Lue keskustelun säännöt.
Ja minä luulin, että olimme läheisiä, ystäviä...
09.09.2013 |
Yli 1v ajan työskentelin paikassa jossa minä ja tämä työkaveri olimme kuin paikan "kalliot", oikeastaan aina paikalla, kaikesta huolehtien, jopa niin että olimme äärimmilleen stressaantuneita ja ainoa asia joka antoi voimaa raahautua joka päivä töihin oli suurinpiirtein se lojaalius toista kohtaan, ja asiakkaita, ettei hän sitten olisi yksin ja/tai ties minkälaisten sijaisten armoilla. Jottei toinen voimat ihan ehtyisi.
Nyt sitten minulta loppui ties mistä syystä johtuen työt kys paikassa, ei auttanut lukuisten, kaikkien, asiakkaiden protestointi ja shokki ja vaateet että minun on voitava jatkaa tai he äänestävät jaloillaan ja niin on jo moni tehnytkin ja ottanut minuun yhteyttä aivan järkyttyneinä tilanteesta.
Jamitä tekee tämä työkaverini? ei mitään, hän ei ole ottanut millään muotoa yhteyttä, ei pienintäkään viestiä, ei puhelua, ei niin mitään. Aivan kuin tätä 1½v ajanjaksoa yhdessä työskennellen ja viim 1v hirveän stressin ja puristuksen alla kaksin siitä klaaraten ei olisi ikinä ollutkaan. En siis tiennyt muutama päivä sitten kun töistä lähdin etten takaisin enää mene, ei tiennyt hänkään. Ja kyllä, siellä on edelleen raataa, parin sellaisen ihmisen kanssa joista toinen on aiheuttanut hirveät riidat monissa eri firman paikoissa, jolla ei ole koulutusta, josta ei pidetä, josta tämä työkaverini sanonut moneen kertaan ettei halua/suostu hänen kanssaan työskentelemään.
Minun oloni on niin matalalla, niin roska, niin mitätön, niin petetty ja kusetettu etten läydä sille sanoja.
Harmi ettei hän lue tätä palstaa mutta jos lukisi niin ei muuta kuin, että "I cant believe you, i feel extreamly bad also because of your action, God bless you but i have to say that true religion dont behave like you do and maby you should read your bible again, good luck there, you really need that".
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 17:42"]
Ja sitä minä vaan mietin, että miten ja millä mehuin minä alan taas kauppaamaan itseäni työmarkkinoille ja hakemaan uutta työpaikkaa??
Kun valehtelematta ainakin viimeiset ½v-10kk olleet sellaista aikaa töiden takia että olen useaan otteeseen miettinyt sairasloman hakemista, ihan vaikka sitten niillä nuppipapereilla ihan sama. Mutta enpä sitten ikinä niin tehnytkään mainitsemistani syistä eli työmoraali (juu omankin terv uhalla) ja se lojaalius toista, ainoata, työkaveria kohtaan.
Ja mitä se kannatti? se lojaalius, uskollisuus, raataminen, monien iltojen itkeminen uupumuksesta yms? ei niin helvetti vieköön mitään, tässä on kiitos, ei kohdeltu/della edes kuin ihmistä:´´(
ap
[/quote]Tällaista se usein on. Työkaverit ei usein ole aitoja kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi on yhtä järkyttynyt kuin sinäkin. Miksi sinä olet se, jota pitää tukea, kun hän joutui jäämään työpaikalle niiden hirveiden sijaisten ja muiden ällökkien kanssa? Hänhän on aivan helisemässä heidän kanssaan. Lisäksi pelko p-eessä että milloin hänelle käy samoin kuin sinulle. Yhtä hyvin hän tarvitsee tukea kuin sinä, ero on vain se, että sinulla on ylimääräistä aikaa, hänellä tosiaankaan ei.
Mieti nyt vähän. Mitä muuta yhteistä teillä on kuin se että olette olleet yhdessä kriisitilanteessa? Vähän kuin olisitte olleet samassa auto-onnettomuudessa tai vaikka kidnappauksen uhreina. Olette selviytyneet yhdessä, mutta ei tuo yhteinen kauheus riitä kantamaan ihmissuhdetta enää jälkeenpäin.
Oletko sinä siis ollut häneen yhteydessä? Monesti ihmiset voivat odottaa, että järkytystilanteessa ihminen itse ottaa yhteyttä, jos kaipaa sympatiaa/seuraa. Toiset nimittäin tahtovat surra omissa oloissaan. Toisaalta myös töissä voi olla isot kriisit menossa, joita työkaverisi itse käsittelee.
Minä työkaverisi tilalla olisin varmaan ihan puulla päähän lyöty ja niin pahoillani, että joutuisin ihan tosissani miettimään, mitä sanoisin. Ja olisi tosi huono omatunto siitä, että itse olisin edelleen töissä ja toinen ei. Tuntuisi vaikealta ottaa heti yhteyttä sen syyllisyydentunteen takia.
Mutta niin tai näin, ei auta kuin mennä eteenpäin. Hengähdä viikko, pari, tai vaikka kuukausi, ja sitten vain hakemaan töitä. Noin reippaalla asenteella ja suosittelijoiden avulla löydät varmasti uuden työn :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis koska sun työt loppui? Tietääkö muut siellä firmassa että olet pois potkittu. Ehkä ne luulee, että lähdit itse, ja ovat järkyttyneitä miksi jätit heidät sanaa sanomatta?
En tiedä mihin muistan vastata, mutta ei, en ole itse ottanut yhteyttä sen jälk kun viime ke töistä lähdin ja toivoimme puolin jos toisinkin näkevämme taas maanantaina. Mitä muuhun yhteydenpitoon tulee niin olemme toki visttilleet ja välillä soitelleetkin toisillemme työajan ulkopuolellakin mutta asiat liittyneet silloin juurikin työasioihin, niitä purettu ja ihmetelty toisillemme. Lisäksi hänellä oli tapana toivottaa terveisiä minun perheelleni ja juttelimme aika ajoin myöskin omista lapsistamme ja heidän kuulumisistaan sekä perheasioista muutenkin.
Varmasti hän onkin järkytynyt tästä tilanteesta ja varmasti väsynyt, mihin sekään olisi hävinnyt, mutta c´moon ei se yhden tekstiviestin lähettäminen ja jaksamisten kysyminen tässä tilanteessa nyt niin raskasta tai vaikeaa voi olla?!! Hänellä kuitenkin säilyi työpaikka toisinkuin minulla, uutta työpaikkaa on aika helskatin paljon "kivempaa" ja ennenkaikkea stressittömämpää hakea kun on kuitenkin työ johon mennä ja josta nostaa palkkaa kuin tällä tavalla työttömänä tulojen pudotessa ja työnlöytämispaineiden musertamana.
Ja ei minulla ole taloudellista ylellisyyttä hengähtää kuukautta, ei oikein viikkoakaan vaan ilmotauduin tänään sinne työkkäriin parin päivän ansiosid menettäminen riitti kun tiedä kauanko kaikessa taas menee eli siinä että saan palkkakuitin palkkatoimistosta joka toimitettava liittoon ja liiton käsittelyaika kunnes saan sitten ensimm ansiosidonnaisen rahani.
En vaan oikeasti enää jaksaisi tällaista paskaa, tämä kesä oli ensimm kesäni kun jäin lomalle enkä työttömäksi ja tiesin että on työpaikka odottamassa loman jälkeenkin, tätä ennen kaikki 9v työelämässä olleet pätkätyötä niin etä työttömiä, tiukkoja, stressintäyteisiä kuukausia on ollut se 2-3,5kk/vuodessa.
Minun voimat on loppu:´(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kirjoitit englanniksi? Ihan oikeasti.. Niin tönkköä englantia,että pahaa tekee..
No voi jessus ap! Ehkä hän ei kehtaa kysellä kuulumisia ennenkuin itse otat häneen yhteyttä.. Kyllä se hänestäkin voi pahalta tuntua että jouduit lähtemään ja hän jäi.
Pää pois pensaasta ja laita itse viesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö se työkaveri edes että sinä olet saanut potkut? Oletko itse ilmoittanut? Jos työnantaja kerran kiertelee ja kaartelee sulle, niin miksi se sille toiselle sun asioistas selittäis sen tarkemmin. Tuskin on pahemmin ilmoitellut tai on voinut jopa antaa ymmärtää että lähdit itse. Ehkä kaveri on siitä suivaantunut eikä siksi ota yhteyttä.
Hei, ota itse häneen yhteyttä. Kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai työkaverini, siis ex, tietää mikä on tilanne, hänhän on ollut työpaikalla minun lisäkseni oikeastaan ainoa työntekijä ja olemme lilluneet samassa paskassa suossa löysässä hirressä jo aiemminkin tänävuonna ja nyt taas viimeiset 2kk. Ja työnantaja kiertelee ja kaartelee asiakkaillekin, ei vain minulle tai työkaverilleni. Miten raukkoja ihmisiä voi oikeasti edes olla kun eivät saa ilmoitettua tällaista asiaa työntekijälleen suoraan??! Heidän informaationsa asiakkaille on ollut "luokattoman huonoa" kuten eräs asiakas ilmaisi.
ap
Ai onko ex-työkaverisi joku meedio, tietää siis kertomattakin, että olet saanut potkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo 30 kirjoitti ihan asiaa. Jos kerran sullekaan ei mitään oikein suoraan sanota, niin mistä tuo työkaverikaan mitään tietää?
Viiime keskiviikkon olette sanoneet että nähdään maanantaina, ja tänään on maanantai. Minusta sä nyt vähän liian äkkiä tuomitset toisen ihmisen, mutta toki tuossa stressitilanteessa ymmärrettävää sekin.
Älä nyt jää tuohon asiaan kiinni, se voi olla mennyt aivan eri lailla kun nyt omassa pienessä päässäsi sen kuvittelet menneen. Ihan oikeasti, järki käteen ja yritä päästä ajatuskehästä pois.
Ja sinä varmana tietona 'tiedät' että työkaverisi on edelleen siellä töissä. Mitä jos ei olekaan ja ihmettelee miksi SINÄ et ota yhteyttä.
Siis miten asiakkaat on olleet järkyttyneitä tilanteesta ja ottaneet yhteytta ja vaikka mitä, vaikka perjantaina töistä lähtiessäsi et vielä itsekään tiennyt, että et palaa?
Kai sulla nyt joku irtisanomisaika on, ei palkan tulo heti voi loppua.
En ymmärrä koko tilanteesta mitään tolkkua. Kerro mikä ala.
Musta vaikuttaa, että jostain syystä nyt kohdistat työpaikan menetyksestä syntyneet kielteiset tunteet pääosin tähän työkaveriisi. Ei läheisetkään ihmiset aina osaa tai kykene olemaan tukena silloin, kun tukea tarvitsisi. Ei se tee heistä huonompia tai mitätöi ihmissuhdetta, paitsi jos asiaan haluaa näin jyrkästi suhtautua.
Keskity nyt työnhakuun ja tilanteesi selvittelyyn ja ota kaveriin yhteyttä myöhemmin. Älä mieti, miten hänen sinusta "pitäisi" toimia.
Pitäähän sulla olla selkeä paperi työkkäriäkin varten, että työsi on loppu tuta syystä tai muusta? Sitäpaitsi ei tuo paikkasi onnelalta kuullostanut, niin älä turhia sitä jää märehtimään. Otat vaan kaikki suosittelukirjeet ilolla vastaan.
Vaikuttaapa epätasapainoisen ihmisen kirjoittamalta tekstiltä.
Muuten uskottava ongelma, mutta sitten kerrot, että potkuista on aikaa MUUTAMA PÄIVÄ. Hyvänen aika, anna aikaa entiselle työkaverille. Voi myös olla, että tuntee olonsa jollain tapaa syylliseksi, kun hän sai jäädä, vaikkei olisi potkuja sinulle ollut aiheuttamassakaan.
Sinä olet ilmeisesti yrittänyt soittaa ja viestitellä? Yritä vaikka viikon päästä uudestaan, jos ei siihen mennessä ole tullut vastausta. Jos ei vieläkään vastaa, anna olla. Silloin hän on pitänyt sinua vain työkaverina.