Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Veljeni meni naimisiin elämänsä rakkauden kanssa
10.09.2013 |
joka ei ole hänen lastensa äiti. Lapset olivat vahinkoja, hyvin hoidettuja ja rakastettuja sellaisia. Lasten äiti halusi elää veljeni kanssa perheenä, eli naimisiin halusi jo vuoden seurustelun jälkeen, veli kieltäytyi ja ensimmäinen "vahinko" sattui puolen vuoden sisään tästä. Veljeni eli tämän naisen kanssa 10 vuotta. Aika oli naiselle täydellistä eikä papin aamenia kuulemma enää tarvittu.
Kolme vuotta sitten veljeni sitten otti ja lähti, olimme kaikki todella yllättyneitä. Hän sai työpaikan eri kaupungista, ja ilmoitti, että hän aikoo lähteä, pistää oman talonsa (missä perhe asui) myyntiin ja lapset joko muuttavat hänen kanssaan uuteen kotiin tai vierailka vähintään joka toinen viikonloppu. Olimme kaikki todella vihaisia miehelle siitä kuinka sikamaisen tempun hän teki, rikkoi perheen, jätti naisen tyhjän päälle jne. Katkaisin välit vuodeksi.
No, vuoden veli ehti sinkkuilla, kunnes hän otti minuun yhteyttä.
Hän kertoi ettei ollut halunnut perhettään ja kymmenen vuotta jaksoi kantaa vastuuta rakkaista lapsistaan (jota kantaa toki vieläkin) ja naisesta, jota hän ehkä joskus rakasti mutta joka ei hänelle koskaan ollut se oikea. Jonka kanssa pystyi olemaan mutta jota ei ikinä olisi kuitenkaan valinnut. Hän oli pelännyt että peli on todellakin menetetty ja oli pohtinut lähtöään jo vuosia.
Hän kertoi nyt tavanneensa upean naisen, kenet hän tahtoisi esitellä minulle. Ja minä tapasin, enkä voinut sietää koko akkaa. 8 vuotta nuorempi blondi, ihan sievä muttei mikään vuosisadan kaunotar.
"Avioliittovastainen" veljeni löysi viimein oman rakkaansa ja olen todella onnellinen hänen puolestaan.
Kyllä "kaikki" miehetkin tahtovat naimisiin, mutta he eivät halua sitoutua sellaiseen naiseen joka ei herätä heissä suuria tunteita. Ja ne, jotka eivät halua naimisiin eivät sitoudu yhtään mihinkään tai kehenkään, eivät edes omiin lapsiinsa.
Kommentit (21)
"
Lasten äiti halusi elää veljeni kanssa perheenä, eli naimisiin halusi jo vuoden seurustelun jälkeen, veli kieltäytyi ja ensimmäinen "vahinko" sattui puolen vuoden sisään tästä. Veljeni eli tämän naisen kanssa 10 vuotta. "
Eikös tuo ole aivan tavallinen tarina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein ihminen tyytyy toiseen, sen paremman puutteessa..
Äh, huono provo. Huomaat virheesi, kun luet tekstin uudestaan.
Esim. "Olimme kaikki todella vihaisia miehelle.." Eli veljellesi? Miksi puhut siitä "miehenä", kun puhut veljestäsi?
Ei mee läpi.
silloin ihminen tyytyy mihin vain kun ei tiedä paremmasta eikä osaa sellasta edes hakea tai toivoa...
Minäkin rakastan exmiestäni ja lastani joka oli todella toivottu. Ja hänellä on todella hyvä isä. mutta nyt olen löytänyt ihmisen johon tunnen intohimoa ja rakastumista ja kaikkea ihanaa mitä rakastuntu tuntee :)
mulla vähän sama tilanne. olin yli 10 vuotta miehen kanssa, jota en kunnolla rakastanut. Hän ei päässyt minusta irti. 2 lasta tuli. Nyt erottu. Olen tavannut miehen, johon olen ihan hulluna. Ei kannata hukata elämäänsä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua oikeasti olla. elämä on niin lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 09:01"]
mulla vähän sama tilanne. olin yli 10 vuotta miehen kanssa, jota en kunnolla rakastanut. Hän ei päässyt minusta irti. 2 lasta tuli. Nyt erottu. Olen tavannut miehen, johon olen ihan hulluna. Ei kannata hukata elämäänsä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua oikeasti olla. elämä on niin lyhyt.
[/quote]
Voi jumaliste. "Kaksi lasta tuli". Haikarako ne teille toi? Oletko kuullut ehkäisystä? Ei ne lapset nykyaikana vaan tulla tupsahda omatoimisesti jos ne toisiaan rakastamattomat parisuhteeseen vahingossa päätyneet ihmiset on vastuullisia.
Toinen puoli ihmisistä näköjään ottaa jonkun "kivan", kun ei paremmasta tiedä. Heille tulee ero, kun paremmasta sitten joskus tietää.
Toinen puoli ei huoli ihmistä, ennen kuin tapaa sen parhaimman. Eivät tyydy "kivaan". Ja ovat sitten ikisinkkuja.
Jääköhän tuohon väliin 10 % ihmisistä, joilla onnistaa niin, että tapaa jo nuorena sen parhaimman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 8: lapset ovat hyvin rakastettuja ja heistä pidetään hyvää huolta. Ainoa virheeni oli, että en eronnut ennen lapsia, mutta jos toinen on niin vaikeasti läheisriippuvainen, että uhkailee itsemurhalla aina eron tultua puheeksi, ei ole helppo nostaa kytkintä.
Ikäkriisi sillä ukolla tuli vaan. Eli ihan normi settiä. Suureen rakkauteen tuollaiset miehet ei edes kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan omista valinnoista ja arvoista se on kiinni eikä mistään "elämän rakkaudesta". Se elämän rakkauskin voi osoittautua ns. vääräksi valinnaksi muutaman vuoden päästä. Harva pitkissäkään ja jopa onnellisissa suhteissa tuntee olevansa "sen oikean" kanssa. Ja jos niitä lapsia on tehty, niin mielestäni silloin tehdään kaikki myös parisuhteen eteen (tarpeen vaatiessa terapiatkin), eikä todellakaan katsella vieraisiin pöytiin, jos vähän harmittaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että parisuhteesta voi saada oikein hyvä, jos siihen vain on molemmilla halua, VAIKKA puoliso ei sitten olisi ollutkaan "oikea valinta". Eron ymmärrän vasta sitten, kun on IHAN OIKEASTI tehnyt kaikkensa, käynyt terapiat ym. eikä parisuhde siitä parane. (Ja jätetään nyt keskustelun ulkopuolelle kaikki vakavat ongelmat, kuten väkivalta, päihteet, jatkuva pettäminen yms.)
Tuollaisista tilanteesta lähtevät miehet vain toistavat omat virheensä seuraavassakin suhteessa, kun eivät ole oppineet hoitamaan suhdetta siinä edellisessäkään. Onnea vaan sille tielle...
Jostain kumman syystä nämä "elämän rakkaudet" ei kovin kauaa kestä eli jos sen siedettävän kanssa ollaan 10 vuotta, elämän rakkaus kuluu puhki parissa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 09:10"]
nro 8: lapset ovat hyvin rakastettuja ja heistä pidetään hyvää huolta. Ainoa virheeni oli, että en eronnut ennen lapsia, mutta jos toinen on niin vaikeasti läheisriippuvainen, että uhkailee itsemurhalla aina eron tultua puheeksi, ei ole helppo nostaa kytkintä.
[/quote]
Olen myös ollu tilanteessa jossa ex-poikakaveri uhkaili itsemurhalla kun jätin hänet. Eipä ollut hankala sanoa että anna mennä vaan, ei kiinnosta ja pääsenpähän eroon sinusta. Ja ihan kuin sinunkin tilanteessasi, tyyppi on edelleen hengissä! Sinulla on tainnut harmittaa kun tajusit että olisit voinut lähteä lätkimään jo vuosia sitten, että mies vain uhkaili....
Jos tarinan veli olisi minun veljeni en julkisesti viitsisi kertoilla tarinaa kenellekään. JOhan tuolle stoorille nauraa variksetkin. "voi mun rassukka-veljeä kun se kaapattiin väkipakolla parisuhteeseen ja lapsetkin sai alkunsa vähintään raiskauksesta"...
Onko veljesi vähä-älyinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pariskunta sopii ehkäisymuodoksi vaikkapa e-pillerit, on minusta ihan normaalia että siihen toiseen luotetaan sen verran etyä hän pitää ehkäisystä huolen. Vai kuinka moni teistä naisista kokisi kondomin käytön siihen päälle vielä tarpeelliseksi...? Meillä se on toiminut ehkäisykeinona 11v! Ei vahinkoja, ja nyt yritetään lasta. Vähän liian monet naiset vain "toivovat" sitä vahinkoa...
On aika outoa sanoa, että "en olisi tätä koskaan valinnut" kun kerran ON sen valinnut.
Mies on ryhtynyt suhteeseen naisen kanssa. Se on valinta. Lapsilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Munkin ex ei halunnut naimisiin. Erottiin ja viiden vuoden päästä ex oli naimisissa ja kuumeili lasta (mitä ei ikinä mun kanssa varsinaisesti halunnut, vaikka yksi lapsi löytyykin)
Kysyin sit et eikö hän olekaan avioliittoa vastaan, kuten mulle sanoi. Tai etkös sanonut ettet halua koskaan naimisiin? Miekkonen vastas et ei hän halunnutkaan, mut hän ei ollutkaan vielä tavannut "Maijaa".
Kyllähän se vituttaa.
Täähän on ikiksen tarina melkein sanasta sanaan, on vain ottanut siskon roolin exän sijaan. Älkää ruokkiko sen pakkomiellettä.
Hirveää soopaa. Veljesi on vittupää.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 09:08"]
Toinen puoli ihmisistä näköjään ottaa jonkun "kivan", kun ei paremmasta tiedä. Heille tulee ero, kun paremmasta sitten joskus tietää.
Toinen puoli ei huoli ihmistä, ennen kuin tapaa sen parhaimman. Eivät tyydy "kivaan". Ja ovat sitten ikisinkkuja.
Jääköhän tuohon väliin 10 % ihmisistä, joilla onnistaa niin, että tapaa jo nuorena sen parhaimman?
[/quote]
Varmaan aika moni myös tyytyy siihen kivaan, mutta vuosien kuluessa opettelee ja oppii sitä kivaa rakastamaan. Lopulta niin paljon että siitä kivasta tulee se oikea. Rakkaus kun on myös tahdon asia. Ap:n veljellä ei sitä tahtoa löytynyt. Löytyykö edes tän uuden kanssa, vähän epäilen. Sitä kun pitää olla vielä enemmän kun kyseessä on uusperhe.
Alue: Aihe vapaa
Ihan kaikella kunnioituksella, veljesi on oikein A-luokan sika. Jos ei kerran halua jonkun kanssa olla niin miksi on ja harrastaa vielä seksiä? Ja suojaamatonta seksiä kaiken lisäksi? Yksi vahinko vielä menisi läpi, mutta että lapsiA? Ihan mahtava puhumaan hän kyllä on. Jos vaikka suomentaisin tän tarinan sulle: veljesi löysi naisen, halusi leikkiä kotia ja kun kyllästyi, otti ja lähti ja jätti kaiken, myös ne lapset, taakseen. Sit oli kiva leikkiä vähän sinkkua ja nyt taas kiva leikkiä kotia. Voi tuota uutta naisparkaa, en muuta sano.