Säälittää 20-vuotiaina lapsia saaneiden lasten kohtalo odottaa kieli pitkällä perintöä, jonka saavat ehkä ollessaan vasta 60-vuotiaita

Mahtaa olla tylsä ja yksinkertainen elämä sulla, kun jaksat oikeen sääliä tuntea tämmösestä asiasta :D

Toivotko oikeasti, että pääset hautaamaan vanhempasi nuorena? Että omat lapsesi eivät saa isovanhempia?

"Jee, kiva kun vanhemmat kuoli, kun olen vasta näin nuori. "

Täh? Sain esikoiseni 21 - vuotiaana. Avustan kyllä heitä elämässä aina, joten miksi odottaa perintöä. Sitten, kun kuolen niin ei minulla varmaan rahaa siinä vaiheessa olekaan, kun kaikki olen antanut pois ja olen eläkeläinen todennäköisesti.

Mitä helvetin perintöä!?

Seison omilla jaloillani, enkä minkään äitivainaan perinnön varassa.

Häpeä nyt ap jos et elämässäsi sitä vähää saanut itse aikaan, että ei perinnöt pyöri mielessä.

Isämme kuoli 3 vuotta sitten 90-vuotiaana. Kukaan meistä ei ole odottanut perintöä kieli pitkällä. Kaikilla lapsilla on hyvät ammatit ja toimeentulo. Perinnöstä ei ole vielä tullut euroakaan tilille. Perintövero toki tuli maksuun heti perunkirjoituksen jälkeen.

Jos lapsilla ja vanhemmilla on normaalit hyvät välit, niin silloin sitä auttamista ja tukemista tapahtuu molemminpuolisesti vuosien varrella. Kun vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan näiden ollessa vielä köyhiä opiskelijoita, niin todennäköisesti ne samat lapset käyvät mielellään niiden vanhempiensa luona kun viimeksimainitut alkavat olemaan vähän hauraita ja höperöitä. Ei siinä ole kysymys mistään perinnön odottelusta vaan voihan sitä varallisuutta siirtää pikkuhiljaa lapsilleen ja varmistaa samalle sen että jokaisen sukupolven ei tarvitse aloittaa tyhjästä.

Kumma miten perinnön saamista paheksutaan verrattuna siihen miten jotkut pelaavat viikosta toiseen erilaisia onnenpelejä ison rahavoiton toivossa. Suomalaisittain hyvä keskiluokkainen perintö kostuneen velattomasta omistusasunnosta, kesähuvilasta ja mahdollisista pankkitalletuksissta tai muista sijoituksista. Koska suomalaiset hankkivat vähän lapsia, niin harvoin niitä rintaperillisiä taitaa olla 1-3 kappaletta enemmän. Turhaa byrokratiaa voi myös säästää sillä että toinen vanhemmista saa koko potin toisen kuollessa ja perintö jaetaan vasta molempien vanhempien kuoltua heidän lastensa kesken.

Äitini sai isoveljeni ollessaan 18 ja minut ollessaan 20. Ihanaa kun äiti on terve ja touhuissa mukana vielä pitkään. Näin ainakin toivon.

Nuorista vanhemmista voi hyötyä elinaikana ennen kuin saa lopulta perinnön. Jaksavat touhuta lapsensa ja nuorensa kanssa, ovat opiskeluaikana muuttoapuna ja hoitavat lapsenlapsiaan. Lapsenlapset on aikuisia ennen kuin ovat vanhuudenheikkoja ja tarvitsevat lapsensa apua, mikä onnistuu paremmin tuossa vaiheessa kun lapset ovat saanet omat lapset kotoa pois niin jaksavat hoitaa omia vanhempiaan sen sijaan, että samaanaikaan on hoidettavana lapset ja omat vanhemmat.

Mua kyllä säälittää enemmän se, että menetin äitini ihan liian varhain. Perintö on käyttämättä, ei kiinnosta se.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsilla ja vanhemmilla on normaalit hyvät välit, niin silloin sitä auttamista ja tukemista tapahtuu molemminpuolisesti vuosien varrella. Kun vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan näiden ollessa vielä köyhiä opiskelijoita, niin todennäköisesti ne samat lapset käyvät mielellään niiden vanhempiensa luona kun viimeksimainitut alkavat olemaan vähän hauraita ja höperöitä. Ei siinä ole kysymys mistään perinnön odottelusta vaan voihan sitä varallisuutta siirtää pikkuhiljaa lapsilleen ja varmistaa samalle sen että jokaisen sukupolven ei tarvitse aloittaa tyhjästä.

Kumma miten perinnön saamista paheksutaan verrattuna siihen miten jotkut pelaavat viikosta toiseen erilaisia onnenpelejä ison rahavoiton toivossa. Suomalaisittain hyvä keskiluokkainen perintö kostuneen velattomasta omistusasunnosta, kesähuvilasta ja mahdollisista pankkitalletuksissta tai muista sijoituksista. Koska suomalaiset hankkivat vähän lapsia, niin harvoin niitä rintaperillisiä taitaa olla 1-3 kappaletta enemmän. Turhaa byrokratiaa voi myös säästää sillä että toinen vanhemmista saa koko potin toisen kuollessa ja perintö jaetaan vasta molempien vanhempien kuoltua heidän lastensa kesken.

Meitä on 6 rintaperillistä, mutta yhdestäkään sisaruksestani en luopuisi sen takia, että itse saisin isomman perinnön.

Onko pakko tehdä uusia aloituksia, jos ei yhtään mitään järkevämpää keksi?

Ei kaikki odota perintöjä vaan hankkivat omaisuutensa ihan itse, omilla ansioillaan. Eikä ihan kaikilla 40-vuotiaina lapsia saavilla ole mitään perintöä jätettäväksi.

Me tehtiin parikymppisinä neljä lasta, joten hyvä vaan, että ovat (toivottavasti) liian vanhoja tappelemaan perinnöstä kun aika miehestä ja minusta jättää.

Mitä sitten kun mitään perintöä ei jääkään.

Niin käy tulevaiduusessa yhä useammin, ei ole pitkiä työuria enää, ja itse pitää kustantaa kalliit hoivakodit, lopun lähestyessä.  Sinne viimeisetkin perintö eurot lopulta uppoaa.

Meillä on sovittu että jokainen käyttää itse tienaamansa rahat ja perintöä mahdollisimman vähän. No jää sitä yhden talon verran jaettavaksi kuitenkin.

Vanhin lapseni on nyt 39v eikä todellakaan ole rahojamme paitsi. Viimeiset 15v tienannut puolisonsa kanssa enemmän kuin me. Samoin muut lapset.

Mieluummin tuhlaamme rahaa asioihin joista voimme nauttia heidän kanssaan eläessämme - matkoista, hyvästä ruuasta jne

Vanhempani olivat 30:ä, kun synnyin. Ovat nyt 80-vuotiaita ja hyvässä kunnossa. Kyllä tässä olisi aika käynyt pitkäksi, jos vain olisin perintöä kärkkynyt. Sitä paitsi minulla on jo enemmän omaa omaisuutta kuin kummallakaan heistä.

Vanhempani saivat minut 20- ja 22-vuotiaana. Menetin äidin, kun olin 34 ja isän, kun olin 40.

Pöyristytän aloittajaa toteamalla, että minä en odota perintöä OLLENKAAN, olen tuhat kertaa sanonut vanhemmilleni, ettei heidän tarvitse rahoja säästellä miksikään perinnöksi, vaan ihan voivat käyttää rahat itseensä. Aivan typerää minusta, kyllähän me aikuiset ihmiset osataan ihan itse elantomme tienata, ettei tarvitse kenenkään eläkkeellä olevan kärvistellä meidän takia.

Vaan eihän nuo tietenkään mitään usko.

Minulta ei kyllä löydy myötätuntoa yhdellekään sellaiselle ihmiselle, joka odottaa kieli pitkällä omien vanhempien kuolemaa.

Sain lapseni 22-vuotiaana ja säästän hänelle kaikki lapsilisät. Hänellä siis on melkoinen potti odottamassa kun hän täyttää 18-vuotta. Aion myös siirtää hänelle 5000€ kolmen vuoden välein tai miten se nyt menee ettei perintöveroa tarvi maksaa. Toivon kovasti ettei hän tämän kaiken jälkeen enää odottele kuolemaani perinnön takia.