miksi monen lapsen äiti ei saa olla väsynyt?

Koska sinä todellakin olet itse aiheuttanut väsymisesi. Neljä lasta tarkoittaa kaikille lähipiirissäsi neljää huomioonottamista, auttamista kaikkien eteen tasapuolisesti.. ympäristösikin kenties väsyy odotuksiin joita heille ladataan (tai he kuvittelevat että pitäisi pystyä enempään). Pyydä apua reilusti anopilta, omilta vanhemmiltasi tai suvulta, ystäviltä. Oma mielipiteeni on, että yksi lapsi on kiva ottaa hoitoon, kaksi ainakin minulle jo miltei mahdotonta ja kolmea en kestä. Jos neljäs tulee, muutan kauas. Meidänikäisten ei enää ole tarkoitus rasittua lapsien hoitamisesta, vaan nauttia toisinaan siitä, että tulette kylään, juotte kahvit ja häivytte mekastamaan kotiinne. Anteeksi suorapuheisuuteni. Lestadiolaiset isovanhemmat (jos ovat hengissä vielä) kai ovat tottuneet suureen lapsimäärään mutta itse olen sitä mieltä että lapset tehdään suunnitellen kukin varallisuutensa mukaan. Sosiaalihuollon varassa elävät voisivat miettiä, onko heillä varaa elättää seuraavaa lasta jos tilanne taloudessa ei parane. Ulkomaalaiset miehet, ainakin sivistymättömät, tuovat usein mukanaan aatteensa että mitä enempi lapsiluku kasvaa sitä enemmän heillä on varaa käyttää rahaa itseensä. Valitettavaa, mutta totta. Eli jos on neljä lasta, on myöskin varautunut siihen niin taloudellisesti kuin jaksamisen kannaltakin eikä lasten pitäisi millään tavalla häiritä enää isovanhempiaan vaan tuoda heille iloa ja rakkauttaan. I

Saa olla väsynyt ja eiköhän kaikki ihmiset ole joskus väsyneitä vaikkei lapsia olisi ollakaan. Se on ihan normaalia ja kuuluu elämään.

Mutta sitä en minäkään ymmärrä, että jos äiti jo valmiiksi väsynyt lastenhoitoon, yövalvomisiin, jaksamisen äärirajoilla tehdään vielä lisää lapsia. 

Tai että isommat sisarukset laitetaan hoitoon vauvan synnyttyä (aiemmin kotihoidossa) ja sitten taas muutaman vuoden kuluttua tehdään lapsi.

Mutta jokainen tyylillään, aina se on valinta kun lapsia tekee,oli niitä yksi tai yksitoista

Ekan lapsen kanssa ei tietenkään voi etukäteen tietää, miten raskasta lapsenhoito on. Tosin jos eka on helppo, niin voi tulla yllätyksenä jos toinen onkin vaativa vauva. Mutta kolmen äiti ottaa jo aika tietoisen riskin neljännen tehdessään, siksi anoppisi siis katsoo, että väsymyksesi on oma valinta ja itseaiheutettua.

No minun tutulla viisi lasta, odottaa kuudetta. Lapsilla hyvät vaatteet ja hyvää ruokaa MUTTA huvipuistoihin ei lapset pääse, ei saa ksylitollipastilleja, rahan takia.

Lapset pääsee harvoin kirjastoon, kahvilaan, ajan takia ja kun ei jaksa viedä

Lapsilla ei luistelukypäriä vaan pyöräilykypärät luistellessa ja koululainen ei edes osaa kunnolla luistella, ei paljon lapsia käytetä missään. 

Miksi ihmeessä täytyy se kuudeskin tehdä jos ei aiempian kanssa jaksa tehdä normaaleja asioita?? En kritisoi, ihmettelen vaan.

Nämä lapset kyllä ihan hyvin hoidettuja, en tarkoita sitä

Totta kai vauvaikäisen ja vanhemmankin pikkulapsen äiti saaolla väsynyt. Ja kuka tahansa saa olla väsynyt. Itse olen neljän lapsen äiti, enkä tällä erää ole lainkaan väsynyt, mutta jokaisen lapsen kanssa olen ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta ollut väsynyt. Olen ylpeä siitä, että olen kuitenkin mieheni tuella jaksanut ja saanut nyt tämän tilanteen, jossa lapsista on sata kertaa enemmän iloa kuin vaivaa. Js joku ei ymmärrä väsymystäsi, Ap, niin älä välitä, se on tuon ihmisen pienuutta ja ymmärtämättömyytttä.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 10:06"]

Luulisi aikuisten ihmisten tietävän omat voimavaransa ja sen, että lapsi merkitsee työtä. 

[/quote] Elämä saattaa uoda ennakoimatomia asioia vastaan. Me ihmiset ollaan toinen toisisamme riippuvaisia. On kaikkien etu että lapset saavat kasvaa turvallisesti ja vanhempiensa hoivaamana, rakkaudellisessa kodissa. Jos äiti väsyy, ei kukaan voi hyvin.

Tämän syksyn esikoisromaani Taivaslaulu kertoo neljän pienen lapsen äidin uupumisesta puhuttelevalla tavalla, suosittelen!

Pauliina Rauhalan romaani Taivaslaulu: “kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana”

Ehkä anoppi auttaisi sinuakin jos pyytäisit? Ehkä hän tarkoitti sillä itse aiheutetulla sitä että et ole pyytänyt hänen apuaan vaikka hän olisi valmis auttamaan?

Kaikki vanhemmat ja muutkin ihmiset saavat olla väsyneitä :) Toisaalta olen tunnistanut saman ilmiön mitä tässä joku kirjoittikin eli ihminen, joka on jo ainakin puheistaan päätellen jaksamisensa äärirajoilla, tekee tietoisesti elämästään entistä vaikeampaa. Siis esimerkiksi tehtaillaan lapsia pienillä ikäeroilla ennestäänkin katastrofaaliseen tilanteeseen, ja jos ei lapsia enää tule, hommataan lemmikkieläintä toisensa perään, harrastusta tms. Pääasia, että aina saa olla hermot pinkeällä. Monesti nämä monen pienen lapsen äidit, joille lapset ovat elämän tarkoitus, ovat niitä, jotka vihaisina karjuvat lapsilleen, jotka elävät kuin pellossa. Kärjistettyä tottakai, mutta näitä tapauksia tuntuu ainakin omaan näköpiiriini osuneen yllättävän monta.

Näiltä tyypeiltä, jotka laukovat ikeyksiä, kannattaa kysyä rauhallisesti: " Mitä oikeastaan tarkoitat noilla sanoilla? Mihin pyrit tällä kommentillasi?"

Itselläni on kaksi lasta ja nyt pohtiessamme mahdollista kolmatta lasta, mietin sen jotenkin näin.

Kahden lapsen kanssa olen jo huomannut, kuinka paljon raskaampaa kahden lapsen kanssa on kuin yhden.  Vaikka ensimmäinen nukkui hyvin, toinen ei nukkunutkaan. Toinen lapsi on sairastellut paljon, toinen ei. Toisella on vahva temperamentti, toisella helpompi temperamentti. Jos saamme kolmannen lapsen, tavallaan hyväksyn että sieltä voi tulla mitä vain, arkemme voi muuttua todella paljon raskaammaksi tai sitten ei. Kokemusta löytyy jo molemmista ääripäistä.

Yhtä lasta otettii hoitoon suhteellisen usein, joten meille vanhemmille jäi myös kahdenkeskistä aikaa edes joskus. Toisen lapsen kohdalla jo huomasin, ettei apua enää tarjottu samalla tavalla eikä lapsia pyydetty hoitoon juurikaan, joskus niin että yksi lapsi kerrallaan. Myönnän että tämä tuli pienoisena yllätyksenä. Ylipäätänsä se, ettei toinen raskaus ja vauva ollutkaan lähipiirille enää yhtä innostava juttu kuin se ensimmäinen. Nyt ymmärrän että jos saamme kolmannen lapsen, tuskin tulee tilannetta että kaikki kolme lasta olisivat vaikkapa mummilassa edes kerran keskenään hoidossa.

Yhden lapsen kanssa oli helppo reissata ja mennä, kahden lapsen kanssa tämä sujuu edelleen jotenkuten, mutta haastavammin. Olen paljon enemmän sidottu lasteni kanssa kotiin nyt kun heitä on kaksi kuin silloin kun lapsia oli vain yksi. Jos nyt saisimme kolmannen lapsen, hyväksyisin samalla sen, että elinpiirimme mitä luultavammin keskittyisi entistä enemmän kotiin.

Hyväksyisin sen, ettei apua saada enää ulkopuolisilta. Hyväksyisin sen, että kolmesta lapsesta hyvin suurella todennäköisyydellä joku nukkuu huonosti, joku on aina kipeä, elämääni kuuluisi väsymys monta vuotta. En ole vielä aivan varma, olenko valmis hyväksymään kaiken tämän.

Kyllä mielestäni isojen perheiden äidit saavat väsyä ja ihmettelenkin, jos eivät väsy. Ymmärrän kuitenkin myös sen, että siihen on ryhdytty tietoisesti ja että ulkopuolisten on vaikeampi auttaa useamman lapsen kanssa kuin vain yhden.

Saat olla väsynyt! Ihailen sinua kun sinulla on 4 lasta! :)

Onhan siinä selkeä ero, toinen miniä ymmärsi lopettaa siihen missä voimat loppuivat, sinä vaan lisäännyt ja lisäännyt. Jos vielä osa lapsista on jonkun muun siittämiä (en tiedä onko), ymmärrän anoppiasi täysin, minä ainakaan en haluaisi olla missään tekemisissä minun näkökulmastani ylimääräisten elättien kanssa. Oma suku on rakas, mutta monelle miehelle lapsia tehtaileva nainen ei saisi edes kutsua kylään, vaikka kuinka olisi poikani puoliso. Tai ei tarvitse olla sukulainenkaan, en välitä edes töissä keskustella hyviä huomenia enempää yh- naisten kanssa.

Mahdollisia syitä

a. Anoppi pitää yhden lapsen hankkimista fiksumpana 

b. Kaikki lapsesi eivät ole tämän anopin pojan lapsia

c. Lapsesi ovat ns. Pellossa kasvaneita

d. Anoppi ei pidä sinusta

Minustakin anopin reaktio viittaa siihen etteivät kaikki lapset taida olla anopiN pojan lapsia. Jos näin on, ymmärrän reaktion täysin.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 17:32"]

Koska sinä todellakin olet itse aiheuttanut väsymisesi. Neljä lasta tarkoittaa kaikille lähipiirissäsi neljää huomioonottamista, auttamista kaikkien eteen tasapuolisesti.. ympäristösikin kenties väsyy odotuksiin joita heille ladataan (tai he kuvittelevat että pitäisi pystyä enempään). Pyydä apua reilusti anopilta, omilta vanhemmiltasi tai suvulta, ystäviltä. Oma mielipiteeni on, että yksi lapsi on kiva ottaa hoitoon, kaksi ainakin minulle jo miltei mahdotonta ja kolmea en kestä. Jos neljäs tulee, muutan kauas. Meidänikäisten ei enää ole tarkoitus rasittua lapsien hoitamisesta, vaan nauttia toisinaan siitä, että tulette kylään, juotte kahvit ja häivytte mekastamaan kotiinne. Anteeksi suorapuheisuuteni. Lestadiolaiset isovanhemmat (jos ovat hengissä vielä) kai ovat tottuneet suureen lapsimäärään mutta itse olen sitä mieltä että lapset tehdään suunnitellen kukin varallisuutensa mukaan. Sosiaalihuollon varassa elävät voisivat miettiä, onko heillä varaa elättää seuraavaa lasta jos tilanne taloudessa ei parane. Ulkomaalaiset miehet, ainakin sivistymättömät, tuovat usein mukanaan aatteensa että mitä enempi lapsiluku kasvaa sitä enemmän heillä on varaa käyttää rahaa itseensä. Valitettavaa, mutta totta. Eli jos on neljä lasta, on myöskin varautunut siihen niin taloudellisesti kuin jaksamisen kannaltakin eikä lasten pitäisi millään tavalla häiritä enää isovanhempiaan vaan tuoda heille iloa ja rakkauttaan. I

[/quote]Ja  olet siis sitä mieltä, että neljän lapsenlapsesi synnyttäjä ei saa koskaan olla väsynyt?

Saa olla väsynyt :) 

Minullakin neljä lasta ja kyllä, olen joskus väsyksissä. En koko aikaa. Mutta joskus. 

Se on normaalia! Samallalailla väsyin kahdenkin lapsen kanssa välillä.  

mä olin välillä väsynyt yhden kanssa, välillä kahden kanssa, välillä kolmen kanssa ja välillä neljän kanssa. se kuuluu ihan normaaliin elämään. mä nimittäin olen nykyäänkin välillä väsynyt, vaikka nämä neljä lasta on jo muuttanut pois kotoa.

En ymmärrä miksi valitetaan. Käyn iltakoulua ja eräs opiskelija valittaa vähintään kerran viikossa rahapulaa. On hakenut puoli vuotta töitä. Tauolla kysyin voinko lukea hänen cv.sä läpi, ei käynyt, eikä ole kuukauteen hakenut töitäkään kun ollut niin paljon koulutehtäviä. Hänellä on 4 oppiainetta per viikko ja se on liikaa.

Hyvä ystäväni halusi ison perheen, 4 lasta mutta unohti kouluttaa itsensä samalla. Vanhin on 17 v, tehnyt lyhyitä keikkoja kaikki vuodet.

Jos et hae töitä, jäät työttömäksi = oma vika.

Jos haluat jalkapallojoukkueen verran lapsia mutta et päivitä opiskeluja, elät taloudellisesti tiukkaa elämää = ei ainakaan mun vika.

Jos sulla on 4 lasta, ihan varmasti väsyttää. Yllätys, yllätys. Miksi itsestään selvyyksiä, negatiivisia pitää sanoa. Mitä odotit kun valitit väsyyttä ? Voi voi pientä raukkaa, kyllä sulla on kestämistä, vai ?

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 10:11"]

-- = ei ainakaan mun vika.

 --

[/quote]kuka tässä keskusteluketjussa on syyttänyt sinua mistään? olisiko aika ottaa se nenä pois omasta navastasi ja katsella ympärillesi? siellä on maailma.

Kerropa ap onko ne kaikki lapset samalle isälle?