunnioitusta. Kumppanuus on niin vahvaa, ettei pienistä välitetä ja normaalit riidat kestetään, mutta jos nuo kaksi asiaa saavat kolhuja, on varmasti rakkauskin siinä vaiheessa ehdollista... Mikä on mielestäni ihan oikein, ovat kuitenkin itse rakkauden lisäksi ne suhteen tärkeimmät peruspilarit.

Ei rakastanut, ei rakastanut edes alussa. Olin vain niin typerä etten tajunnut, että hän ei osaa rakastaa - ainakaan minua. 

Haluaisin suhteen, jollainen nro 12:lla on, mutta melkein voisin veikata, että sellaista en tule ikinä saamaan. 

t. 43v

En ole ihan varma. Olen pitkään ollut tavallista iloisempi, energisempi jne. Nyt kuitenkin jostain syystä ollut jo useampi päivä puolikuntoinen olo, järkyttävä päänsärky ja päälle iski vielä ne ylirunsaat kuukautiset vatsanväänteineen. Kun nyt en ole jaksanutkaan hymyillä koko ajan, hän on selvästi pettynyt, että näinkö tämä viikonloppu menee? No ehkä hän rakastaa kuitenkin..

Rakastanee niin paljon kuin toista ihmistä voi rakastaa.

Onneksi ei ehdoitta, koska se tuntuisi jotenkin aika sairaalta ajatukselta.

Ihan kuten joku muukin sanoi, niin voisin kuvitella, että ehdotonta rakkautta on vain vanhemman ja lapsen välillä (en tiedä, kun ei ole omia) ja itselle tulee mieleen koira ja omistaja (Ja näissä molemmissa toki niin päin, että sitä ehdotonta rakkautta osoittaa vanhempi tai koira).

Rakastaa tietysti. Saan olla juuri sellainen kuin olen ja tehdä kaikkea mitä haluan ja olla millä tuulella vain, mies myös. Luotamme toisiimme ja nautimme toistemme seurasta. Riitoja tulee vain silloin kun minä yritän muuttaa miestä toisenlaiseksi, sitä tapahtuu harvoin.

Enpä usko, en tiedä.

Ei varmasti. Eiköhän jokaisessa suhteessa rakkaudella ole tietyt reunaehdot. Ainakin minä toivon, että jokaisen "kyllä"-vastauksen antaneen palstailijan puoliso lakkaisi rakastamasta siinä vaiheessa, kun käytte väkivaltaisiksi tai kylmiksi puolisoanne kohtaan. Sehän on ihan kamalaa, kun jatkaa rakastamista oman hyvinvointinsa uhallakin.

Onpas tuo "ehdoitta" nyt osattu ymmärtää monella tavalla. Minusta ehdoitta rakastaminen on jotakuinkin sen vastakohta, että rakastetaan SIINÄ TAPAUKSESSA että toinen ensin sitä-tai-tätä. Ja tässä mielessä olen kyllä sitä mieltä että puolisoina rakastamme toisiamme ehdoitta, eli koska hän on hän. Pätee yhtä hyvin puolisoon, lapsiin, ystäviin ja vaikka omaan (rasittavaan) äitiin.

Ei minusta ehdoitta voi rakastaakaan kuin omaa lastaan. Minä olisin muotoillut kysymyksen niin, että rakastaako mies sinua omana itsenäsi. Minun mieheni ei rakastanut, vaan aikaa myöten kävi ilmi, millainen minun hänen mielestään pitäisi olla, että suhteemme toimisi. Mutta on todella tavallista, että molemmat puolisot ajattelevat näin. Siis että toinen pitää muokata jotenkin, että hän olisi paras mahdollinen puoliso. Ja sitten kumpikin yrittää esittää sellaista, jota ajattelee toisen haluavan.