Lue keskustelun säännöt.
Veljeni meni naimisiin elämänsä rakkauden kanssa
10.09.2013 |
joka ei ole hänen lastensa äiti. Lapset olivat vahinkoja, hyvin hoidettuja ja rakastettuja sellaisia. Lasten äiti halusi elää veljeni kanssa perheenä, eli naimisiin halusi jo vuoden seurustelun jälkeen, veli kieltäytyi ja ensimmäinen "vahinko" sattui puolen vuoden sisään tästä. Veljeni eli tämän naisen kanssa 10 vuotta. Aika oli naiselle täydellistä eikä papin aamenia kuulemma enää tarvittu.
Kolme vuotta sitten veljeni sitten otti ja lähti, olimme kaikki todella yllättyneitä. Hän sai työpaikan eri kaupungista, ja ilmoitti, että hän aikoo lähteä, pistää oman talonsa (missä perhe asui) myyntiin ja lapset joko muuttavat hänen kanssaan uuteen kotiin tai vierailka vähintään joka toinen viikonloppu. Olimme kaikki todella vihaisia miehelle siitä kuinka sikamaisen tempun hän teki, rikkoi perheen, jätti naisen tyhjän päälle jne. Katkaisin välit vuodeksi.
No, vuoden veli ehti sinkkuilla, kunnes hän otti minuun yhteyttä.
Hän kertoi ettei ollut halunnut perhettään ja kymmenen vuotta jaksoi kantaa vastuuta rakkaista lapsistaan (jota kantaa toki vieläkin) ja naisesta, jota hän ehkä joskus rakasti mutta joka ei hänelle koskaan ollut se oikea. Jonka kanssa pystyi olemaan mutta jota ei ikinä olisi kuitenkaan valinnut. Hän oli pelännyt että peli on todellakin menetetty ja oli pohtinut lähtöään jo vuosia.
Hän kertoi nyt tavanneensa upean naisen, kenet hän tahtoisi esitellä minulle. Ja minä tapasin, enkä voinut sietää koko akkaa. 8 vuotta nuorempi blondi, ihan sievä muttei mikään vuosisadan kaunotar.
"Avioliittovastainen" veljeni löysi viimein oman rakkaansa ja olen todella onnellinen hänen puolestaan.
Kyllä "kaikki" miehetkin tahtovat naimisiin, mutta he eivät halua sitoutua sellaiseen naiseen joka ei herätä heissä suuria tunteita. Ja ne, jotka eivät halua naimisiin eivät sitoudu yhtään mihinkään tai kehenkään, eivät edes omiin lapsiinsa.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n jutussa on 2 eri puolta, toinen on se, että veli oli oikeasti täysi nyhvö ja ääliö, jos ei osannut olla tekemättä lapsia vaikka ei halunnut. Disrespect!
Toinen on se myytti, että naimahaluttomat kyllä haluavat naimisiin (tai vannoutuneet lapsettomat lapsia) kun "se oikea" ilmaantuu eteen. Mä uskon, että joskus saattaa mennä juuri näin, mutta epäilen, että usein kyse on myös
a) siitä, että ihminen on elämäntilanteessa, jossa sitoutuminen/lasten hankinta tuntuu ekan kerran mahdolliselta, ja tavattuaan uuden ihmisen tulkitsee, että nämä uudet tunteet ovat tuon ihmisen ansiota ja rakastuu (tai "rakastuu")
b) siitä, kuten ap:n veljen kohdalla, että ihminen on kypsynyt/kyllästynyt nykytilanteeseen, mikä saa heidät rakastumaan (tai "rakastumaan") käytännössä kehen tahansa mahdolliseen tyyppiin, joka sattuu kohdalle.