Kasvaako henkinen voimakkuus vastoinkäymisten myötä?

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 21:17"]

Kyllä. Äitini oli kouluttamaton leski , olin siis yksi  neljästä yksinhuoltajasiivojan lapsista. Mitään tukia ei missään nimessä Pohjanmaalla voinut edes ajatella mutta me lapset kuljimme MicMacin ja Leviksen farkuissa, äiti otti sitten vaan kolmannen työn.

Kirjoitin ällän paperit ja pääsin stipendillä ulkomaille opiskelemaan, nyt tienaan viisinumeroisen summan kuussa enkä tajua millä ihmeellä opetan saman omille lapsilleni mitä itse opin - mikään ei tule ilmaiseksi.

[/quote]

Äitisi menetti elämänsä taatakseen teille hyvät mahdollisuudet. Olen itse tekemässä samaa oman lapseni puolesta. On asioita joiden edestä on valmis "kadottamaan" oman elämänsä, mutta kyllä minä olisin silti halunnut itselleni hyvän elämän. Äitisi on varmasti onnellinen, ettei hän raatanut turhaa koska sinulla on paremmin. Sekin on kovaa jos huomaa kulkeneensa kivisen tien ja sitten ei ole kuitenkaan kyennyt olemaan riittävän hyvä äiti jotta lapsi/ lapset selviää.

Ehkä sinä kärsit kun äiti oli kokoajan töissä? Tässä oli kyse omista kärsimyksistä, että jalostavatko ne.

Itseäni masentaa se, että jos olisi päässyt helpommalla olisin jaksanut olla parempi äiti, nyt mennään sillä mitä enää on. Mutta tosiaan jos vanhana näen oman lapseni elävän hyvää elämää sanoisin, että kaikki vaivannäkö oli sen tähden sen arvoista.

Rakkaus on elämän tärkein asia. Kärsimys ei jalosta ketään, pieni kärsimys saa ehkä laittamaan arvojärjestyksen kuntoon, mutta mitä kauemmin kärsimys jatkuu ja mitä enemmän saa vihaa osakseen sitä kovemmaksi taikka hauraammaksi ihminen käy.

Itse olen ollut hyvin empaattinen ihminen, mutta kykyni tuntea on hautautunut pakosta.

Vastoinkäymiset/haasteet on vähän niin kuin ruoka.

1. Toiset on allergisia tomaatille, toiset kalalle. Ja jotkut ei muuten vaan syö lihaa.

(= Haasteet on yksilöllisiä ja se, miksi joku asia koetaan vastoinkäymisenä voi myös olla yksilöllistä.)

2. A) Jos syöt tasaisin välein ja sopivan kokoisia annoksia, kaikki ok. B) Jos syöt paljon ja harvoin, oksennat osan pihalle ja se mikä jää kehoon, varastoituu rasvaksi kuin talveen valmistautuvalla karhulla. Eihän pieni rasva mitään haittaa, mutta kun sille energialle oli tarvetta nyt eikä jouluna! C) Jos syöt vähän koko ajan, no good. Rasvaa tulee taas ja nälkäkin saattaa yllättää.

(= A) Jos sattuu ja tapahtuu, palastele homma ja käsittele sopiva määrä kerralla kaikessa rauhassa. B) Älä hotki kaikkia ongelmia kerralla, se jää vaan lant- harteille painamaan. C) Jos murehdit koko ajan, homma ei etene eikä etene mikään muukaan.)

(! Pätee myös sellaisenaan eli paastot hiiteen ja kuria ruokapöytään.)

3. "Kaikkea pitää maistaa." Jos ei jostain tykkää, ehkä ensi kerralla kuitenkin uskaltaa syödä toisenkin palan. Mäkkiroskaa ei kylläkään tarvii sietää. Kaikkea ei kantsi maistella samalla aterialla, muuten menee maku.

(= Laajenna mukavuusaluettasi joka suuntaan, mutta jos huomaat että tuossa suunnassa on pelkkää harmia, älä maista.)

4. Kokkaa itse. Jos et, opettele tunnistamaan ainesosat toisten keitoissa. Säilöntäaineet ja synteettiset ravinteet ei nimittäin näytä hyvältä sun päällä!

(= Ota vastuuta. Piste.)

5. Jos joku toinen kokkaa sinulle ja seassa on vähän katkarapua, ja pääsi turpoaa kolminkertaiseksi... se oli varmasti vahinko.

(= Vahinkoja sattuu, elämä jatkuu. PS. Tarkista kohta 4.)

6. Mieluummin kattelee vaikka raakaa lanttua lautasella kuin yksinäistä jääkaapin valoa. Vai olisitko mieluummin kokonaan syömättä?

(= Olisitko?)

Nuoren pojan näkökulmaa elämän kolhuihin. ...voi hitto pitää vielä tiskata astiat.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 21:17"]

Kyllä. Äitini oli kouluttamaton leski , olin siis yksi  neljästä yksinhuoltajasiivojan lapsista. Mitään tukia ei missään nimessä Pohjanmaalla voinut edes ajatella mutta me lapset kuljimme MicMacin ja Leviksen farkuissa, äiti otti sitten vaan kolmannen työn.

Kirjoitin ällän paperit ja pääsin stipendillä ulkomaille opiskelemaan, nyt tienaan viisinumeroisen summan kuussa enkä tajua millä ihmeellä opetan saman omille lapsilleni mitä itse opin - mikään ei tule ilmaiseksi.

[/quote]

ja mitäs henkistä kasvua näet itsessäsi tapahtuneen tuon äitisi ahkeruuden jäljiltä?

En tiedä ketään jota kärsimys olisi kasvattanut positiivisesti. Selvitä voi katkeroitumatta.

Buddhalainen valaistuminen ei liity loppujen lopuksi mitenkään tuohon asiaan.

Vahvistaa ne, vaikka välillä tarvitseekin kaverin tai ammattiauttajan kävelykepiksi. Kun huomaa, että tästäkin paskasta selvisin, ei se enää hirvitä vastaisuudessa; se on kertaalleen selätetty jo eikä ole mitään syytä, miksei se onnistuisi toistekin.

Siksi juuri on sanonta "heikot sortuu elon tiellä".

Kuten pari muutakin jo totesi, 28 ei kyllä kertonut mitään omista kärsimyksistään, eikä kyllä äidistäänkään muuta kuin että teki kolmea työtä. Ehkä halusi vaan leuhkia/provoilla viisinumeroisella palkalla?

Hirveimmät vastoinkäymiset vievät voimat ja itseluottamuksen, mutta eivät kokemukseni mukaan lopullisesti. Joistakin asiosta toipuminen voi olla hidas prosessi.

Mielestäni kysymys on väärä. Vastoinkäymiset eivät kasvata, vaan kyky käsitellä niitä. Eikä vahvuus ole sitä, että kaikesta selviää kuivin jaloin vaan sitä, että jaksaa rakentaa kaiken vaikka nollasta alkaen sata kertaa.

Olen itse kokenut perustarpeiden laiminlyömistä, rakkaudettomuutta ja kaltoinkohtelua lapsuudenkodissa. Olin vuosia koulukiusattu ja koin hyvin nuorena väkivaltaisen parisuhteen ja jouduin raiskatuksi. Lisäksi on ollut sairauksia, taloudellisia vastoinkäymisiä ja vaikea avioero. 

En ole vahva, päinvastoin hyvin hauras vastoinkäymisten edessä. Toisaalta tiedän, että selviän. Opettelin selviytymistä ammattiauttajan kanssa monta vuotta ja se kannatti. Resepti oli yksinkertainen, mutta hyvin vaikea toteuttaa. Pitää antaa anteeksi niin paljon kuin pystyy sitten, kun on saanut käsitellä vihan, jota epäoikeudenmukaisuus ja toisten pahat teot ovat saaneet aikaan. Sen jälkeen pitää ymmärtää, että on itse vastuussa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei niin, että elämäänsä voisi koskaan täysin hallita,  se ei tule olemaan yhtään sen reilumpaa eikä vastoinkäymisiä jaeta tasan. Niitä saa surra ja niiden vuoksi menee rikki jatkossakin, mutta useimmissa tapauksissa niistä pääsee yli. Jos tunteet tukahduttaa, ne kyynistävät ja kovettavat. Herkkä ihminen ottaa turpaansa loppuelämänsä, mutta säilyttää myös kykynsä aitoon iloon, rakkauteen ja kiitollisuuteen ihan toisella tavalla kuin se, joka koteloi tunteensa.

Teen nytkin surutyötä siksi, että rakas veljeni on menettämässä otteensa alkoholismille lopullisesti. On pakko päästää irti, jotta itse voi jatkaa elämää. En lakkaa rakastamasta, mutta otan etäisyyttä niin, että en muserru.

Voi olla, että kohtaan vielä asian, josta en selviäkään. Voi olla, että selviänkin, vaikka vastoinkäyminen olisi se, että tietäisin kuolevani pian. Ei se saisi minua jäämään eloon, mutta voisin olla mahdollisimman onnellinen tärkeiden ihmisteni kanssa ne hetket, joita vielä on jäljellä. En oikeasti tiedä mitään muuta merkitystä, joka olisi elämälle järkevämpi: rakastaa ja yrittää nähdä kaikki hyvä ympärillään.

En ole äiti teresa enkä todellakaan suhtaudu kaikkiin vastoinkäymisiin madonnamainen hymy huulillani. Ottaa päähän, kun myöhästyn junasta tai kun unohdin ostaa maitoa ja valitan turhasta myös parisuhteessa.

Väittäisin kuitenkin, että olen onnellisempi kuin moni ihminen, jolla on aineellisesti kaikkea ja tasaisen hyvin mennyt elämä. Olen oikeasti kiitollinen hyvistä asioista, rakastan ja annan anteeksi. Ei se ole sen kummempaa.

39 jatkaa:

Minulla on myös paljon muita huonoja puolia kuin turhista valittaminen, ihan mainitakseni. Ettei tule sellainen kuva, että olisin jotenkin tosi ihmeellinen omasta mielestäni. Olen ihan tavallinen talliainen siis kaikin puolin, jos nyt olenkin saanut terapian ja loputtoman asioiden käsittelyn avulla keskimääräistä paremmat eväät selvitä. :) (Loputtoman siksi, että aina tulee uusia asioita, joista selvitä).

Älkää uhratko elämäänne lastenne takia, on kauheaa elää sellaisen lapsena.