Erikoisruokavalioiset - miten ratkaisette kyläilyt mummolassa yms?

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmaa. Anoppi otti kerran riskin, nousin ruokapöydästä oksentamaan. Omatkin vanhemmat 70+, ymmärtävät jopa viljattoman, ei vain lutteenitonta.

Crohnikko

http://koti.utanet.fi/~paula/xyz/sitkojauho.htm

olisko tuosta heille apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmaa. Anoppi otti kerran riskin, nousin ruokapöydästä oksentamaan. Omatkin vanhemmat 70+, ymmärtävät jopa viljattoman, ei vain lutteenitonta.

Crohnikko

http://koti.utanet.fi/~paula/xyz/sitkojauho.htm

olisko tuosta heille apua?

Eivät he tarvitse apua, hyvin on oppi mennyt perille. Sairastumisestani on 15 vuotta. Nykyään siedän jo paljon kaikkea, paitsi viljoja ja sokeria. 

Kärsivällisyydellä ja pikällä pinnalla. Yritän ennakoida ja kertoa avoimesti sairaudesani etukäteen. En esielmöidä tai jaaritella vain vaan lyhyesti mutta ymmärretäväsi kertoa, mikä tilnateeni on.  Yrittäen mahdollisuuksien mukaan välttää, että en vain olisi kenellekään ylimääräiseksi vaivaksi. - Nykyään läinnä ämä palsta on niiä harvoja paikkoja joissa saan sairauttani kohtaan kummastelua ja toisinaan jopa kummalia halveksintaa; ikäänkuin osa uskoisi minulla olevan enempi päässä vikaa ja pahasti kun en sairauteni vuoksi voi syödä kaikkea yleisesti syöävänä pidettyä.  

Ei kuulu hyviin tapoihin vaatia vierastarjoilua erikoisruokavaliona ja erityisesti vanhemmilta ihmisiltä, vaan viet omat eväät, etkä tee siitä mitään numeroa.

Meillä lapsi maidolle allerginen, niin ei tulisi edes mieleen vaatia kylässä tai isovanhempien luona maidotonta ruokavaliota, kun maitoa on lähes joka elintarvikkeessa vaan kotona löytyy aina jotakin, jota voi ottaa evääksi vierailulle.

Ihan on riittänyt, kun olen sanonut, että minulle tulee maidosta vatsavaivoja. Kukaan ei ole kysynyt lisätietoja. Ei edes 92-vuotias hieman dementisoitunut mummoni. Hänellä on aina kaurajuomaa tarjolla, kun menen käymään. Ihmismuisti on erikoinen. Tuollaisen muistaa, mutta ei välttämättä lastensa syntymäpäiviä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on muuten kaiketi ihan fiksu teknisesti koulutettu ihminen. Mutta tätä asiaa hän ei millään edelleenkään ole oppinut, että mikä on gluteeniton, sekoittaa sen edelleen laktoosittomaan.  Hän on yrittänyt asiaa opiskella viimeiset kuusi vuotta, kun useammalle lapsenlapselle todettiin keliakia, ja lopuksi tyttärellekin, mutta ei se vaan mene perille. Viimeksi juhannuksena hän esitteli tyytyväisenä keliakia"pullia", jotka oli ihan itse ostanut pakasteeseen. No siten kun niitä ruvettiin tarkistamaan, niin laktoosittomiahan ne oli, mutta vehnästä tehty.

En ymmärrä mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Hän on seitsemänkymppinen ja eläkkeellä, minä vielä työelämässä, joten sitä välillä toivoisi jo ajankäytönkin takia, että häneen voisi luottaa näissä kauppa-asioissa. Vaan ei... huoh.

Hyvää hän kumminkin tarkoittaa. Että älkää olko liian raivoissanne niille iäkkäille sukulaisillenne. Ei se pää vaan enää pelaa vanhana niin kuin nuorempana, niin kuin ei miehelläni. Eikä minullakaan.

Aloittajalle toteaisin, että kun olet tuommoista kokenut, niin eikö se nyt ole fiksua oppia ottamaan ne omat eväät. Nuorempana luulisi asioita vielä sentään oppivan.

Sori vaan, mutta jos ei kuudessa vuodessa opi, niin ei ole pää kunnossa.

Tai sitten asia ei vain kiinnosta.

Jotkut ihmiset ajattelevat vain itseään ja omia halujaan.

Kuten ex-anoppini. Hän ei 15 vuodessakaan oppinut muistamaan, että käytän kahvissa maitoa.

Oli hirveän noloa pyytää erikseen tai mennä hakemaan.

Sen sijaan hän tyrkytti vuodesta toiseen sokeria kaikille siksi että hän pani omaan kuppiinsa 5 sokeripalaa eikä uskonut että muut eivät halua.

Mun anoppi ei ole oppinut 30 vuodessa, että hänen poikansa laittaa maitoa kahviin. Viitisen vuotta tuosta ajasta ovat asuneet saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on muuten kaiketi ihan fiksu teknisesti koulutettu ihminen. Mutta tätä asiaa hän ei millään edelleenkään ole oppinut, että mikä on gluteeniton, sekoittaa sen edelleen laktoosittomaan.  Hän on yrittänyt asiaa opiskella viimeiset kuusi vuotta, kun useammalle lapsenlapselle todettiin keliakia, ja lopuksi tyttärellekin, mutta ei se vaan mene perille. Viimeksi juhannuksena hän esitteli tyytyväisenä keliakia"pullia", jotka oli ihan itse ostanut pakasteeseen. No siten kun niitä ruvettiin tarkistamaan, niin laktoosittomiahan ne oli, mutta vehnästä tehty.

En ymmärrä mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Hän on seitsemänkymppinen ja eläkkeellä, minä vielä työelämässä, joten sitä välillä toivoisi jo ajankäytönkin takia, että häneen voisi luottaa näissä kauppa-asioissa. Vaan ei... huoh.

Hyvää hän kumminkin tarkoittaa. Että älkää olko liian raivoissanne niille iäkkäille sukulaisillenne. Ei se pää vaan enää pelaa vanhana niin kuin nuorempana, niin kuin ei miehelläni. Eikä minullakaan.

Aloittajalle toteaisin, että kun olet tuommoista kokenut, niin eikö se nyt ole fiksua oppia ottamaan ne omat eväät. Nuorempana luulisi asioita vielä sentään oppivan.

Sori vaan, mutta jos ei kuudessa vuodessa opi, niin ei ole pää kunnossa.

Tai sitten asia ei vain kiinnosta.

Jotkut ihmiset ajattelevat vain itseään ja omia halujaan.

Kuten ex-anoppini. Hän ei 15 vuodessakaan oppinut muistamaan, että käytän kahvissa maitoa.

Oli hirveän noloa pyytää erikseen tai mennä hakemaan.

Sen sijaan hän tyrkytti vuodesta toiseen sokeria kaikille siksi että hän pani omaan kuppiinsa 5 sokeripalaa eikä uskonut että muut eivät halua.

Olen se jota lainasit.

Sitähän juuri sanoin että pää ei miehelläni enää pelaa niin että tuon oppisi. Itse nämä dieetit vielä jotenkin hallitsen, kun asia sivuaa työtäni.

Mutta sitä en allekirjoita ettpuolisoni itsekkyyttään ei vaan välitä. Hän on erehdyksistään tosi pahoillaan ja huolissaankin.

Minähän meillä useimmin olen ruokailut ja kaupassakäynnit hoitanutkin, mutta nyt on ollut minulla niin kiire omien vanhempien asioissa, että mies on joutunut kauppaan.

En ymmärrä aloittajan ruikutusta, Menee kylään ja kuvittelee että häntä palvellaan ja liehitellään kuin jotain Saaban kuningatarta.Viepä kuule seuraavalla kerralla omat evääsi mukanasi. 

Se kahvitarjoilunko on tarkoitus ruokkia sinut koko päiväksi vai mikä ongelmasi on? 

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu hyviin tapoihin vaatia vierastarjoilua erikoisruokavaliona ja erityisesti vanhemmilta ihmisiltä, vaan viet omat eväät, etkä tee siitä mitään numeroa.

Meillä lapsi maidolle allerginen, niin ei tulisi edes mieleen vaatia kylässä tai isovanhempien luona maidotonta ruokavaliota, kun maitoa on lähes joka elintarvikkeessa vaan kotona löytyy aina jotakin, jota voi ottaa evääksi vierailulle.

Aika moni vanhempi ihminen (ja miksei nuorempikin) kokee loukkaavana, jos tuo omat eväät. Kyllä itsekin mieluummin teen vieraille heille sopivat tarjoilut kuin laitan heidät syömään omia eväitään meidän vierainamme. Väistämättä tulee sellainen olo, että meidän tarjoilut eivät kelpaa, jos kaivellaan omia eväitä, vaikka toki ymmärrän, että se on varmin tapa saada itselleen sopivaa ruokaa. Kohteliasta olisi kyllä antaa kyläpaikalle edes mahdollisuus järjestää tarjoilut sopiviksi, jos niin haluavat. Eli kertoa tarkkaan, mikä sopii ja mikä ei. 

Siis ap käy kerran kymmenessä vuodessa enollaan, ja tekee palstalle ketjun vääristä kekseistä? 

Mä olen pahoitellut että en valitettavasti voi syödä gluteenillisia, mutta jos haluatte jotain tarjota niin esim jäätelö tai perunajauhoon tehty kääretorttu käy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös gluteeniton ruokavalio, ja joka kerta mummolassa pitää käydä läpi se sama "tässä on maitoo, käykös tämä sinulle?" ja luetella kaikki viljat, joissa on gluteenia. Jos ollaan menossa vain kahville tms lyhyelle vierailulle, sanon nykyään yleensä että olen jo syönyt ja otan vaan teetä/kahvia. Tai sitten omat eväät mukana ja vedän vaan eväät laukusta ja alan mussuttamaan niitä. Inhoan huomion keskipisteenä olemista, ja ärsyttää tämä joka kerta tapahtuva show, jossa ihmetellään, että mitäs minä nyt suuhuni voinkaan pistää.

Arvaa, onko tämä keskustelu kiva käydä ensimmäisenä päivänä uudessa työpaikassa...