Erikoisruokavalioiset - miten ratkaisette kyläilyt mummolassa yms?

Ei omia eväitä. Sinuna pyytäisin nähdä pakkauksen, ihan avoimesti. Sulla on ilmeisesti hyvä peruste gluteenittomuudelle, joten kerrot sen taas sadannen kerran ja selität miksi on tärkeää että tiedät mitä syöt. Jos taas kyse on muotigluteenittomuudesta, syö vaan mitä tarjotaan ja kiitä kauniisti. 

Meillä perheessä kaikilla erilainen ruokavalio johtuen allergioista. Yleensä ilmoitan kaikkiin kyläpaikkoihin että me tuodaan omat eväät. Ja saatan sanoa että jos jotain haluaa hommata niin oatlyn vanilija jäätelö tehty kaurasta, vaalean sininen paketti käy meillä kaikille tai taffelin perus shipsit. Sitten omat eväät mukaan ja varsinkin nuorimmat joilla voimakkaat oireet syövät vaan niitä varmasti sopivia. Me aikuiset saatetaan syödä jotain hieman epäsopivaakin jos ei ole edessä pitkää ajomatkaa/mitään erityistä tilaisuutta jossa ei pääse tarvittaessa äkkiä vessaan.

Lisäksi koetan usein kääntää huomion muuhun kun syömisiin. Eli mielellään mennään vaikka marjanpoimimistalkoisiin/tekemään pihahommia mummulle ym jolloin huomio ei kiinnity niin paljon syömisiin.

Eli omat eväät /pari selkeää kaupan valmista juttua joita voi halutessaan hommata lisäksi.

Minulla ja toisella lapsista on keliakia. Appivanhempien luokse otetaan aina omat eväät, muutenkin yleensä on ainakin lapselle keksipaketti laukussa, minä pärjään kyllä kahvin ajan ilmankin. Appivanhemmat ovat olleet tekemisissä kanssani pian 15 vuotta, eikä vieläkään mene jakeluun millaisesta sairaudesta on kyse. Sekoitetaan laktoosittomaan, luullaan allergiaksi ja kysellään kuinka paha se on kun ruuassa on vain vähän jauhoja, loukkaannutaan jos käyn tarvittaessa vaikka roskiksesta kaivamassa tuoteselosteen jne. Lapsi ei kyläile mummolassa ilman että vähintään toinen vanhemmista on mukana.

Siis mitä ihmettä aloittaja? Miksi kohteliaisuudesta syöt? Eivät he koskaan opi, että et voi syödä gluteenia, jos kuitenkin syöt.

Minulla on keliakia ja en voi syödä yhtään gluteenia. Olen jo lapsesta saakka tottunut siihen, että en syö, ellen ole 100% varma gluteenittomuudesta. Ei tarvitse olla epäkohtelias, en vain syö. Selitän kerran, että mulla on sairaus, jonka takia en voi tarjottavia ottaa. Toista kertaa en selitä, enkä vastaa tuputtamiseen. En vain ota. Kukaan ei ole koskaan kurkusta mitään alas väkisin työntänyt. 

Ja oma pikkueväs kulkee aina mukana, kun ei koskaan voi olla joutuuko olemaan nälissään muuten.

Sanot, että tuot omat eväät, koska sinulla on paha suolistovaiva. Sen ymmärtää paremmin kuin gluteenittoman. Mahavaiva taas viittaa oksennustautiin.

Nykyisin 90%:lla vieraista on joku ruokarajoite, joko itsekeksitty tai todellinen. Siksi meille kylään haluavalle ilmoitetaan, että tarjolla on teetä, ei mitään muuta. Tuo omat eväät, en ryhdy arpomaan, sopiiko tänään vehnä vai soija.

Ja jos kutsun jonkun käymään, niin sama juttu: en ryhdy etsimään sitä gluteenitonta tuotetta, jossa ei ole soijaa eikä lupiinia. Koska viimeksi söit mustikkapiirakkaa ilman mitään oireita, niin enää en ryhdy näkemään yhtään vaivaa löytääkseni sopivia tuotteita.

Onpa outoa. Meillä lapsella on keliakia ja kaikki sukulaiset osaavat laittaa myös hänelle sopivaa tarjottavaa, myös vanhempi 70+ sukupolvi. Ei ole ollut kertaakaan mitään ongelmaa.

Sellaiset kyläpaikat on tosiaan hankalia, joissa ei täysin ymmärretä asioiden vaatimaa tarkkuutta. Yksi hyvä tapa on pyytää tarjottavat laitettavaksi esiin avaamattomissa alkuperäispakkauksissa. Tällöin niissä on tuoteseloste mukana, ja tietää että sisältö ei ole kontaminoitunut esim. jos pöydässä on sekä gluteenittomia että vehnätuotteita. Henk. koht. en syö mitään sellaista tuotetta jota en tunnista, jos kyseessä ei ole takuuluotettavan henkilön tekemä, ja näitä takuuluotettavia on ihan muutama. Muiden kanssa pitää joko olla sellainen että tunnistan ulkonäöltä mikä tuote on, tai sitten käydään jokainen ainesosa erikseen läpi ja kaivetaan tarvittaessa vaikka roskiksesta tuoteselosteet.

Olen isovanhempi, ja itsekin gluteeniton. Teen kaikille kaiken gluteenittomana ja laktoosittomana, seurakunnasta riippuen tarvittaessa myös maidottomana ja/tai munattomana, vegaaninakin.

Mun mies on muuten kaiketi ihan fiksu teknisesti koulutettu ihminen. Mutta tätä asiaa hän ei millään edelleenkään ole oppinut, että mikä on gluteeniton, sekoittaa sen edelleen laktoosittomaan.  Hän on yrittänyt asiaa opiskella viimeiset kuusi vuotta, kun useammalle lapsenlapselle todettiin keliakia, ja lopuksi tyttärellekin, mutta ei se vaan mene perille. Viimeksi juhannuksena hän esitteli tyytyväisenä keliakia"pullia", jotka oli ihan itse ostanut pakasteeseen. No siten kun niitä ruvettiin tarkistamaan, niin laktoosittomiahan ne oli, mutta vehnästä tehty.

En ymmärrä mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Hän on seitsemänkymppinen ja eläkkeellä, minä vielä työelämässä, joten sitä välillä toivoisi jo ajankäytönkin takia, että häneen voisi luottaa näissä kauppa-asioissa. Vaan ei... huoh.

Hyvää hän kumminkin tarkoittaa. Että älkää olko liian raivoissanne niille iäkkäille sukulaisillenne. Ei se pää vaan enää pelaa vanhana niin kuin nuorempana, niin kuin ei miehelläni. Eikä minullakaan.

Aloittajalle toteaisin, että kun olet tuommoista kokenut, niin eikö se nyt ole fiksua oppia ottamaan ne omat eväät. Nuorempana luulisi asioita vielä sentään oppivan.

Vie mukanasi joku tuote ja kerro että tätä voit syödä. Jos ne ymmärtää jatkossa ostaa sitä, kun on ihan konkreettinen esimerkki.

No mä olen semmonen kaikkien halveksima muotigluteeniton ja muotisiemenöljytön ja muotikarrageeniton ja muoti lchf/vhh/od. Lapsi on ihan oikeasti gluteeniton.

Mummola tajuaa tämän ja miehen veljen perhe. Mummo on muuten vaan vielä tajuissaan ja miehen veljen perheestä puolet on keliaakikkoja. Muualla ei pahemmin kylästellä, niin että tämä ongelmaksi muodostuisi.

Silloin harvoin kun muissa kahvipöydissä vieraillaan, puhutaan vain lapsen gluteenittomuudesta ja aina jotain syötävää on hänellekin löytynyt. Itse syön mitä syön pitämättä meteliä rajoitteistani.

Yllätyt ehkä, mutta vanhuksillakin voi olla erikoisdieetti. Joten kyllä he ymmärtävät.

Jos kyseessä on vierailu jossain hevonkuusessa missä ei ole kauppaa vieressä, niin omat eväät vain mukaan.

Erityisdieettiin liittyy usein myös vaivoja ja muuta ikävää, joten ihan viimeinen mitä siihen kaipaa on ettei saa mitään syötäväksi kelpaavaa vaan saa olla nälässä.

Jos tämä ei onnistu, niin sit varmaan kannattaa jättää väliin se vierailu.

Ei ongelmaa. Anoppi otti kerran riskin, nousin ruokapöydästä oksentamaan. Omatkin vanhemmat 70+, ymmärtävät jopa viljattoman, ei vain lutteenitonta.

Crohnikko

Vierailija kirjoitti:

Olen isovanhempi, ja itsekin gluteeniton. Teen kaikille kaiken gluteenittomana ja laktoosittomana, seurakunnasta riippuen tarvittaessa myös maidottomana ja/tai munattomana, vegaaninakin.

Ja mauttomana.

Mulla myös gluteeniton ruokavalio, ja joka kerta mummolassa pitää käydä läpi se sama "tässä on maitoo, käykös tämä sinulle?" ja luetella kaikki viljat, joissa on gluteenia. Jos ollaan menossa vain kahville tms lyhyelle vierailulle, sanon nykyään yleensä että olen jo syönyt ja otan vaan teetä/kahvia. Tai sitten omat eväät mukana ja vedän vaan eväät laukusta ja alan mussuttamaan niitä. Inhoan huomion keskipisteenä olemista, ja ärsyttää tämä joka kerta tapahtuva show, jossa ihmetellään, että mitäs minä nyt suuhuni voinkaan pistää.

Minulla on keliakia. En jankuta sanaa "gluteeniton", koska eivät sitä välttämättä tunne nuoremmatkaan. On tietysti myös "elämäntapa-gluteenittomalla dieetillä" olevia, mutta he eivät saa oireita. Jos sanot: "Minulla on vilja-allergia. Tulen sairaaksi vehnästä, rukiista ja ohrasta". Menisikö perille? Jotkut ottavat asiakseen kysyä "ai millä tavalla sairaaksi?" Ruokapöydässä kaikkien kuullen ei tarvitse selostaa. :)

Lähes aina mukana omat syömiset kahvipöytään.

Eivät vanha ihmiset tosiaankaan tiedä noita eri allergioiden ja muiden erikoisruokavalioiden eroja.

Eikä heiltä voi edes odottaa sitä.

Heille tosiaan joku gluteeniton voi olla sama kuin laktoositon.

Ja vielä harvempi ymmärtää jotain maitoallergiaa, näillekin aina sanotaan, että voit ottaa sitä, se on laktoositon.  Maitoallerginen ei voi syödä laktoosittomia tuotteita.

Kuka on niin tyhmä, että vaatii jonkun tietämään ja osaamaan oman ruokavalionsa jutut.

Kun vie jotain itse mukanaan, on jotain nautittavaa itsellään kahvipöydässä.

Minä vien mukani useinmiten hedelmiä itselleni, niistä ei talonväkikään loukkaanu.

Minä olen kasvissyöjä. Appivanhemmat raivoaa asiasta joka kerta eikä suostu syömään meillä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on muuten kaiketi ihan fiksu teknisesti koulutettu ihminen. Mutta tätä asiaa hän ei millään edelleenkään ole oppinut, että mikä on gluteeniton, sekoittaa sen edelleen laktoosittomaan.  Hän on yrittänyt asiaa opiskella viimeiset kuusi vuotta, kun useammalle lapsenlapselle todettiin keliakia, ja lopuksi tyttärellekin, mutta ei se vaan mene perille. Viimeksi juhannuksena hän esitteli tyytyväisenä keliakia"pullia", jotka oli ihan itse ostanut pakasteeseen. No siten kun niitä ruvettiin tarkistamaan, niin laktoosittomiahan ne oli, mutta vehnästä tehty.

En ymmärrä mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Hän on seitsemänkymppinen ja eläkkeellä, minä vielä työelämässä, joten sitä välillä toivoisi jo ajankäytönkin takia, että häneen voisi luottaa näissä kauppa-asioissa. Vaan ei... huoh.

Hyvää hän kumminkin tarkoittaa. Että älkää olko liian raivoissanne niille iäkkäille sukulaisillenne. Ei se pää vaan enää pelaa vanhana niin kuin nuorempana, niin kuin ei miehelläni. Eikä minullakaan.

Aloittajalle toteaisin, että kun olet tuommoista kokenut, niin eikö se nyt ole fiksua oppia ottamaan ne omat eväät. Nuorempana luulisi asioita vielä sentään oppivan.

Sori vaan, mutta jos ei kuudessa vuodessa opi, niin ei ole pää kunnossa.

Tai sitten asia ei vain kiinnosta.

Jotkut ihmiset ajattelevat vain itseään ja omia halujaan.

Kuten ex-anoppini. Hän ei 15 vuodessakaan oppinut muistamaan, että käytän kahvissa maitoa.

Oli hirveän noloa pyytää erikseen tai mennä hakemaan.

Sen sijaan hän tyrkytti vuodesta toiseen sokeria kaikille siksi että hän pani omaan kuppiinsa 5 sokeripalaa eikä uskonut että muut eivät halua.

Mä olen diagnosoinu, että gluteeniton -sanan ongelma on se g-kirjain. Maalla varsinkaan vanhat murteella puhuvat ihmiset ei vaan tajua sanoja, joissa on g, d tai b.

Gluteeni taipuu muotoon kluteiini, lutteeni, luteiini jne. Deestä tulee tee tai är. Kerran etsin luettelosta henkilöä nimeltä Puras, kun pomo käski. Jossain vaiheessa tajusin tarkistaa myös nimen Pudas ja sieltähän se löytyi. Autokaupoille lähdettiin "Teltta-autoon", joka olikin paikan päällä Delta auto.

Ei siis mikään ihme, että on vaikeaa ymmärtää gluteenittomuus, kun ei osaa lukea edes sitä sanaa...