masentunut? en voi tai osaa olla

tavallaan sovittu tarkottaa että tulen toimeen ihmisen kanssa joka haukku ison osan minun elämää ja sain kuulla siitä. Mutta sitä hyvää tärkeää tukea äitinä mitä sain en enää voi ottaa tosissani

yritän puhua mutta mitään ei tapahdu vaikka kerron omista tunteista ja ajatuksista, epäilin olevani masentunut ja sain vastauksen että mene lääkäriin.

minkä ikäinen lapsi on?

oikeastaan vauva, kohta 10 kk

Taidat olla vaan aika väsynyt. Koita nyt laittaa itsesikin välillä etusijalle. Tekstisi perusteella kun tuntuu että olet aina laittanut ihan kaikki muut prioriteetissa oman hyvinvointisi ohi, niin lapsen, miehen, läheisesi... Mitä jos välillä olisit ihan luvan kanssa itsekäs, keskittyisit johonkin mistä saat itsellesi hyvän olon, etkä roikkuisi toisissa ihmisissä.

Taidat olla nuori vielä.. tai ainakin kovin kypsymätön  (ja tämä ei ollut loukkaukseksi tarkoitettu). Elämä opettaa, äitys kasvattaa. Luulen että sinulla on alkanut nyt matka omaan itseesi. Matka on pitkä ja kivinen (mutta sä kestät sen, niinku laulussakin sanotaan :) ). Yleensä tämä henkinen kasvu alkaa just tuommosesta tilanteesta, kun jokin tilanne elämässä käy vaan liian sietämättömäksi. Onnea matkaan, pääset tutustumaan maailmaan mielenkiintoisimpaan asiaan. Itseesi. 

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 22:18"]

Taidan olla masentunut. Olen yrittänyt olla täydellinen äiti, vietän lapseni kanssa aikaa lähes 24/7. Olen yrittänyt olla hyvä tyttöystävä, mies pääsee usein viettämään omaa aikaa kavereittensa kanssa, tosi usein. Olen myös tukenut läheisiäni, kuunnellut, ymmärtänyt ja auttanut parhaani mukaan. Elin pilvilinnassa raskausajan alusta kesän puoliväliin, kaikki oli koko ajan hyvin vaikka ei ollutkaan. Sitten riitaannuin sattumalta monen ihmisen kanssa samaanaikaan. Ja täällä missä asun Nii Se tarkoittaa että turvaverkko katosi kokonaan. Nyt asiat on tavallaan sovittu mutta entisiin väleihin ei ole paluuta. Nyt tuntuu että kukaan ei enää pidä minusta, ainakaan kovin paljoa. Tuntuu että parisuhdekin on mennyttä, olen alkanut kerjäämään huomiota jatkuvasti, jos saan sitä,, Se ei tunnu hyvältä koska Se on kerjättyä. Jos en saa alan kiukuttelrmaan niin mies ihmettelee ja pitää tyhmänä. En saa edes paljon nauttimastani äitiydestä hirveästi irti. Lapsi kiukuttelee ja haluaa jatkuvasti huomiota mutta olen vaan niin väsynyt..:( nyt isä on viettänyt vähän enemmän kahdenkeskistä aikaa ja siitäkin on ristiriitaiset tunteet, jos en ole edes lapselleni ykkönen kohta enää.

[/quote]

Mikä se sellainen tavallaan sovittu on?

Jos laskeutuisit pilvilinnasta ja menisit pyytämään anteeksi ja solmimaan taas suhteita kuntoon, ei mikään paranekaan jos ei näytä että on pahoillaan ja tahtoo tilanteen muuttuvan.

Elämä yllättää aina joskus. Jos ajattelet että sanomalla miehelle tunteistasi ja hän suuttuu tai pitää sinua tyhmänä -noin pienen lapsen äitinä, veikkaan että sinulla on synnytyksen jälkeistä masennusta.

Sillä vaikka olisi vaikeaa, ettekä ymmärrä toisianne kaikessa niin puhumalla asioista ennenkö menee hermot ja satutatte toisianne niin kannattaa aina ajoissa puhua.

Kaikki hellyys ja yhteinen aika on tärkeää. Suunnitelkaa tulevaisuutta.