Häntäluun murtuminen(?) synnytyksessä

Siis ei omaa kokemusta mutta ystävälläni murtui häntäluu ensimmäisessä synnytyksessä.Toinen leikattiin mutta kolmas syntyi normaalisti ilman mitään murtumia ym.juttuja.

Muuta fakta tietoa minulla ei ole mutta uskoisin et joka synnytys erilainen mutta kysy lääkäriltä asiaa,kun sinulla kerran nuorena murtunut niin vaikuttaako asiaan...

Vauva painoi 3650 g ja heti synnytyksen jälkeen huomasin, että häntäluuni on todella kipeä. Sairaalassa asiaa ei oikein uskottu, mutta kun en voinut istua vielä kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä pääsin röntgeniin ja siinä näkyi että häntäluuni oli murtunut kolmesta kohtaa. Murtuma vaivasi noin puoli vuotta ja nykyisin sitä ei juurikaan huomaa. Joskus istuessa kuuluu " rutinaa" mutta kipua ei tunnu. Synnytyksestä on siis jo kahdeksan vuotta. Tuon jälkeen olen synnyttänyt vielä kahdesti alakautta ja mitään ongelmia ei ole ollut vaikka kuopukseni oli 4690 g ja todella tiukassa (solisluu murtui vauvalta). Ilmeisesti kerran murtunut häntäluu joustaa seuraavalla kerralla eikä murru uudelleen. Ikävä vaiva mihin ei ilmeisesti ole mitään hoitokeinoa ja vain aika voi parantaa.

Eli ystävälläni murtui häntäluu synnytyksessä. Syynä joskus aiemmin tapahtunut putoamisesta johtunut murtuma, jota ei tuolloin oltu huomattu ja se oli luutunut väärin. Hänelle sanottiin jo etukäteen, että tulee melko varmasti murtumaan jokaisessa synnytyksessä.



Riippuu siis kai tilanteesta tuo toistuva murtuminen. Kannattaa varmaan mahdollisuuksien mukaan tarkastuttaa tilanne, pyytää arviota syistä ja mahdollisesti siitä, kuinka murtumakohta jatkossa käyttäytyy.

Mulla murtui häntäluu nuorena tyttönä ja silloin se parani " itsestään" sen kummemmitta. Mutta esikoisen synnytyksessä kaikki meni sitten pieleen tuon murtuneen häntäluun takia. Eli avautuminen kesti reilut 30t ja ponnistusvaihe 2t25min jonka jälkeen kohtuni repesi ja vauva tuli kiireesti sektiolla maailmaan. Kakkosta odottaessan lantioni röntgenkuvattiin ja siinä todettiin että tuo aiempi häntäluun murtuma oli syynä tuohon kauheaan esikoisen synnytykseen. Murtumakohta oli luutunut täysin lantiorenkaan sisään ikäänkuin esteeksi ettei vauva pääse syntymään. Epäilivät myös että juuri tuo häntäluun asento oli syynä miksi vauva kääntyi ponnistusvaiheessa kasvotarjontaan. Avautumista hidasti juuri se ettei vauva päässyt laskeutumaan kunnolla tuon häntäluun takia.



Seuraavat lapset onkin sitten keisarileikattu sen takia. Kannattaa kysyä mahdollisuutta röntgeniin josta näkisi miten tuo murtunut häntäluusi on mahtanut luutua, tai siis mihinpäin se on luutunut.

Itselläni on häntäluu vaurioitunut rappusista putoamisen seurauksena jo lapsena. Ekassa synnyttyksen jälkeen aristi jonkin verran, mutta toisen jälkeen vaiva on suht krooninen. Synnytyksestä kohta vuosi ja on päiviä, että häntäluu on melko kivuton ja päiviä, jolloin kipu tuntuu kävellessäkin ja häntäluu ns. rusahtaa noustessa istualtaan ylös. Varsin ikävä vaiva, vaikka lohdutan itseäni ajatuksella, etten onneksi nopeassa synnytyksessä sen vakavemmin vaurioitunut. Vauva oli noin 4kg ja ponnistus suunnilleen syöksy eli vauva soljahti melkein itsestään ulos.



Häntäluutani en ole kuvauttanut, koska en usko siitä kauheammin hyötyä olevan. Jos kivut pahenevat niin, että kävelykin tuottaa vaikeuksia, niin silloinhan leikkaushoito on mahdollinen. Häntäluun osittainen poisto on vain käsittäkseni suht harvinainen toimenpide ja yleensä oireet paranevat ja lieventyvät piiitkään ajan kuluessa ihan itsestään.

häntäluu, kun ensimmäistä synnytin. En edes tiennyt, että niin voi käydä. Ihmettelin vain kipua, joka ei kadonnut synnytyksen jälkeen. Hoitajat sairaalassa luulivat, että episiotomiahaava se vain kipuilee ja antoivat renkaan istumista varten. No sehän oli vain pahempi, kun painoi juuri häntäluuta. En ehkä osannut selittää asiaa, kun en ymmärtänyt enkä tiennyt. Vasta joskus käyttäessäni esikoista neuvolassa, satuin hoitajalle mainitsemaan ihan ohi mennen, että on se kumma, kun tämä kipu ei ole vieläkään kadonnut ja hän kertoi, että todennäköisesti minulta on häntäluu murtunut. Hän sanoi, että voin halutessani käydä kuvauttamassa häntäluun, mutta asialle ei voi mitään tehdä, joten en sitten käynyt. Paraneminen kesti todella kauan. Autossa istuminen oli yhtä tuskaa ja taiteilua aluksi, ja vältinkin sitä parhaani mukaan. Samoin imettää en voinut aluksi kuin makuuasennossa.



Toisen synnytyksen jälkeen häntäluu taas kipeytyi, mutta en usko sen murtuneen uudelleen, koska parani nopeammin. Kipu kesti kuitenkin viikkoja.



En muista, että olisin aiemmin satuttanut häntäluuta. Nyt on taas syyskuussa synnytys edessä, saas nähdä kuinka silloin käy...

Synnytin esikoiseni 3,5 kk sitten ja ponnistusvaiheessa kuulin kunnon napsahduksen, jonka sittemmin päättelin häntäluun murtumaksi. Multa on myös ala-asteikäisenä häntäluu kertaalleen murtunut ja kätilö sanoi sairaalassa, että todennäköisesti se tulee murtumaan myös seuraavissa synnytyksissä. Olen ennen seuraavaa raskautta kuitenkin menossa kuvauttamaan lantion, koska se kätilön arvion mukaan oli ahdas ja synnytys kesti reilut 30 tuntia. En usko, että häntäluu oli kuitenkaan ainakaan ainoa syy tähän. Häntäluu oli tosiaan kipeämpi kuin episiotomiahaava, haava ei oikeastaan tuntunut miltään mutta 2 kk ajan oli silti pyrstö tosi arka ja edelleenkin pitkään istuessa kipeytyy.

-Aranja-

Täytyy ensi kerralla vauvaa neuvolassa käyttäessä ottaa asia puheeksi tai viimeistään jälkitarkastuksessa. Ihan mielenkiinosta ois kiva saada tuo kuvautetuksi että osaa varautua mahdollisissa tulevissa synnytyksissä.

Siis että sairaalassa ei uskota että häntäluu on enempi kipeä kuin mitkään haavat...Sanovat että nyt kyllä pikkurouva liioittelee...ARRRGGG. Se on niin tyypillistä hoitohenkilökunnan käytöstä. Ja varsinkin jonkun mieslääkärin, joka tuskin tulee koskaan kokemaan murtumaa saati sitte ikinä tule synnyttämään...



Mulla on murtunut häntäluu parista paikkaa 10v sitten ja sen paraneminen kesti puoli vuotta! (puoli vuotta istuin siis renkaan päällä) (kun vielä luutui omituiseen asentoon, vinoon) Ja vieläkään en istu puoltatuntia pidempää paikoillani, kun rupee paikat puutumaan...



Onneksi sain lähetteen synnytystapa-arvioon, josko sitä pääsis pelkillä haavoilla...



Kirjotukseni on ehkä hieman kärkäs, toki arvostan lääkäreiden ja hoitajien työtä, mutta kävin juuri lukemassa yhden jutun tältä samalta palstalta, missä ei oltu tehty arviota ja kaikki oli mennyt ihan totaalisen pieleen...En siis tarkoita loukata ketään..



Pitäkää naiset kiinni omista oikeuksistanne!!!!