Nelikymppinen nainen, huolisitko 50-v miehen jolla pieniä lapsia?
Mietin onko mahiksia, itseä kiinnostais n 40 v nainen mutta oonko huonossa asemassa verrattuna niihin 50 vuotiaisiin joilla jo isot lapset tai sitten itseäni 10 v nuorempiin miehiin? En myöskään ole varakas mutta ihan mukavassa työssä ja olen mukava ja ”hyvä” tyyppi. Kannnattako ollenkaan yrittää 10 v nuorempia?
Kommentit (48)
Ikäero ok, mutta uusperhettä en halua enkä haluaisi osallistua mitenkään elämääsi lastesi kanssa. Omani ovat teini-ikäisiä. Joten ei taitaisi onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Lopetan omat vanhemmuushommat muutaman vuoden sisällä ja vanhimmat lapset on aikuisia. Se on asia mitä eniten odotan elämässä. Elää pelkästään aikuisen elämää. En edes hoida omia lapsenlapsiani.
Anteeksi mutta miksi ihmeessä edes hankitte lapsia jos ajattelette näin? Heistä on päästävä mahdollisimman nopeasti eroon, ja elämä alkaa lasten jälkeen.
Ei kiinnosta samat asiat kuin 20 vuotiaana. Olen muuttunut tässä yli 20 vuoden aikana elämänkokemusteni vuoksi täysin eri ihmiseksi. Nykyinen minäni ei olisi ikinä hankkinut lapsia.
Miksi huolisin kun en huolisi lapsetontakaan viisikymppistä.
Kyllä 170/56 mitoilla ja nätillä naamalla hyväkuntoinen nelikymppinen nainen saa heittämällä kolmikymppisenkin.
Ei, onat lapset jo lähempänä täysi-ikää, en alkaisi äidiksi enää pienille.
Deittailuun, en yhdessä asumiseen. En halua uusperhettä. Itsellänikin on alakouluikäiset lapset.
Miksi et siirry suoraan kuusvitosiin? Käy kehonikätestissä ja tee kunnollinen kuntotesti, tsekkaa hiuskato ja testoarvosi.
Unohtui vielä testaa sydämesi ikä!
Jos lopputulema on sinulla 10 vuotta nuorempi niin oisit jo saanut nelikymppisen mutta taidat olla kuin entinen naapurini mahakas 58 v joka piti itseään nuorekkaana mutta näyttää 7-kymppiseltä ja mittaukset tukevat sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Lopetan omat vanhemmuushommat muutaman vuoden sisällä ja vanhimmat lapset on aikuisia. Se on asia mitä eniten odotan elämässä. Elää pelkästään aikuisen elämää. En edes hoida omia lapsenlapsiani.
Anteeksi mutta miksi ihmeessä edes hankitte lapsia jos ajattelette näin? Heistä on päästävä mahdollisimman nopeasti eroon, ja elämä alkaa lasten jälkeen.
Aika aikansa kutakin ja lapset on jo "nähty".
Ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi syvästi omia lapsiani, ettenkö antaisi heille kaiken tarvitsemansa ja ettenkö tahtoisi heille parasta maailmassa. Meillä on mukavat teinit, ei mitään ongelmia heidän kanssaan.
Silti lasken jo vuosia siihen, että lapset muuttavat pois kotoa. Kuusikymppiset työkaverini, jotka pitävät työstään ja se antaa heille paljon, laskevat vuosia eläkkeeseen. Sama asia.
En huolisi. En edes ilman niitä lapsia.
N43