Tunne Lukkosi -kirja, kuka saanut apua siitä?

Vierailija kirjoitti:

Suositeltava kirja, ostin ja luin v. 2013 ja johon palasin psykoterapiassani v. 2015. Pari häiritsevääkin piirrettä kirjassa on. Ensinnäkin kirjan perusteella voi siirtää kaikki ongelmat vanhempien vastuulle, mikä on kyllä houkuttelevaa, mutta tuskin joka tilanteessa oikein. Toiseksi on kummallista, että 18 nimetyn tunnelukon joukossa on sekaisin tosiasioita (miten asiat ovat) ja arvoja (miten asioiden tulisi olla) koskeviin uskomuksiin perustuvia tunnelukkoja. On ihan filosofista alkeistietämystä, ettei näitä voi arvioida samoin kriteerein, mutta kirja ei asiaa mitenkään huomioi.

Luen parhaillaan kirjaa ja siinä tuntuu olevan paljon järkeä. Mainittakoon, että aloitin juuri KELAn kautta psykoterapian, ja psykoterapeuttini teetätti minulla ensimmäisellä kerralla mm. tuon Tunne lukkosi-kirjan testin. Eli myös ammattilaiset pitävät kirjaa järkevänä.

Kommenttina sinulle: en nyt tiedä syyllistetäänkö kirjassa vanhempia, tai oikeastaan ketään. Olen vasta puolessavälissä kirjaa, joten en täysin sisältöä tunne, mutta alun perusteella ymmärsin, että tunnelukot syntyvät lähinnä lapsena, ja ne ovat kai ihan luonnollisia selviytymiskeinoja ihan normaaleissakin tilanteissa, esim. sisarusten tai kavereiden ystävyyssuhteissa tai tappeluissa. Tai sitten kun tulee vastaan tapahtumia, olivat ne traumaattisen pahoja tai eivät, joiden selittämiseen tai kestämiseen lapsi kehittää tunnelukkoja.

Tilasin kirjan.

Onko kukaan lukenut toista kirjaa, Murra Tunnelukkosi?

Minä tykkäsin enemmän toisesta kirjasta. En kokenut ensimmäistä kovin hedelmälliseksi, koska minulla ei ole ketään, kenen kanssa voisin käydä läpi lapsuuttani ja se jotenkin nousi siinä esille keskeisenä välineenä.

Toisessa kirjassa koin jotkut osiot vähän liian hörhöiksi (mielikuvat siitä miten sisäinen aikuinen suojelee sisäisiä lapsia), mutta valtaosin oli konkreettinen ja hyvä.

Omassa elämässäni kuitenkin olen kokenut ihan keskeiseksi sen, että pitää olla hyvät ihmissuhteet. Jos elää huonossa parisuhteessa, ei siinä auta omien lukkojen avaaminen. Eli keskeistä on oppia elämään yksin ja vaatia ihmissuhteilta laatua ja yhteensopivuutta - olla niiden ihmisten kanssa, jotka saavat sinusta esiin parhaat puolesi eikä heidän, jotka raapivat arpesi auki. 

Oliko se kirja se puna-siniharmaa kantinen? Ne testit oli minusta aivan liian suuntaa antavia, koska sen kirjan mukaan mulla on tyyliin ne kaikki ainakin semi-vahvana, vaikka tekstin perusteella tunnistin että 2-3 olisi enemmän tai vähemmän lähellä totuutta.

Koen että kirja oli silti hyvä luku, varsinkin silloin kun tekstistä tunnisti itsensä, vaikka en niistä testeistä perustanutkaan enää kolmannen tai neljännen luvun kohdalla ollenkaan.

Itse skippaisin uutena lukijana sen kirjan ensimmäisen testin ihan kokonaan ja tekisin sen jokaisen luvun alussa olevan testin sen sijasta. Itselle tuntui että ne antoi tarkemman tuloksen kuin se yleispätevä "sinulla on kaikki 5-6 asteella, hae apua ja nopeasti". :D

Vierailija kirjoitti:

Oliko se kirja se puna-siniharmaa kantinen? Ne testit oli minusta aivan liian suuntaa antavia, koska sen kirjan mukaan mulla on tyyliin ne kaikki ainakin semi-vahvana, vaikka tekstin perusteella tunnistin että 2-3 olisi enemmän tai vähemmän lähellä totuutta.

Koen että kirja oli silti hyvä luku, varsinkin silloin kun tekstistä tunnisti itsensä, vaikka en niistä testeistä perustanutkaan enää kolmannen tai neljännen luvun kohdalla ollenkaan.

Itse skippaisin uutena lukijana sen kirjan ensimmäisen testin ihan kokonaan ja tekisin sen jokaisen luvun alussa olevan testin sen sijasta. Itselle tuntui että ne antoi tarkemman tuloksen kuin se yleispätevä "sinulla on kaikki 5-6 asteella, hae apua ja nopeasti". :D

On kai tuokin mahdollista tai sitten sinulla on joku miellyttämisen tai tunnollisuuden lukko niin vahvana, että vastaat kaikkeen vahvemmin kuin todellisuudessa tarvitsisi tai sitten vaan itsetuntemus vähän hukassa. 

Omalla kohdallani tuli muutama selvästi, muutama ihan selvänä faktana ettei todellakaan ole ja muutama sellaisia, mitä jouduin miettimään että reagoinko oikeasti niin vai tuntuuko se vaan siltä, että saattaisin.

Up, onko tuoreita kokemuksia kirjasta? Äänikirjana nyt ensin kuuntelen. Minkä ikäisenä olette heränneet tähän tunnelukkoasiaan, ja miksi? Itse 50+, ja jotenkin kaikki on vain kasautunut isoksi möykyksi. Joku ahaa elämys on tullut lapsuudenkokemusten vaikutuksesta omaan käytökseen. Aika rankkaa.