Ovatko uusioperheet onnellisempia?

No monella taitaa kokemukset puhua tuota väitettä vastaan.

jos ei ollut helppoa ydinperheessä ja erota piti niin takuulla se ei ole yhtään helpompaa uusperheessäkään.

Mutta jotkut ihmiset kasvaa eron jälkeen ja osaavat valita paremmin kumppaninsa myöhemmin, kun taas nää sekopäiset ja keskenkasviikset jotka ryntää suhteesta toiseen oman päänsä ongelmia pakoon, ne tapaukset on aina tuhoon tuomittuja. Ja ikävintä siinä on että kaikkeen syyttömät lapset joutuu siinä sivussa kärsimään.

Huonointa vanhemmuutta mitä lapselleen voi tarjota on toi uusperhekuvio sirkus pelleily. Mutta minä minä minä....

Kaverin ydinperheen toimintaa kattoessa aikanaan voisin mennä väittämään että uusperheet on onnellisempia. Mies oli ydinperheessä hiljainen, hymytön ja elämänhaluton, nainen puolestaan yritti saada suhdetta toimimaan kunnes mies löysi uuden naisen. Nyt vuosia myöhemmin mies sekä nainen ovat molemmat onnellisia tahoillaan ja elämällä tuntuu olevan merkitys :)

Eiköhän tässä asiassa ole totuuksia yhtä paljon kuin on perheitäkin.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että onnellisempi uuspeheessä, kuin ydinperheessä muinoin.

Niin moni asia on toisin. Moni asia paremmin nyt uuspeheessä.

Uusioperheessä kantava voima on vanhempien rakkaus.

Ydinperheessä tämä asia monesti unohtuu ja kantava voima on yhteiset lapset.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 09:59"]

Uusioperheessä kantava voima on vanhempien rakkaus.

[/quote]

Mikä voima kantaa niitä lapsia, joita pallotellaan kahden asunnon välillä, joista kumpikaan ei ole oma koti jonne on tervetullut?

Minullakin kokemus onnellisesta uusperheestä. Toin mukana 3 valmista kouluikäistä lasta, miehellä ei ollut lapsia ennenkuin saimme yhteisen. Mies ja sukunsa on aina kokeneet kaikki lapset "meidän" lapsiksi (lukee mm miehen CVssä 4 lasta...) ja mies on myös suhtautunut kaikkiin suojelevasti ja tasapuolisesti. Lapset saivat myös hieman paremman lapsuuden uudessa liitossa taloudellisesti ja muutenkin.

Lasten suusta taas kuultuna parasta meidän uudessa elämässä on ollut nauru; muistan ikuisesti kun silloin 12 v tyttäreni hämmästyi kun näki mun hymyilevän:)

Ei se eka avioliitto ollut paha (ei uskottomuutta, väkivaltaa tms) mutta henkisesti tyhjä, silti en ollut tajunnut sitä miten lapset olivat sen kokeneet!! Meillä ennen niin loistava ja omistautunut isä ei ollut kiinnostunut lasten tapaamisista, jos lapset itse selvisivät toiseen kaupunkiin tai minä vein silloin tapasivat. Lomia ei koskaan ensimmäisen vuoden jälkeen. Minä ja nykyinen mieheni olemme maksaneet ja huolehtineet 99% lapsista kaikki nämä 17 vuotta. Ei tarvinnut pallotella....

No jos ydinperheistä noin puolet eroaa  ja uusperheistä 75% niin siitäpä päättele kummat on tilastojen mukaan onnellisempia.

Perheen onnellisuus ei ole kiinni siitä, onko se ydin- vai uusioperhe. Sama kuin miettisi onko sinisilmäisten perheet parempia kuin ruskeasilmäisten. Täyspäiset, tasapainoiset, rakastavat aikuiset tekevät lasten elämästä onnellisen. Joissain perheissä aikuisia on 1, toisilla lapsilla näitä aikuisia voi olla neljäkin. Minun kolmivuotiaskin tajuaa nämä asiat palstamammoja paremmin...

Mun isäni vakuuttaa, että meillä on niin hieno uusperhe, mutta todellisuudessa ei pidä uuden naisystävänsä lapsista ja haukkuu heitä selän takana. Tosin muille esittelee heidät unelmalapsina vaikka kyse on tosiaan ihan taviksista.

Emme mekään pidä uudesta naisesta tai hänen lapsistaan, joten koko kuvio ei toimi. No sama se mulle on kun en siellä asu ja muutkin ovat pikaisesti muuttaneet muualle kun uusperhekuviot eivät kiinnosta.

Tiedän kans joitain muitakin uusperheitä, jotka eivät toimi. En ole tainnut itseasiassa kuulla ainoastakaan toimivasta paitsi yhdestä, jossa lapseton nainen meni yhteen miehen kanssa jolla oli edellisestä suhteesta pieniä lapsia. Tosin eivät asu isänsä luona. Tosin miksei ne miehen lapset voi vierailujen aikana sitä naista joskus väsyttää.

Kannattaa suhtautua aina varauksella kun uusperheen vanhemmat hehkuttavat, että on ihanaa. Usein hauskaa on vain vanhemmilla ja lapsia ei oikeasti kiinnosta ollenkaan.

Mun vanhemmat erosivat kun olin pieni. Molemmat löysivät pian uudet kumppanit. Kotona äidin luona isäpuoleni kohteli aina minua samalla tavalla kun äitini kanssa saamiaan pikkusisaruksia. Elämä oli aika "ydinperhemäistä" (molemmat perheen aikuiset kasvattavat, vievät harrastuksiin ym. kaikkia lapsia), isäpuoleni on ihana ja mulle tosi tärkeä ihminen. Isää näin vain joka toinen viikonloppu, joten en tuntenut, että hänen kotinsa oli minun koti. Rakas isä kuitenkin mulle on. Elämäni ei ole ollut kauheaa ja riepottelemista ja mitä kaikkea tuolla aiemmin kirjoitettiin. Ihan tavallista vaan.

Uusperheissä eroprosentit ovat moninkertaisia ydinperheisiin verrattuina, joten vastaus on: eivät ole.

Lisäksi aikuisen onnellisuus ei ole sama asia kuin lapsen onnellisuus. Aikuinen voi olla onnellinen uudessa parisuhteessaan, uuden kodin rakentamisesta, uuden perheen hankkimisesta, jne. Lapselle tämä kaikki on oman perheen hajoamista.

Olen itse erolapsi, joten tiedän, mistä puhun.

ihmisistä siinä on kyse. toiset jaksavat ja pystyvät panostamaan parisuhteeseen jo ydinperheessä, toisille tämä tahto kehittyy vasta seuraavassa parisuhteessa. nuo ovat molemmat onnellisia parisuhteita, sekä ydinperhe että uusperhe.

sitten on ydinperheitä ja uusperheitä, joissa tämä taito ja tahto puuttuu ja nämä taitavat olla niitä onnettomia tapauksia.

Mua ärsyttää tää vertailu "ydinperheen" ja "uusioperheen" välillä. Perhe kun perhe, ihmiset on erilaisia ja haluaa eri asioita. Pääasia on kuitenkin se että ollaan onnellisia, jos ei olla niin sitten erotaan ja etsitään elämältä jotain parempaa.. kerran me vaan täällä eletään, miksi kitua elämäntilanteessa missä ei ole onnellinen.

Minä olen uusioperheestä ja kovin oli onnellista lapsuus. Vanhempien väkineb rakkaus (äidin+uuden kumppanin ja isän+uuden kumppanin) oli mukavaa katseltavaa. Heillä oli hellyyttä, halailua ja pusuttelua. Se usein puuttuu ydinperheistä kun ollaan jo niin leipiinnytty toisinsa. 

Nyt elän sitten aikuusuudessa ydinperhe elämää (ainakin vielä) ja toivon, että muistan säilyttää sen kipinän parisuhteessa, jotta lapseni näkevät kaksi rakastunutta vanhempaa eivätkä vain saman katon alla asuvia tyhjiä kuoria. 

Miksi osa luulee kahden talouden välillä elämisen olevan lapsille ikävää? Minusta se oli ainakin lapsena kivaa. Minulla oli kaksi omaa huonettakin :) ja vanhemmat aina täysillä läsnä kun olin heidän luonaan. 

En usko että ovat, joskaan minulla ei ole ydinperheestä kokemusta. Ensimmäinen "oikea" perheni on tämä uusioperhe, joka koostuu minusta, miehestä, mieheni lapsista ja meidän yhteisestä lapsesta. Vaikka yhteiselomme useimmiten sujuukin ihan hyvin, ajattelen kyllä monesti että ydinperheillä on varmasti helpompaa. Exiä ei tarvitse miettiä eikä varsinkaan tavata joka jumalan sukujuhlissa. Ei tarvitse käsitellä niitä negatiivisia tunteita, joita ne toisen lapset hetkittäin herättävät ja joita sitten yrittää parhaansa mukaan piilottaa. Ei tarvitse ajatella sitä, että vaikka itse pyrkii olemaan turvallinen aikuinen toisen (naisen) lapsille, ei se ex sitä juurikaan arvosta eikä exällä ole mitään velvollisuuksia sinun lastasi kohtaan. 

Uusioperheisiin kohdistuu helposti niin paljon paineita sekä ulkopuolelta että uusioperheen vanhempien pään sisältä, että ei ole ihme että erotilastot ovat mitä ovat. 

En usko että ovat, joskaan minulla ei ole ydinperheestä kokemusta. Ensimmäinen "oikea" perheni on tämä uusioperhe, joka koostuu minusta, miehestä, mieheni lapsista ja meidän yhteisestä lapsesta. Vaikka yhteiselomme useimmiten sujuukin ihan hyvin, ajattelen kyllä monesti että ydinperheillä on varmasti helpompaa. Exiä ei tarvitse miettiä eikä varsinkaan tavata joka jumalan sukujuhlissa. Ei tarvitse käsitellä niitä negatiivisia tunteita, joita ne toisen lapset hetkittäin herättävät ja joita sitten yrittää parhaansa mukaan piilottaa. Ei tarvitse ajatella sitä, että vaikka itse pyrkii olemaan turvallinen aikuinen toisen (naisen) lapsille, ei se ex sitä juurikaan arvosta eikä exällä ole mitään velvollisuuksia sinun lastasi kohtaan. 

Uusioperheisiin kohdistuu helposti niin paljon paineita sekä ulkopuolelta että uusioperheen vanhempien pään sisältä, että ei ole ihme että erotilastot ovat mitä ovat. 

Mä olen uusperheellinen vaikkakin tämä on minulle ensimmäinen avioliitto ja minulla on vain tästä liitosta lapsia. Miehen lapsi asuu kanssamme. Moni luulee meidän perhettä ydinperheeksi ja en ole kauheasti mainostanut että en ole miehen lapsen äiti. Olen hoitanut häntä kuin omaani ja varmaan tästä johtuu se, että meillä menee hyvin perheenä. Myös lapsen äidin kanssa on hyvät välit, voidaan käydä kahvilla puolin jos toisin jne.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 19:11"]

Varmasti ovat, kunnes tulee taas aika vaihtaa.

[/quote]

Ydinperhettä kestin hampaita kiristellen 14 vuotta, uusperhe onnellisena vielä 17 vuoden jälkeenkin -eiköhän noita vuosia tule vielä monta lisääkin;D Ei ole kiirettä vaihtaa....

8