Opiskelija, miksi opintosi viivästyvät?

oman alan töissä koko opiskeluaika, usein ihan kokopäiväisesti. Opiskelu on sen takia hidastunut. olen myös matkustellut ja asunut ulkomailla välissä.

Minulla opinnot ovat 'venyneet' 15 vuotta, eli olisin helposti voinut valmistua jo 15 vuotta sitten. Olen ollut koko ajan oman alani töissä eikä gradusta olisi  muuta hyötyä kuin kirjainyhdistelmä nimen perässä.  Tästä johtuen en ole viitsinyt haaskata puolta vuotta typeryyksiin.

stressi ja rahanpuute

Yritin liian kovasti opiskella täyspäiväisesti ja elää senttiä venyttämällä makaronilla oikiksessa menemättä töihin

-> paloin loppuun ja masennuin, nyt työkyvyttömänä kolmatta vuotta

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 14:41"]

Avomiehelläni on täysin sama tilanne opintojen suhteen, eli aikataulussa mennään. Hän kuitenkin tekee opintojen ohella vakituisesti kahta työtä sekä on kolmessa 'luottamushommassa' mukana (eli kokouksia + kotona tehtäviä juttuja runsaasti). Ja kyllä, ehtii viettää aikaa myös minun sekä ystäviensä kanssa :)

[/quote]

Tämä ei nyt tarkoita mitään muuta kuin sitä, että sinulle ja miehellesi riittää vähempi aika toistenne seurassa.

Sillä kuten tuossa jo joku muu kirjoitti, meillä kaikilla on vain 24 h vuorokaudessa.

Tosin saatat olla vaan provoilija. Ainahan näissä ketjuissa on tyyppejä, jotka mukamas tekevät miljoonaa eri hommaa väsymättä. Joistakin on vaan niin kiva höpöttää tyhjää.

Minulla viivästyi siksi, että tulin raskaaksi/sain lapsen, muutin toiselle puolelle Suomea ja tein vieläpä jonkinverran töitäkin. 1,5 vuotta aikataulusta myöhästyin.

Helsingissä opiskelevana oon joutunut tekemään töitä opiskelun ohella ja työpaikan ehtona oli väh 24h/vko. Tämän vuoksi opinnot ovat myöhästyvät puoli vuotta (saan valmiiksi kuukauden sisään).

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 14:50"]

Mulla ei siis kyse ollut muun elämän ja opintojen yhdistämisestä. Vaan ensin tuli vaikeudet opintojen loppuunsaattamisessa ja sitten hankin muuta elämää, jotta aika ei valu sormien välistä niin, etten tee yhtään mitään.

[/quote]

Lainaus nr. 9:ltä. Minulla vähän sama juttu.

En edes käynyt töissä kuin kesäisin. Olen aina ollut kiinnostunut liian monesta asiasta, joten keksin graduaiheitakin kuin liukuhihnalta, mutta en kyennyt keskittymään yhteenkään kunnolla.

Sain kandin tehtyä noin 10 vuodessa, sitten siirryin työelämään (eri alalle). Pari viime vuotta olen koettanut suorittaa opintoja loppuun, mutta nyt sitten ongelma on jaksaminen. Sairastankin koko ajan jotain ja olen stressaantunut.

Henkisen esteen tekee myös se, että en kuitenkaan aio opiskelemalleni alalle, joten opintojen loppuunsaattamisesta ei tule olemaan mitään hyötyä. Silti jotenkin haluaisin saada ne tehtyä.

Ensin sairastuin vakavasti ja sitten sain lapsen.

Kaksi pientä lasta, eli äitiyslomat ja hoitovapaat hidastaa paljon. Lisäksi ihan tolkuton motivaation puute vaikuttaa vielä voimakkaammin (mun alalta ei käytännössä valmistu mitenkään suoraan työelämään).

Lapset.

sekin voi viivästyttää jos ei pääse heti haluttuun opiskelupaikkaan

Olen jo yli 30v. täyttänyt opiskelija. Vuokrani Helsingissä on korkea, on siis pakko tehdä töitä jos meinaa sen maksaa (minulla ei siis ole hyviä mahdollisuuksia saada jotain HOAS-soluasuntoa enkä nyt varsinaisesti sellaista haluaisikaan enää tämän ikäisenä kun olen 10 vuotta vanhempi kuin muut opiskelijat). Mun opinnot on edistyneet tasaisen varmasti mutta en ole ottanut kursseja paljon, koska en halua vetää itseäni piippuun sillä, että opiskelen ja teen töitä. Teen vuorotyötä, mikä ei myöskään natsaa aina opiskelujen aikatauluihin.

Helsingissä siis ainakin hidastaa opiskelua kova vuokrataso, minkä vuoksi on pakko tehdä töitä.

Meidän alalla ei ole edes realistista suorittaa opintoja viiden vuoden tavoite ajassa. Syynä, se ettei kaikkia kursseja järjestetä joka vuosi opetushenkilöhunnan vajauksen takia ja monet pakollisista kursseista järjestetään samaan aikaan, jolloin niitä ei ole mahdollista käydä samana vuonna. Tämän ongelman myöntää kaikki proffatkin ja laitoksen johtaja, mutta kuulemma no can do.

Masennus, ei jaksa opiskella kovin paljoa päivässä, aika menee nettissä surffailuun ja telkkarin katsomiseen

mielenterveysongelmat.

No minä olen 35-vuotias kahden lapsen äiti ja olen kokopäivätyössä. Teen opintoja sen verran kuin saldopankki joustaa. Meilläkin kursseja järjestetään harvakseltaan, joten jos yhtenä syksynä missaa kurssin, seuraava mahdollisuus on sitten vuoden päästä. Koska opiskelen yliopistossa kieliainetta, on läsnäolo myös pääosin pakollista. Joudun aika paljon taiteilemaan työn ja opintojen välillä. Lisäksi olisi mukavaa nähdä lapsiakin välillä.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 14:33"]

Meidän alalla ei ole edes realistista suorittaa opintoja viiden vuoden tavoite ajassa. Syynä, se ettei kaikkia kursseja järjestetä joka vuosi opetushenkilöhunnan vajauksen takia ja monet pakollisista kursseista järjestetään samaan aikaan, jolloin niitä ei ole mahdollista käydä samana vuonna. Tämän ongelman myöntää kaikki proffatkin ja laitoksen johtaja, mutta kuulemma no can do.

[/quote]

Ok, haluatko kertoa tarkemmin mistä alasta on kyse?

Tosi kurja juttu

Samaa olen miettinyt. Opiskelen kolmatta vuotta AMK:ssa, kurssit ja työharjoittelu on mennyt ihan aikataulun mukaan eli jos mitään ihmeellistä ei tule, valmistun neljässä vuodessa (joka on tavoiteaika). On tätä huomattavasti auttanut se, että en työskentele opintojen ohella (paitsi kesäisin), vaan elän säästöillä.

Avomiehelläni on täysin sama tilanne opintojen suhteen, eli aikataulussa mennään. Hän kuitenkin tekee opintojen ohella vakituisesti kahta työtä sekä on kolmessa 'luottamushommassa' mukana (eli kokouksia + kotona tehtäviä juttuja runsaasti). Ja kyllä, ehtii viettää aikaa myös minun sekä ystäviensä kanssa :)

Silti todella harva valmistuu tältä alalta neljässä vuodessa. Kai se sitten on laiskuus ja saamattomuus? Toki monella varmaan myös muut kiireet. Kuitenkin, suurin osa jättää kurssit roikkumaan; jos joku ei satu menemään läpi niin sitä aletaa ihmetellä sitten viimeisenä vuotena kun pitäisi oppari tehdä ja valmistua niin kiirehän siinä tulee.

Mulla aikanaan graduohjaus oli niin huonoa (siis oikeasti oli, siitä ei tuntunut olevan kukaan vastuussa ja gradunohjaajatkin vaihtuivat muutaman kuukauden välein), että en ollut saanut gradukursseista riittävästi eväitä sen tekemiseen. Gradu alkoi venymään, joten lähdin opiskelijavaihtoon saadakseni hauduttelu- ja ideointiaikaa. Palasin aloittamaan gradun, mutta opiskelukaverit olivat valmistuneet tai muuten poistuneet paikkakunnalta. Joten taaskaan gradu ei edennyt, kun ei ollut yhteisön tukea.

Totesin sitten, että olen aivan turhaan siellä opiskelupaikkakunnalla puurtamassa yksin. Joten muutin lähelle kotiseutuani jatkamaan gradua. Siellä tuli vastaan mulle hieno työ, jonka sain ja otin vastaan. Siinäkin oli mukana sitä gradun pakoilua, kun sen tekeminen tuntui aina vaan vaikealta, enkä edes tiennyt mistä saisin siihen apua.

Hiljalleen sitten puursin gradun valmiiksi työn ohessa. Muutama vuosi meni, mutta valmista tuli. Jälkikäteen tajusin, että meille ei ollut oikeasti lainkaan puhuttu siitä miten materiaalia työstetään. Ei kyllä myöskään aiheen valitsemisesta, joka oli mulle aluksi ongelmallista. Aiheen rajaamisesta oli ohjauksessa puhetta, mutta sekin meni mulla pieleen - tuli ihan liian laaja. Mutta kun opiskelukaverinikin puhui, että oli ihan pihalla tuosta materiaalin työstämisestä, niin tiesin, etten ollut ihan omaa tyhmyyttäni vaikeuksissa.

Mulla ei siis kyse ollut muun elämän ja opintojen yhdistämisestä. Vaan ensin tuli vaikeudet opintojen loppuunsaattamisessa ja sitten hankin muuta elämää, jotta aika ei valu sormien välistä niin, etten tee yhtään mitään.