Lue keskustelun säännöt.
Tällaiseen taitaa pystyä vain miehet (kaverin erosta)
13.09.2013 |
Kaverille tuli ero, hänen mukaansa aika yllättäen. Mies oli ollut jonkin aikaa etäinen ja outo ja tulihan sen syykin sitten esiin: työpaikan kautta oli löytynyt uusi nainen. Mies oli kaikessa hiljaisuudessa hankkinut itselleen asunnon, ja nyt sitten pakkasi kamansa ja lähti. Parin päivän päästä tästä mies lähti uuden naisensa kanssa jonnekin lemmenlomalle kahdeksi viikoksi. Kaveri yrittää olla koko ajan itkemättä ja olla rauhallinen ja tasapainoinen lasten edessä. Lapset kyselee missä isi on ja siihen ainakin voi vastata totuudenmukaisesti - "matkoilla".
Kommentit (77)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 11:11"]
Voi v mitä ääliöitä maailma on täynnä. sano sille kaverillesi, että kun lapset seuraavan kerran mitään kysyy, antaa niillepuhelimen käteen ja käskee soittaa sille ukolle, selitelköön itse mihin on mennyt ja miksi. Ikinä ymmärtänyt miksi se on sen äidin asia hoitaa tuollaiset.
[/quote]
Ymmärrän tarkoituksesi mut kokemuksella en suosittele. Meidän äiti pisti aikoinaan mut ja siskon soittelemaan iskän perään ja aina niihin puheluihin vastasi joku vieras nainen. Sit äiti kuunteli aina vieressa ja saneli mitä sille vieraalle tädille piti sanoa. Silloin en sitä ymmärtänyt mut nyt itse äitinä voin sanoa et mulla on kunnioitus äitiä kohtaan laskenut roimasti. Ei noin saa tehdä pienille lapsille =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 13:54"]
Itse en oikein usko noihin " ero tuli ihan puskasta"-juttuihin. Uskon vakaasti, että huonosti on mennyt tai sitä samaa arkea päivästä toiseen. Jompikumpi asiasta mainitsee ja kenties jutellaankin, mutta jos kukaan ei tee koskaan asialle mitään voi tuntua, että ero tulee puskasta, vaikka huonosti meno on ollut tiedossa. Hankalaa kirjoittaa ymmärrettävästi.....=)
Omalta kohdaltani voin sanoa, että hiljaa ja hitaasti olen takavasempaan mennyt pariinkin otteeseen. Kerroin aina miehelle,. että tämä, tämä ja tämä asia on pielessä, jotain meidän pitäisi tehdä. Jos mies ei kuitenkaan halua lähteä mukaan kehitystyöhön, niin jonkin ajan kuluessa alan tekemään lähtöä. En halua riidellä, pelkään suuttumista miehen puolelta, joten pakko se on hissunkissun liukua pois. Onneksi noissa tapauksissa meillä ei ollut lapsia.
[/quote]
No mitä noita vastaavia on tapahtunut lähipiirissä niin enemmän se on tullut naisille puskista että on ollut niin sinisilmäinen että on uskonut päivänselvät valheet. Usein sitä omaa, en löydä nyt parempaa sanaa, typeryyttä ei haluta uskoa ja ongelmat kielletään. Vielä vähemmän sitä sinisilmäisyyttä ja typeryyttä halutaan myöntää ulkopuolisille ja siksipä selitellään "tää tuli ihan puskista".
Mies voi tehdä 'naiset' sitten kun joskus kerran elämässään saa jonkinlaista valtaa johonkin naiseen. Nainen voi tehdä 'naiset' vaikka sata kertaa vuodessa, eli erilaisia ohareita, tylytyksiä jne.
Mun serkun vaimo vaan jätti palaamatta töistä joku kaunis päivä. Vaihtoi numeronsa ja siihen ei enää saanut yhteyttä. Avioeropaperit tuli sit myöhemmin. Kukaan ei tiedä miksi ja minne se lähti.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 11:11"]
Voi v mitä ääliöitä maailma on täynnä. sano sille kaverillesi, että kun lapset seuraavan kerran mitään kysyy, antaa niillepuhelimen käteen ja käskee soittaa sille ukolle, selitelköön itse mihin on mennyt ja miksi. Ikinä ymmärtänyt miksi se on sen äidin asia hoitaa tuollaiset.
[/quote]
Ymmärrän tarkoituksesi mut kokemuksella en suosittele. Meidän äiti pisti aikoinaan mut ja siskon soittelemaan iskän perään ja aina niihin puheluihin vastasi joku vieras nainen. Sit äiti kuunteli aina vieressa ja saneli mitä sille vieraalle tädille piti sanoa. Silloin en sitä ymmärtänyt mut nyt itse äitinä voin sanoa et mulla on kunnioitus äitiä kohtaan laskenut roimasti. Ei noin saa tehdä pienille lapsille =(
[/quote]Mina jouduin kanssa lapsena tekemaan jotain samantapaista, myohemmin selvisi mullekin etta aitini on puhdasoppinen narsisti, tietysti vahan vastuutonta isan puolelta luistaa tilanteesta koska lapsia ei kukaan auttanut sielta pois silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saalittaa ne naiset jotka tekevat avioliitossa kaikkensa etta "mies pysyisi tyytyvaisena", tuokin on nimenomaan takertumista. Parempi olla oma itsensa, eihan tuollaista valheellista kulissikotia kesta kukaan mies pitemman paalle.
mut jätettiin ihan yllättäen raskausaikana (lapsi oli suunniteltu ja molempien haluama) toisen naisen takia. Siitä nyt 4 vuotta aikaa ja vihdoin voin sanoa, että olen tapahtumasta selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 16:46"]
No miten se ero sitten tulisi hoitaa? Jos nainen kysyy, että miksi jätät, niin läväytänkö päin naamaa, että koska olet kaikilla tavoilla kuvottava ihminen, koska sinulla on huono maku sisustuksen, vaatteiden, kirjojen, elokuvien ja ihmisten suhteen, koska olet vitun plösö, koska olet naukuva ripustautuja, tarrautuva ihmissyylä, avuton hönö joka ei saa itse osaa lamppua vaihtaa, koska laitat helvetin paskaa ruokaa ja loukkaannut jos sitä ei syö, koska olet yksi vitun kitisijä?
Vastaukseksi tulee kuitenkin, että eikö voitais vielä yrittää, ratkaista meidän ongelmat. Voihan paska. Siinä suhteessa on tasan ongelma:sinä.
[/quote]
No tuossa on kyllä myös peiliin katsomisen paikka. Miksi ihmeessä on pitänyt ryhtyä suhteeseen kuvottavan plösön kanssa? Ymmärrän, että joku voi lihoa suhteen aikana ja muuttua ulkoisesti vastenmieliseksi. Ihmiset voivat myös kasvaa erilleen ja luonteen ikävät puolet voivat korostua ajan myötä. Kuitenkin ihmettelen, miten KAIKIN TAVOIN kuvottavan ihmisen kanssa on voinut päätyä asumaan yhteen. Oliko kyseessä järjestetty avioliitto, vai miten huono maku sisustuksen, vaatteiden, kirjojen, elokuvien ja ihmisten suhteen ei paljastunut ennen yhteisen kodin perustamista?
Sekin vielä ihmetyttää, miten tuosta liitosta auttaa lähteä toisen naisen matkaan, jos ei kykene huomaamaan noin perustavanlaatuisia vikoja ennen kuin vuosien yhdessäolon jälkeen.
Minua ihmetyttää nuo miehet, jotka vihaavat ja inhoavat puolisoaan ja kokevat jonkin sortin oikeudekseen ilmoittaa puskista, että nyt mä lähden ja ikuisiksi ajoiksi. Ei se viha ja inho hdessä yössä synny. Miksi ei kerro ensin, että meidän suhteessa nyt mättää ja yritetäänkö hommaa jotenkin korjata? Seuraava askel on todeta, ettei homma pelitä ja että miettii eroakin. Vasta kolmantena askeleena todetaan, että rupean sitä uutta asuntoa etsimään, kun en koe tätä suhdetta enää pelastamisen arvoiseksi.
Selvästi monen jättäjän vika on se, että mitään ei kerrota vaan katkeruutta kerätään hiljaa, kunnes lopulta se paha olo oksennetaan ulos julmalla tavalla. Ei siis osata oikeasti hoitaa ihmissuhdetta. Tällaisille ihmisille ei voi povata kovin suurta menestystä parisuhdemarkkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:31"]
Ystävälleni kävi samoin. Tässä vaan mies yritti kyykyttää väärää naista joka oli helvetin äkäinen.
Kun ystäväni hoksasi mistä tuulee niin hän marssi suoraan lastenvalvojalle ja vaati yhteishuoltajuutta lapsista ja niin että toinen menee isälle ja toinen on äidillä. Mies oli saanut hirveät hepulit kun kuuli että joutuis huolehtimaan lapsesta samalla kun kuhertelee uuden naikkosensa kanssa. Mies luuli että saa viettää railakasta sinkkuelämää mutta toisin kävi. No pitkien keskustelujen jälkeen sopivat että lapset ovat yhdessä vuoroviikoin aina toisella.....oli sitä hauska seurata, kun se äijä oikeasti luuli että sen ei tarvi lapsista huolehtia.
[/quote]
No mikään lakihan ei pakota vanhempia huolehtimaan lapsistaan. Ainoastaa elarit ovat lakisääteiset. Joskus mietin onko sellaisia eroja, ettei kumpikaan ei suostu ottamaan lapsia? Lastenkotiin sitten?
Mikä on oikea tapa erota? Ainakin omalla kohdalla olisin arvostanut sitä, että mies olisi ensin vaikka hankkinut oman asunnon ja vaivautunut ensin tosiaan eroamaan minusta. Osallistunut lasten sokin ja toipumisen käsittelyyn. Antanut kaikille vähän aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Mutta ei, exä halusi muuttaa suoraan uuden onnensa luo ja keskittyä siihen "suureen rakkauteen". Muiden toipumiset ei siinä paljon painaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 16:46"]
No miten se ero sitten tulisi hoitaa? Jos nainen kysyy, että miksi jätät, niin läväytänkö päin naamaa, että koska olet kaikilla tavoilla kuvottava ihminen, koska sinulla on huono maku sisustuksen, vaatteiden, kirjojen, elokuvien ja ihmisten suhteen, koska olet vitun plösö, koska olet naukuva ripustautuja, tarrautuva ihmissyylä, avuton hönö joka ei saa itse osaa lamppua vaihtaa, koska laitat helvetin paskaa ruokaa ja loukkaannut jos sitä ei syö, koska olet yksi vitun kitisijä?
Vastaukseksi tulee kuitenkin, että eikö voitais vielä yrittää, ratkaista meidän ongelmat. Voihan paska. Siinä suhteessa on tasan ongelma:sinä.
[/quote]
Sanot, että haluat erota ja mielestäsi on yritetty jo ihan tarpeeksi, mutta sinä et enää halua jatkaa suhdetta
[/quote]
Tämä tulee johtamaan ikuiseen "Mut miks" -ralliin.
"Mut sähän olit ihan onnellinen". Teeskelin.
"Mut eihän meillä ollut mitään ongelmia". Tarkoitat, että sinulla ei ollut ja sinähän olet ainoa jolla on jotain väliä?
"Sä et vaan kestä arkea, kyllä se siitä helpottaa kun jaksetaan yrittää". Helpottaa varmasti kunhan tapan itseni.
"Mut miten sä sit haluaisit mun muuttuvan?". En mitenkään. Jätä minut rauhaan.
"Mut mä voin muuttua". Irti saatana!
[/quote]
Ja samako toistuu useinkin, alkuun niin ihanien naisten kanssa että suhteen saa pystytettyä?
Kuulostaa todellakin että vika on siinä naisessa ja vaihtamalla paranee.
Siinä olen samaa mieltä että ihmisessä on varmaankin jota pahaa vikaa jos sinun kanssas _haluaa_ olla.
Viestiin 46:
Tämä tulee johtamaan ikuiseen "Mut miks" -ralliin.
- Ei johda, jos et lähde ralliin mukaan ja keskeytät sen ihan alkuunsa.
"Mut sähän olit ihan onnellinen". Teeskelin.
- Olin, vaan en ole enää. (Oikeastiko teeskentelit alusta asti, miksi?)
"Mut eihän meillä ollut mitään ongelmia". Tarkoitat, että sinulla ei ollut ja sinähän olet ainoa jolla on jotain väliä?
- On ollut, et ole vain kuunnellut, olen yrittänyt kertoa (Olethan yrittänyt ja tehnyt selväksi?)
"Sä et vaan kestä arkea, kyllä se siitä helpottaa kun jaksetaan yrittää". Helpottaa varmasti kunhan tapan itseni.
-En halua enää jakaa arkea kanssasi, oli se millaista hyvänsä.
"Mut miten sä sit haluaisit mun muuttuvan?". En mitenkään. Jätä minut rauhaan.
- Ei ketään voi muuttaa, eikä ihminen voi muuttua kokonaan toiseksi. Sinunkin olisi parempi etsiä, joku jolle sovit sellaisena kuin olet.
"Mut mä voin muuttua". Irti saatana!
- Et niin paljoa. Ja nyt en enää jatka tätä keskustelua. Olemme käyneet tämän keskustelun jo xx kertaa aiemmin. Olemme yrittäneet tätä ja tuota. Kyllä tämä suhde oli nyt tässä.
Sitten lähdet tilanteesta pois, etkä jatka jankkaamista. Jos mahdollista, mene vaikka jollekin ystävällesi/ vanhemmillesi. Sanot naiselle, että olet nyt päivän pari pois, etkä vastaa puheluihin tai lopetat ne lyhyeen, jos ne koskevat vain tätä suhteenjatkumisasiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaisi tietää, että kuinka moni näistä lapsensa jättäjistä on alkujaankaan ollut kiinnostunut lapsistaan? Oliko lapset suunniteltuja vai vahinkoja/salaa tehtyjä, osallistuiko vauva-arkeen jne. Antoiko äiti edes mahdollisuutta olla osa perhettä. Monella naisella tuntuu olevan paha tapa omia ne lapset ja mies jää vähän ulkopuoliseksi. Kai se jättäminen on silloin helpompaa vahvan tunnesiteen puuttuessa.
Meillä menee ihan hyvin, miehen mielestä. Ja niin minäkin sanon, kun kysytään. Sisäisesti, ja välillä ulos pulpahdellen, olen vuosia kärsinyt siitä, että en rakasta miestäni niin paljon kuin haluaisin. En kunniota häntä niin paljon kuin haluaisin. Enkä jaksa, halua, uskalla kohdata ongelmaa. Pelkään, että mies ei pysty käsittlemään tilannetta. Pelkään, että kun itse alan todella alan käsitellä ongelmaa, ainoa ratkaisu on erota ja rikkoa lasten perhe.
Joten tavallaan ymmärrän täysin puskista tulevia eroja. Toivon voivani ratkaista tämän asian yksin, toivon löytäväni rakkauden uudelleen. Ehkä tulee vielä parempi aika. Mutta enyä jos ei tulekaan?
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 11:11"]
Voi v mitä ääliöitä maailma on täynnä. sano sille kaverillesi, että kun lapset seuraavan kerran mitään kysyy, antaa niillepuhelimen käteen ja käskee soittaa sille ukolle, selitelköön itse mihin on mennyt ja miksi. Ikinä ymmärtänyt miksi se on sen äidin asia hoitaa tuollaiset.
[/quote]
Ymmärrän tarkoituksesi mut kokemuksella en suosittele. Meidän äiti pisti aikoinaan mut ja siskon soittelemaan iskän perään ja aina niihin puheluihin vastasi joku vieras nainen. Sit äiti kuunteli aina vieressa ja saneli mitä sille vieraalle tädille piti sanoa. Silloin en sitä ymmärtänyt mut nyt itse äitinä voin sanoa et mulla on kunnioitus äitiä kohtaan laskenut roimasti. Ei noin saa tehdä pienille lapsille =(
[/quote]Mina jouduin kanssa lapsena tekemaan jotain samantapaista, myohemmin selvisi mullekin etta aitini on puhdasoppinen narsisti, tietysti vahan vastuutonta isan puolelta luistaa tilanteesta koska lapsia ei kukaan auttanut sielta pois silloin.
[/quote]
Näin teki myös oma äitini mutta sama koski isääni. Äiti saneli, mitä saimme sanoa. Itku kurkussa siinä sitten puhuttiin äidin suulla.
Minulla oli tuolloin ikää 12v. (siskoni 11v. 6v.). Ei liene yllätys että muutamaa vuotta myöhemmin muutin isäni luokse. Välit äitiini ovat edelleen koleat.
Hyvän frendin äijä jätti just puskistaa ja lähti nuoremman matkaan yli kahdeksan vuoden ja asuntolainan jälkeen. 2kk myöhemmin frendillä on uus entistä ehompi jantteri, eksän kuviosta en tiedä, jatkuiko, vai ei. Oon tosi onnellinen frendin puolesta, pääsi ite puhtailla eteenpäin, jäbällä saattaa vielä riittää pureskeltavaa tempussaan.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 11:13"]
Aika lailla samalla tapaa minut jätti ex-aviomieheni 7 vuotta sitten. Huomasin kyllä miehen jonkinlaisen etääntymisen, mutta kun puhuttiin asiasta, hän sanoi että on töissä kova stressi vaan, ei muuta. Ja ylitöitähän se paljon tekikin joten en ihmetellyt jos on väsyneen ja poissaolevan oloinen.
Sitten vaan kerran kun tulin töistä kotiin, oli kotoa kadonnut miehen henkilökohtaiset tavarat, ja oli pöydällä avain ja lappu jossa selitti rakastuneensa työkaveriinsa ja muuttavansa tämän kanssa yhteen. Yhdessä ostetut huonekalut saan kuulemma pitää vapaasti. Asunto oli vuokra-asunto joten siitäkään ei sen enempää tarvinnut huolehtia. Mutta oli kyllä aika kylmä ja tyly tapa jättää, jotenkin raukkamainen. Ettei jätkä kestänyt sitä että olisi pitänyt asua vähän kylmässä ilmapiirissä kotona kun olisi rehellisesti kertonut että hänellä on toinen nainen ja aikoo muuttaa tämän kanssa yhteen, vaan teki noin ettei kertonut mitään ja vaan häipyi...
Meillä ei onneksi ollut lapsia, olisi kyllä ollut kauhea lapsille selittää minne isä on kadonnut. Että isillä on uusi ukrainalainen itseään 15 vuotta nuorempi tyttökaveri jonka kanssa on varmaan jossain lemmenlomalla nyt.
[/quote]
Tyhmä kertoo etukäteen mitä aikoo. Monet naiset tekvät aivan samoin. Vievät vielä lapsetkin pois ja puolet miehen omaisuudesta.
Tuossa voisi kyllä itsekkin miettiä omaa käytöstä. Ei tuollaista ihan heppoisasti tehdä. Olen itse tuollaisen nähnyt läheltä. Nainen sai miehen niin huonoon kuntoon että mies päätti toimia. Hän järjesti asunnon salaa, järjesti asiat lakimiehen kanssa ja yhtenä päivänä vaan hävisi. Aivan oikein sille naiselle. Jos kohtelee toista kuin paskaa niin turha tulla itsekään jälkeenpäin
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 18:16"]
Minua ihmetyttää nuo miehet, jotka vihaavat ja inhoavat puolisoaan ja kokevat jonkin sortin oikeudekseen ilmoittaa puskista, että nyt mä lähden ja ikuisiksi ajoiksi. Ei se viha ja inho hdessä yössä synny. Miksi ei kerro ensin, että meidän suhteessa nyt mättää ja yritetäänkö hommaa jotenkin korjata? Seuraava askel on todeta, ettei homma pelitä ja että miettii eroakin. Vasta kolmantena askeleena todetaan, että rupean sitä uutta asuntoa etsimään, kun en koe tätä suhdetta enää pelastamisen arvoiseksi.
Selvästi monen jättäjän vika on se, että mitään ei kerrota vaan katkeruutta kerätään hiljaa, kunnes lopulta se paha olo oksennetaan ulos julmalla tavalla. Ei siis osata oikeasti hoitaa ihmissuhdetta. Tällaisille ihmisille ei voi povata kovin suurta menestystä parisuhdemarkkinoilla.
[/quote]
Moni yrittää mutta tuloksetta.
Jos nainen vaan jatkaa nalkutusta päivästä toiseen niin sitä ei kestä. Jos siihen lisää seksittömyyden niin harva mies kestää tulematta sairaaksi.
Nainenkin voisi joskus ajatella että miehelläkin on tunteet. Kukaan ei jaksa sitä kun toinen tekee elämästä henkistä painajaista.
"Kiva" kuulla etten olekaan ainoa, jolta takertuva nainen tivaa, miten hänen pitäisi muuttua että olisin valmis yrittämään vielä hänen kanssaan...