Opiskelija, miksi opintosi viivästyvät?

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 14:33"]

Meidän alalla ei ole edes realistista suorittaa opintoja viiden vuoden tavoite ajassa. Syynä, se ettei kaikkia kursseja järjestetä joka vuosi opetushenkilöhunnan vajauksen takia ja monet pakollisista kursseista järjestetään samaan aikaan, jolloin niitä ei ole mahdollista käydä samana vuonna. Tämän ongelman myöntää kaikki proffatkin ja laitoksen johtaja, mutta kuulemma no can do.

[/quote]

Ok, haluatko kertoa tarkemmin mistä alasta on kyse?

Tosi kurja juttu

[/quote]

Arkkitehdiksi opiskelen. Meillä on jonkun tilaston mukaan vissiin kaikkein korkein keskimääräinen valmistumisaika.  

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 14:41"]

Samaa olen miettinyt. Opiskelen kolmatta vuotta AMK:ssa, kurssit ja työharjoittelu on mennyt ihan aikataulun mukaan eli jos mitään ihmeellistä ei tule, valmistun neljässä vuodessa (joka on tavoiteaika). On tätä huomattavasti auttanut se, että en työskentele opintojen ohella (paitsi kesäisin), vaan elän säästöillä.

Avomiehelläni on täysin sama tilanne opintojen suhteen, eli aikataulussa mennään. Hän kuitenkin tekee opintojen ohella vakituisesti kahta työtä sekä on kolmessa 'luottamushommassa' mukana (eli kokouksia + kotona tehtäviä juttuja runsaasti). Ja kyllä, ehtii viettää aikaa myös minun sekä ystäviensä kanssa :)

Silti todella harva valmistuu tältä alalta neljässä vuodessa. Kai se sitten on laiskuus ja saamattomuus? Toki monella varmaan myös muut kiireet. Kuitenkin, suurin osa jättää kurssit roikkumaan; jos joku ei satu menemään läpi niin sitä aletaa ihmetellä sitten viimeisenä vuotena kun pitäisi oppari tehdä ja valmistua niin kiirehän siinä tulee.

[/quote]

Ei pidä ajatella niin kapeakatseisesti. Kiva että sulla on mennyt hyvin.

Olen ollut koko ajan osa-aikatöissä ja välillä kokopäivätyössä, vaihdossa ulkomailla ja tehnyt kaksi lasta. Nyt menossa 8vuosi yliopistolla ja tarkoitus olisi valmistua vuoden sisään. Mielestäni ei ole pitkä opiskeluaika kun ottaa huomioon, että olen kaksi lastakin tässä ajassa tehnyt ja hankkinut rutkasti työkokemusta.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 14:41"]

Samaa olen miettinyt. Opiskelen kolmatta vuotta AMK:ssa, kurssit ja työharjoittelu on mennyt ihan aikataulun mukaan eli jos mitään ihmeellistä ei tule, valmistun neljässä vuodessa (joka on tavoiteaika). On tätä huomattavasti auttanut se, että en työskentele opintojen ohella (paitsi kesäisin), vaan elän säästöillä.

Avomiehelläni on täysin sama tilanne opintojen suhteen, eli aikataulussa mennään. Hän kuitenkin tekee opintojen ohella vakituisesti kahta työtä sekä on kolmessa 'luottamushommassa' mukana (eli kokouksia + kotona tehtäviä juttuja runsaasti). Ja kyllä, ehtii viettää aikaa myös minun sekä ystäviensä kanssa :)

Silti todella harva valmistuu tältä alalta neljässä vuodessa. Kai se sitten on laiskuus ja saamattomuus? Toki monella varmaan myös muut kiireet. Kuitenkin, suurin osa jättää kurssit roikkumaan; jos joku ei satu menemään läpi niin sitä aletaa ihmetellä sitten viimeisenä vuotena kun pitäisi oppari tehdä ja valmistua niin kiirehän siinä tulee.

[/quote]

Ei pidä ajatella niin kapeakatseisesti. Kiva että sulla on mennyt hyvin.

[/quote]

Kieltämättä mullekin tuli tuosta kirjoituksesta mieleen, että kylläpä ihminen näkee siinä vain yhden oikean tavan tehdä asiat.

Mulla valmistuminen viivästyi. Mutta mitä merkitystä sillä sitten on? Lopputulos oli se, että 30-vuotiaana mulla oli tutkinto kädessä ja 5 vuotta työkokemusta täysipäiväisestä työstä. Eli tilanne täysin sama kuin niillä, jotka valmistuivat aiemmin. Tutkintotodistuksessa vain lukee eri päivämäärä.

Itse asiassa minähän olin siinä työn ohessa tehnyt vielä yhden sivuaineen mittaisen lisäkoulutuksen. Ei kyllä tulisi mieleeni sanoa itseäni laiskaksi ja saamattomaksi.

Meillä AMK:ssa on viivästyttänyt huono organisointi. Mitään yhtenäistä suunnitelmaa ei ole, ja välillä ei ole voinut luottaa edes seuraavan jakson päähän, että mitkä kurssit toteutuvat. Kursseilla on hirveästi ryhmätöitä, seminaareja ja esityksiä, joiden aikatauluttamiseen menee todella paljon aikaa, joka on pois muusta. (en siis kritisoi ryhmätöitä sinänsä, mutta niiden laatua ja määrää. Ja kun opiskelen käytännön ammattiin, niin yleensä nämä paljon aikaa vievät työt ovat todella kaukana siitä käytännön työstä, jota mielelläni opiskelisin enemmän.)

Ja bonuksena opinnäytteelle on luvattu kauan aikaa yksi jakso, joka olisi lähes vapaa sen kirjoittamista varten, mutta nyt kävikin ilmi, että sille jaksolle oli sijoitettu lisää ryhmätöitä ja seminaari, joista tulee lähes kokopäiväinen taakka. Kovin moni ei opinnäytettä yhtä aikaa kirjoita. 

Opintojen työläyden ja haastavuuden vuoksi. Sen vuoksi myös, että opintoihini kuuluvia vahvasti läsnäolopakollisia kursseja menee toistensa kanssa päällekkäin, eikä oikein voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. On vähän pakko sitten suorittaa nuo kurssit eri aikoihin.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 14:41"]

Samaa olen miettinyt. Opiskelen kolmatta vuotta AMK:ssa, kurssit ja työharjoittelu on mennyt ihan aikataulun mukaan eli jos mitään ihmeellistä ei tule, valmistun neljässä vuodessa (joka on tavoiteaika). On tätä huomattavasti auttanut se, että en työskentele opintojen ohella (paitsi kesäisin), vaan elän säästöillä.

Avomiehelläni on täysin sama tilanne opintojen suhteen, eli aikataulussa mennään. Hän kuitenkin tekee opintojen ohella vakituisesti kahta työtä sekä on kolmessa 'luottamushommassa' mukana (eli kokouksia + kotona tehtäviä juttuja runsaasti). Ja kyllä, ehtii viettää aikaa myös minun sekä ystäviensä kanssa :)

Silti todella harva valmistuu tältä alalta neljässä vuodessa. Kai se sitten on laiskuus ja saamattomuus? Toki monella varmaan myös muut kiireet. Kuitenkin, suurin osa jättää kurssit roikkumaan; jos joku ei satu menemään läpi niin sitä aletaa ihmetellä sitten viimeisenä vuotena kun pitäisi oppari tehdä ja valmistua niin kiirehän siinä tulee.

[/quote]

Elämän kultainen sääntö numero yksi: Elämässä, eikä tässä valmiissa maailmassa, ole kiire yhtään mihinkään.

Enkä itse todellakaan tekisi ainakaan kahta työtä, yksi työ saa riittää. Haluan elämältäni muutakin kuin pelkkää työntekoa ja puurtamista. Vuorokaudessa on kuitenkin 24 tuntia, vuorokauteen ei ole vielä tähän päivään mennessä kukaan onnistunut taikomaan tunteja lisää, olipa kuinka taitava ajankäyttäjä hyvänsä. Se joka väittää, että kaiken tuon, monen työn ja muun kissanristiäsen lisäksi, opiskelun, syömisen, nukkumisen sekä muun lepäämisen jälkeen jäisi aikaa vielä moneen muuhunkin asiaan, valehtelee ja kovasti.

Olin äitiyslomalla kesken amk-opintojeni.