Tein lapsen mieheni mieliksi, haluatko kysyä jotain?

Hoitaako sun mies nyt sitä lasta? Oletko katkera? Miksi suostuit? 

Alkaa etunimesi E:llä?

rakastatko miestäsi?

Mun mies kanssa painostaa lapsentekoon, mutten ole antanut vielä periksi. Pelkään, etten kiintyisi lapseen tai että katkeroidun. Sulla samanlaisia tuntemuksia ennen lasta? En siis aio raskautua ennen kuin itsekkin sitä haluan, kyselen ihan mielenkiinnosta. Jos mies sen takia jättää niin sitten oli alun alkaenkin väärä mies minulle. 

Sori, mä olin se joka vahingossa peukutti tota 3 viestiä, padilla joskus vahingossa käy näin!

Harmittaako? Toimisitko samoin, jos saisit uudelleen valita?

Miten vanha lapsesi nyt on? Uskotko, että suhteesi lapseen on jotenkin erilainen kuin olisi esimerkiksi vahingossa alkunsa saaneeseen lapseen? Tai molempien toivomaan? 

Minäkin haluaisin tietää, pelottiko etukäteen, ettet kiinny lapseen lainkaan?

Miten tämä on vaikuttanut suhteeseen mieheesi? Tunnetko, että hän on sinulle ison palveluksen velkaa?

Mies hoitaa lasta useinkin, en olisi suostunut tähän ikinä ellei mies olisi vannonut myöskin hoitavansa lasta. Olen kyllä hieman katkera. Suostuin, jotta mies ei olisi jättänyt minua. Nimeni ei ala E:llä.

Toisaalta harmittaa, koska en lasta koskaan halunnut. Toisaalta ei harmita koska saan edelleen olla mieheni kanssa. En ole kiintynyt lapseeni samalla tavoin kuin muut äidit omiinsa tai niin ainakin minusta tuntuu. Lapsi on nyt 11kk enkä oikeastaan koe lämpimiä tunteita häntä kohtaan. En vihaa tai inhoa, mutta hoidan velvollisuudentunnosta eikä mua kiinnosta leikkimiset tai höpöttämiset. Onneksi mies hoitaa ne. Kuukauden päästä lapsi menee päivähoitoon ja itse palaan töihin. Etukäteen luulin että kiinnyn lapseen kun hän syntyy, mutta näin ei ole käynyt. En valitsisi toisin koska haluan olla mieheni kanssa.

Meillä on sama tilanne, mies haluaa lapsen minä en. Pitkin hampain jätin ehkäisyn pois. En ole raskautunut vielä. Onneksi.

Mikä miehessäsi on niin mahtavaa ja ihanaa, ettei hänestä voi luopua? Pyritkö miellyttämään muissakin asioissa? Koetko olevasi riippuvainen miehestäsi? Onko sinulla omia mielipiteitä? Kuinka pitkälle olet valmis menemään, jotta voisit olla miehesi kanssa "aina"? Oletko mustasukkainen?

Tiedätkö, että olet hyvä ihminen tässä nykyajan itsekkäässä maailmassa? Kaikkea hyvää teidän perheelle!

Antaisitko lapsesi pois jos miehesi sattuisi kuolemaan?

Meilläkin sama, mies tahtoo nyt, minä sitten kun koulut on käyty. Joko jätän ehkäisyn pois tai jatkan opiskelua sinkkuna..

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 19:47"]

Mies hoitaa lasta useinkin, en olisi suostunut tähän ikinä ellei mies olisi vannonut myöskin hoitavansa lasta. Olen kyllä hieman katkera. Suostuin, jotta mies ei olisi jättänyt minua. Nimeni ei ala E:llä.

[/quote]

Kuinka monta lasta suostut tekemään miellyttääksesi miestäsi? Entä onko sinulla suunnitelma B sen varalle, että miehesi jättäisikin sinut joskus.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 20:09"]

Tiedätkö, että olet hyvä ihminen tässä nykyajan itsekkäässä maailmassa? Kaikkea hyvää teidän perheelle!

  [/quote]

Mitä hyvää on siinä, että synnyttää lapsia täysin arveluttavin motiivein (=vain jotta mies ei jättäisi) tähän jo valmiiksi ylikansoitettuun maailmaan?! Ja jos ap:n mies häipyykin kuvioista, mihin lapsi joutuu ja mitä vaikutuksia sillä ylipäätään on lapseen, jos äidillä ei ole minkäänlaisia äidinvaistoja lastaan kohtaan?

En antaisi lasta pois miehen kuollessa ihan vaan muiden paheksunnan takia. Jos joskus sattuisimme eroamaan niin lapsi kyllä jäisi miehelle. Enempää lapsia en halua ikinä ja mieskin sanoi että yksi riittää.

aika negatiivisia kommentteja. Oma mieheni on tehnyt minun mielikseni kaksikin lasta (numeron 3 ja 4) ja olen niistä hänelle ikuisesti kiitollinen. Minusta se jos jokin todistaa hänen rakkautensa minua kohtaan, että totetuttaa minun unelmani, vaikka ne eivät hänen omiaan olisikaan. Se on iepäitsekästä jos jokin. Oma mieheni on ainakin ihan yhtä hyvä isä niille lapsille joita hän ei halunnut kuin niille jotka halusi. Ehkä ei ihan niin paljoa enää hoida näitä pienimpiä, mutta rakkautta jakaa tasapuolisesti. 

En halua kysyä, ihmettelen vain miten kukaan suostuu noinkin radikaaliin tekoon vain toisen mieliksi? on siinä pienellä lapsella iso taakka olla suhteen siteenä