Miten miehesi pärjäsi synnytyksessä?

Vastaan kuitenkin. Eli olimme eronneet ennenkuin tiesimme raskaudesta. Silti päätimme pitää lapsen (puhuimme paljon raskausaikana että yhteen ei palata,lapsen haluamme silti, ei kenenkään haave ole lapsi ilman parisuhdetta,mutta näin kävi,koska ehkäisy petti jne).

Eli isä ei ollut synnytyksessä. Soitin hänelle kun lähdin sairaalaan ja seuraavan kerran kun vauva oli syntynyt. Hän tuli synnytys saliin ja soitteli sukulaisille "helppo homma hehheee". Eli ei todellakaan ymmärtänyt mikä homma siinä synnytyksessä oli! 

Eka mies oli mukana vain 3. synnytyksessä mikä kesti 1h 15 min ja totesi ettei tullut edes hiki:)

Nykyinen mies oli mukana ainokaisensa ennenaikaisessa synnytyksessä joka kesti vain 42 min (monta sattumaa tarvittiin että ehti mukaan!!). Sanoi että peukalo ei toiminut viikkoon, olin roikkunut siinä kiinni koko ajan. Muuten oli ihan pihalla kun ei ollut käynyt valmennuksia. Kaikki oli ohi niin nopeasti ettei ehtinyt edes ajattelemaan mitään:D

Ehdottomasti kannatti. Ja "pärjäsi" niin hyvin, että kahden synnytyksen kohdalla emme tarvinneet henkilökuntaa lainkaan vaan hoisimme synnytyksen kaksin.

Olisi ollut kauheaa jos mies ei olisi ollut esikoisen synnytyksessä mukana. Silloin menin vähän soitellen sotaan. En ollut kylliksi hankkinut tietoa etukäteen ja synnytyksestä tuli mulle aika traumaattinen kokemus kun en voinut tehdä oikein mitään valintoja itse ja käynnistys synnyttämättömien osastolla tavallaan pilasi mahdollisuudet sellaiseen synnytykseen kun olin toivonut. Mies ei voinut tehdä tässä synnytyksessä kovin paljon koska minulle annettiin hyvin vähän mahdollisuuksia ja kannustusta mihinkään helpottaviin hoitotoimiin tms. (huonosta synnytysasennosta ym. johtuen ei voinut esim hieroa, äänekäytöstä en tuolloin vielä itse tajunnut mitään jne...). Mies kuitenkin tuki hengityksessä piti ponnistuksessa kätilön kanssa jalkojani niin että ponnistus onnistui kun en olisi itse enää jaksanut, vaihtoi sotkeentuneet alustani oma-aloitteisesti (mitä kätilö itse asiassa ihmetteli) ja ennenkaikkea vain tuki henkisesti. Hän oli kokoajan salissa pientä sukulaisille tiedotuspuhelua lukuunottamatta paikalla ja tämä lyhyt yksinäinen hetki oli mielestäni kamala. Ihan lopussa miestä alkoi vähän huimata mutta oli pian taas hyvin mukana ja olimme perheosastolla ja hoidimme vauvaa yhdessä siellä, mieheni oppi nopeammin kaikki niksit  kuten vauvan navanhoidon ja kylvetyksen kuin itse opin.

Nyt toiseen synnytykseen, joka tapahtuu pian olen valmistautunut huolella ja mieskin on ollut tässä mukana. Itselläni kuitenkin varmaan nyt huomattavasti enemmän tietoa kuin hänellä. Synnytykseen tulee mukaan myös doula mutta mielestäni on tosi tärkeää että mieheni myös pääsisi mukaan. Jos esikoiselle ei jostain syystä saada hoitajaa joutuu mies sitten jäämään pois mutta tämäkään ei nyt todennäköisesti pitäisi esteeksi tulla. Luulen, että jos synnytys on yhtään toivomani kaltainen on hommaa sekä doulalle että miehelle ja on hyvä, että voivat vuorotella esimerkiksi hieronnassa. Tiedän myös, että vaikka mies on suht vähän kuivaharjoitellut nyt tähän synnytykseen niin omaksuu doulalta nopeasti niksit ja osaa hieroa, käyttää synnytyslaulua yms. kun näkee mitä kuuluu tehdä.

Ensimmäisessä synnytyksessä mulla oli äiti mukana,esikoisen isää ei kiinnostanut.. Toisen ja kolmannen synnytyksessä mieheni oli mukana. Hän osasi auttaa minua juuri silloin,kun sitä tarvitsin ja kolmannessa luultavasti en olisi pärjännyt ilman häntä. Kolmas synnytys oli nopea ja kätilö ei uskonut,että synnytys on käynnissä,koska en valittanut kipuja,ja kas kummaa 45min päästä vauva oli maailmassa. Minulla on ollut ns.helpot synnytykset ja nyt kun odotamme neljättä,olemme vakavasti harkinneet kotisynnytystä,jos lähi sairaalastamme lopetetaan synnytysvastaanotto..

Oikein hyvin pärjäsi, olisin mielelläni ottanut toiseenkin, mutta miehen piti hoitaa esikoista.

Aivan ihanasti :) Varsinkin kaksostemme syntymässä, joka tehtiin sektiolla. Itse pelkäsin kauheasti tuota sektiota ja mies rauhoitteli minua :)

Lohduttavaa lukea, että muidenkaan miehet eivät ole kaikki olleet superisiä synnytyksessä. Oma kun tykkäsi tarkkailla ja valokuvata enemmän kuin tukea minua. Söi synnytyksen jälkeisen ruoankin! ei edes kysynyt, jos minä haluan... Sanoi kyllä että hänestä ei olisi synnyttämään, sen verran kovaa puuhaa, mutta ei hänestä juuri tukea ollut. Lähinnä saa nyt kehua olleensa mukana... Saanut sen kokemuksen. Just.

Mulla esikoisen synnytys käynnistettiin, se oli raju alusta loppuun ja olin ihan sekaisin kivusta. Kätilön puhetta en tajunnut, joten mies selitti asiat minulle rauhallisesti niin monta kertaa, että ymmärsin. Sinä yönä syntyi paljon lapsia, joten ilman miestä olisin joutunut olemaan pitkät ajat yksin. Lapsen synnyttyä kätilö sanoi, että miestä voisi lainata muillekin tueksi synnytykseen.

Toka lapsi syntyi sektiolla ja sinne mukaan mies joutui vähän vahingossa. Mies itse sanoo, että kaksi kätilöä talutti hänet leikkaussaliin eikä hän ehtinyt pistää hanttiin. Minusta tuntui, että miehen vointia kyseltiin enemmän kuin minun. Oli kyllä kiva, että mies oli sielläkin mukana.

Itse halusi tulla mukaan, mutta oli koko ajan sen näköinen, että olisi mieluummin jossakin muualla. Seisoskeli ja istui huoneen kauimmaisessa nurkassa - taisi olla huono olo.

Hyvin pärjäsi, oli eväät mukana! Synnytyksen jälkeen ihan hyödyllinen, kun kävin suihkussa ja kätilö oli siellä varmistamassa, että en pyörry. Isä pääsi heti huolehtimaan vauvasta :)

Hyvinlämmin!

Ihan hyvin esikoisen kohdalla, jos ei oteta huomioon, että syntymän jälkeen mies itki niin hillittömästi, että mä keskityin hoivaamaan miestä enkä muistanut edes katsoa millainen vauva tuli. Kyllä se sitten tokeni siitä ja kykeni napanuorankin leikkaamaan.

Toiseen synnytykseen mies ei kerennyt mukaan, soitin kotiin kun synnytys tuntui alkavan kunnolla, mutta siltikään ei ehtinyt ajaa sairaalalle asti, kun homma oli jo ohi. Otti kyllä päähän, kun olen sitä mieltä, että lapset tehdään yhdessä alusta loppuun...