Miksi suuret ikäluokat synnyttivät niin vähän lapsia?

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 11:16"]

Aihe on sinällään kiinnostava, koska omat kokemukseni eivät vastaa tilastoja. Minun vanhempani saivar kolme lasta, heidän sisaruksensa saivat jokainen kaksi. Koko tuttavapiirissäni on vain yksi yksilapsinen perhe. Omat vanhempani olivat molemmat kolmilapsisesta perheestä ja synryneet siis 1940-luvun lopulla. En näe suurta eroa suurten ikäluokkien syntyvyydellä ja aiemmla syntyvyydellä, vaikka tajuankn, että maaseudulla ja pohjoisessa ne isot perheet varmaan olivat tyypillisempiä. Anoppini on syntynyt vuonna 1946 ja heitä oli kahdeksan. Anoppi itse sai kaksi lasta niin kuin hänen kolme isoveljeään ja yksi isosiskonsakin. Yksi isoveli sai yhden lapsen. Toinen pikkusisko sai kaksi lasta ja toinen kolme. Apella oli kole siskoa, yhdellä kole lasta ja muilla kaksi.

Missä siis ovat nämä lapsettomat tai yhden lapsen saaneet Suurten ikäluokkien jäsenet? Yleisin luku kuntuntuu olevan se kaksi. 

Olen itse syntynyt 1970-luvulla ja lokkakavereillani oli kaikilla sisaruksia, yhtään ainokaista ei luokkatovereistani löytynyt ennen lukioikää ja silloinkin tunsin vain kaksi perheensä ainokaista 100: sta iätoveristani. Ei ne tilastot valehtele, mutta paikkakuntaeroja täytyy olla. Itse puhun pääkaupunkiseudusta.

[/quote]

Hyviä kysymyksiä. Ensinäkin maaseudulla ja kaupungeissa asiat olivat erilailla. Kaupungeissa perhekoko on aina ollut pienempi kuin maaseudulla, jossa lapset olivat hyvää työvoimaa. Minun isoäidilläni oli 12 sisarusta ja isoisälläni 3. He molemmat ovat tosin syntyneet ennen suuria ikäluokkia mutta isoäitini nuorimmat sisarukset kuuluivat tuohon suureen ikäluokkaan. Isoäitini sisaruksista osa kuoli jo pikkulapsina, eivätkä siis voineet saada itse lapsia -> lapseton. Muutama elää yksin ilman puolisoa, eikä lapsistakaan ole tietoa. Kaikkia en edes tunne mutta suurimmalla osalla on vain pari lasta, aivan kuten isoäidilläni ja isoisällänikin, jotka asuivat maaseudulla. En ole kysynyt miksi näin on. Se tuntuisi aika tylylle. 

Isovanhempani saivat siis kaksi lasta, josta toisella on yksi lapsi ja toisella kolme. Enoni sai yhden lapsen nuoruuden rakastettunsa kanssa ja meni myöhemmin naimisiin lapsettoman naisen kanssa. Isäni puolelta lapsia on taas tehty yleensä 3-6. 

Omassa suvussa ei osunut sopivan ikäistä väkeä tuohon suuren syntyvyyden aikoihin. Suurin osa oli joko liian nuoria tai liian vanhoja, joten en osaa sanoa miten meidän suvussa tai lähiympäristössä asiat ovat menneet. Jos kuitenkin mietin tuntemiani nuoria eläkeläisiä, niin osaan heti nimetä kaksi lapsetonta ja yhden yksi lapsisen perheen. Lisäksi on ne ihmiset joita en edes tunne ja ne, jotka ovat kuolleet nuorena. Ei myöskään voida unohtaa siirtolaisuutta.

Juuri tästä ikäluokasta myös iso osa köyhien pientilallisten lapsia muutti työn perässä Ruotsiin. Moni palasi, mutta osa sai lapsia, mutta jäivät näiden kanssa uuteen maahan. Tämäkin näkyy seuraavassa ikäluokassa Suomessa. Pohjoisessa kovin monella ikäiselläni on serkkuja Ruotsissa. 

Eikös noi sun havainnot juuri vastaa tilastoja. Elikäs, jos tunnet perheitä, joissa on järjestäen kaksi tai kolme lasta, eli viittä tai kuutta lasta, ja sitten mietit, että näiden jokaisen vanhemmalla on joku sisar tai veli, jolla ei ole syystä tai toisesta lainkaan lapsia, niin ikäluokalle keskiarvoksi tulee alle tällä tavoin helposti alle kaksi lasta. Siihen ikäluokkaan lasketaan tietty nekin, joilla ei ole niitä lapsia. 

aina on ollut myös lapsettomia ihmisiä. lapsettomuus on yleistynyt, mutta ei uutta. 

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 11:16"]

Aihe on sinällään kiinnostava, koska omat kokemukseni eivät vastaa tilastoja. Minun vanhempani saivar kolme lasta, heidän sisaruksensa saivat jokainen kaksi. Koko tuttavapiirissäni on vain yksi yksilapsinen perhe. Omat vanhempani olivat molemmat kolmilapsisesta perheestä ja synryneet siis 1940-luvun lopulla. En näe suurta eroa suurten ikäluokkien syntyvyydellä ja aiemmla syntyvyydellä, vaikka tajuankn, että maaseudulla ja pohjoisessa ne isot perheet varmaan olivat tyypillisempiä. Anoppini on syntynyt vuonna 1946 ja heitä oli kahdeksan. Anoppi itse sai kaksi lasta niin kuin hänen kolme isoveljeään ja yksi isosiskonsakin. Yksi isoveli sai yhden lapsen. Toinen pikkusisko sai kaksi lasta ja toinen kolme. Apella oli kole siskoa, yhdellä kole lasta ja muilla kaksi.

Missä siis ovat nämä lapsettomat tai yhden lapsen saaneet Suurten ikäluokkien jäsenet? Yleisin luku kuntuntuu olevan se kaksi. 

Olen itse syntynyt 1970-luvulla ja lokkakavereillani oli kaikilla sisaruksia, yhtään ainokaista ei luokkatovereistani löytynyt ennen lukioikää ja silloinkin tunsin vain kaksi perheensä ainokaista 100: sta iätoveristani. Ei ne tilastot valehtele, mutta paikkakuntaeroja täytyy olla. Itse puhun pääkaupunkiseudusta.

[/quote]

Yllä olevassa po. EI viittä tai kuutta lasta. Nyt siihen lipsahti eli, mikä tekee lauseesta ihan hölmön.

No tuota, mitä olivatkaan ns. suuret ikäluokat?

Käsittääkseni he vielä tekivät aika paljon lapsia, mutta seuraava ikäluokka ei enää tehnytkään.

Edellä mainittiin jo ehkäisy ja 1970-luvulla tullut aborttilaki sekä rakennemuutos: enää ei ollut hehtaarin pihaa maalla, jossa lasten sopi temmeltää vaan kerrostaloasunto kaupunkilähiössä.

Toinen syy liittyy tavallaan edelliseen, eli nuoriso opiskeli ja hankki ammatin ennen naimisiinmenoa - joka vielä siihen aikaan edellytti yleisesti lapsentekoa - mikä viivästytti lastenteon aloittamista.

En ole nro 31, ja hän kieltämättä esitti asiansa aika kärjistetysti.
Mutta tottahan tuo on. Yksikään toinen sukupolvi ei ole tuhlannut luonnonvaroja, keskittänyt etuisuuksia, jättänyt tulevaisuutta huomioimatta ym. yhtä tehokkaasti ja pienellä aikavälillä omien etujensa palvelemiseksi kuin 2. maailmansodan jälkimainingeissa syntyneet.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 16:59"]

En ole nro 31, ja hän kieltämättä esitti asiansa aika kärjistetysti.
Mutta tottahan tuo on. Yksikään toinen sukupolvi ei ole tuhlannut luonnonvaroja, keskittänyt etuisuuksia, jättänyt tulevaisuutta huomioimatta ym. yhtä tehokkaasti ja pienellä aikavälillä omien etujensa palvelemiseksi kuin 2. maailmansodan jälkimainingeissa syntyneet.

[/quote]

Samaa mieltä! Saivat vanhemmiltaan Suomen, joka eli nousukautta ja mitä jättävät meille lapsilleen? Savuavat raunioit, jos niitäkään.  Juu, olen katkera.

Elinkeinoelämä tarvitsi kaikki kynnelle kykenevät töihin ja naisten työssäkäynti yleistyi räjähdysmäisesti 60-70-luvulla. Sitä ennen töissä irtisanomisperusteeksi riitti jopa avioliitto tai raskaus. Äitiyslomat olivat vain parikuukautta, eikä kunnallista perhepäivähoitoa ollut, vaan lastenhoitajat kotiin etsittiin "puhelinpylväistä". Oli onni saada hyvä tyttö maalta, joskus kävi toisin. Julkista päivähoitoa saivat ainoastaan todella vähävaraiset ja oli pitkät jonot. Työpäivät olivat pitkät, myös lauantaina tehtiin töitä ja kesälomat lyhyet. Talvilomista ei kukaan edes puhunut. Ja mikä parasta, ehkäisypillerit olivat lähes kaikkien saatavilla. En yhtään ihmettele, miksi 70-luvulla lapsiluku oli pieni, kun olen elänyt sen aikakauden.

Suomen elintason rakentaminen tapahtui  60-70-luvulla, jolloin sodan jälkeinen Suomi oli jo saatu jaloilleen. Tehtaat tarvitsivat kipeästi halpaa työvoimaa ja siihen oli sopivasti juuri kotiäidit ja rouvat.

Valtio vallan toimesta poistettiin yhteisverotus ja lapsivähennykset verotuksessa, jolloin perhe ei enää elänyt pelkästään miehen tuloilla, vaan myös naiset "pakotettiin" työelämään mukaan. Aika paha on hankkia työssäkäyvän naisen monta lasta, jos äitiysloma on vain muutaman kuukauden ja pitempi hoitovapaa oli jo työssä irtisanomisperuste. Nuo pitkät äitiys-ja perhevapaat tulivat vasta 80-luvulla.

Mielenkiintoinen ketju. Hämmästyin siitä, ettei käsite suuret ikäluokat ole kaikille tuttu asia. Eikö tietoa opeteta koulussa? Ilahduttavaa, että kaikkein karkeimmat kirjoittajat jättivät kirjoittamatta mielipiteensä aiheensa. Pari asiatonta kommenttia tietenkin mahtui joukoon.

Voi, voi, enkä edes kuulu suureen ikäluokkaan,mutta olen elänyt tuon 60-70-luvun. Esim. koulutus - se ei ollut itsestään selvyys, oli lukukausimaksut, opintorahaa ei tunnettu, vanhemmat maksoivat jos oli vara tai otettiin laina tai lähdettiin liukuhihnalle tehtaaseen.

Työpäivät oli pitkät, myös lauantait ja lyhyet lomat. Äitiys lomat pari kuukautta.

Työeläke ja kansaneläke luotiin 60-luvun lopussa "tyhjästä" verovaroin, jolloin esim. pienipalkkaisen liikeapulaisen palkasta meni 35-38% veroa. Jos halusi oman asunnon, säästettiin 50% lainasta ja maksuaika oli säästöaika. Moni perhe asui pienissä yksiöissä lapsineen. Julkinen terv.hoito oli mitä oli ja kaikesta maksettiin. Samoin työttömyysturva. Ei ollut ansiosidonnaista. Miehet menivät rakennuksille aamulla, olisiko töitä, jos ei niin tulivat kotiin. Ja tätäkö vielä pitäisi kadehtia?  En minä ainakaan ja olen todella iloinen, ettei tämän päivän sukupolven tarvitse kokea samaa.

Suurilla ikäluokkien naisilla lienee keskimäärin hieman alle kaksi lasta. Osa on lapsettomia, joten niillä, joilla lapsia on, on luultavasti keskimäärin hieman yli kaksi lasta.

Suuret ikäluokat synnyttivät 1970-luvun alun ennätyspienet ikäluokat useasta syystä, joista mikään ei yksinään selitä asiaa, mutta jotka yhdessä riittävät. Ehkäisymenetelmien käyttöönotto ja elintason nousu johtivat sekä keskimääräisen lapsimäärän vähenemiseen että lasten hankinnan siirtymiseen myöhemmäksi.  Suuria ikäluokkia edeltäneet 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa syntyneet pienensivät lapsimäärää ja samaan aikaan suuret ikäluokat siirsivät pienemmän lapsimäärän saamista myöhemmäksi, tuloksena oli suorastaan lapsikato.

Olisko taustalla halu taata omille lapsille parempi lapsuus kuin itselle köyhässä suurperheessä? Vanhemmilta ei tulossa perintöjä eikä yhteiskunnan lapsiperheille suuntaamat tuet olleet nykyisen kaltaisia? Jokainen extralapsi tuli kustantaa itse?

Eikö nykyäänkin isommat perheet ole tavallisia kahdessa luokassa: "rikkaissa" tai vähintäänkin erittäin hyvin toimeentulevissa, taustalla ehkä myös perintöjä. Toisaalta myös kouluttamattomien ja yhteiskunnan tuilla elävien joukossa on paljon suurperheellisiä. Ns. keskituloisen ja keskiluokan on itse maksettava tietty elintaso, ellei sitten vanhemmilta tule taloudellista tukea. Suurten ikäluokkien vanhemmilta tuskin tuli.

Minustakin olisi kiinnostavaa kuulla tutkimustuloksia, mutta sen perusteella mitä muuten tiedän niin veikkaan, että suurin syy oli yhdistelmä siitä, että lapsia ei ollut pakko tehdä (ehkäisykeinot + lapsikuolleisuuden väheneminen + lapsia ei tarvittu samalla tavalla vanhuudenturvaksi) JA siitä, että perhe-elämä oli hankalampaa kuin sekä seuraavalla sukupolvella: päiväkoteja oli vähän ja ne olivat kamalia, äitiyslomat lyhyet, ei hoitovapaita. Nykykolmekymppisethän tekevät enemmän lapsia kuin suuret ikäluokat, mikä voi johtua siitä, että perhe-elämän edellytykset ovat Suomessa niin hyvät. Italiassa, Saksassa ja Espanjassa syntyvyys on pienempää kuin pohjoismaissa, minkä on esitetty johtuvan siitä, että pohjoismaissa on niin hyvät lapsiperheiden tuet, hoitovapaat ja mahdollisuudet yhdistää työ ja perhe.

 
Vuorela-Siddall, Johanna:
Suuret ikäluokat sukupolveaan etsimässä : tutkimus suurten ikäluokkien sukupolvikokemuksista

http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-1997682417

Tuon mukaan syitä siihen miksi suuret ikäluokat olivat erilaisia elämäntavoiltaan kuin vanhempansa olisivat mm. parempi koulutus, seksuaalinen vapautuminen, avoliittojen yleistyminen, feminismi, myöhempi avioitumis- ja lastenteko ikä ja varallisuus.

Nyt tulee mutua mutta luulisin, että tuohon aikaan oli tärkeää saada hyvä koulutus ja ura nousi tärkeäksi. Nyt taas eletään aikaa jolloin uran rinnalla on "muotia" downhiftata. Tavallaan siis kapinoidaan aiempia ikäluokkia vastaan, mitä suuret ikäluokatkin tekivät. Sen sijaan, että rakennettaisiin hulluna uraa, halutaankin sosiaalista pääomaa, ystäviä ja perhe. En tiedä tarkkaan mutta voisin kuvitella, että ennen ulkopuoliselle töihin menoa elämä on tavallaan ollut leppoisampaa ja toisaalta on myös vaadittu vähemmän. Lapsilla ei ennen teknologian kehittymistä ole ollut tarvetta omille tietokoneille, puhelimille yms mutta nyt niitä vaaditaan, jotta normaaliarki ja koulunkäynti onnistuisi. Median syntyminen lisäsi muodin tärkeyttä, jolloin vaatekaapissa piti olla leveälahkeiset levikset yms. Tavallaan elämästä tuli kalliimpaa. Lapsille piti ja pitää edelleenkin tarjota ihan erilaisia asioita kuin mitä 40-luvun lopussa. Nyt lapsilukua päätettäessä pitää tehdä laskelmia siitä mihin on varaa ja punnita esimerkiksi oman työpaikan pysyvyyttä ja säästöjä.

Periaatteessa syntyvyys on ollu vuodesta -69 saakka alle uusiutumistason (2,1) ja juuri 70-luvun alussa syntyvyys on ollut pienintä. Sen jälkeen syntyvyys on ollut lievässä nousussa mutta edelleenkin alle uusiutumistason (1,8). Hauskasti naisilla korkea koulutusaste vähentää lapsilukua mutta miehillä nostaa. Toki korkeasti koulutetuilla naisilla on vaikeampaa sovittaa pitkät opiskeluajat, ura ja lapset suhteellisen lyhyelle aikavälille. Ainakin omassa ystäväpiirissä pyöriskellään aikaongelman kanssa. Toisaalta taas etätyöt voisivat mahdollistaa työskentelyn kotoa käsin ja yrittäjyys alkaa olemaan taas päivän sana. Nämä varmasti mahdollistavat lapsiluvun kasvattamista joillakin.

http://tilastokeskus.fi/til/synt/2012/synt_2012_2013-04-12_tie_001_fi.html

http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/2426639/koulutus%20ja%20lapsiluku%202004.gif

http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/2425150/Lasten%20m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4.gif

Sanoisin, että johtuu ehkäisymahdollisuuksien ja myös naisen aseman paranemisesta.

Appiukkoni sanoin, ei ollut varaa kun yhteen lapseen.

Suuret ikäluokat ovat kunnostautuneet myös hyvinvointivaltion etujen hamstraamisessa itselleen, perinnöksi jättävät meille vittumaisen huoltosuhteen, käsittämättömän korkean verotuksen ja alati supistuvat hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut.

Edesmenneen T. Tabermanin sanoin: Kiitti vitusti!

[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 11:21"]

Suuriksi ikäluokiksi lasketaan vuosina 1945-1950 syntyneet. Olikohan vuosi 1947 vai 1948, jolloin syntyi Suomen historiassa eniten lapsia, siitä se sitten alkoi hitaasti vähetä. Suurten ikäluokkien aikana lapsia syntyi reilusti yli 100 000 vuodessa. Mutta tutkimus on osoittanu, että vaikka syntyi paljon, niin paljon on myös vuosien myötä jo siirtynyt mullan alle, joten ei meitä enää ole niin kamalan paljon. Ehkä sitä eläkerahaa riittää teille nuoremmilekin.

[/quote]

Ehkä saadaan joskus eläkettä... no sehän tässä rauhoittaakin...

Itse suuriin ikäluokkiin kuuluvana olen mielenkiinnolla seurannut tätä ketjua ja tullut iloisesti yllätetyksi: asiallisia ja valistuneita vastauksia!  Vasta kirjoittaja 31 veti esiin se katkeruuskortin, jota ennalta uumoilin.