Miten tässä näin kävi? Taloasiaa. Elämasiaa.

Ostettiin kolme vuotta sitten talo. Se oli juuri sitä, mitä oltiin etsitty. Vanha, peruskuntoinen ja nyt sitä ollaan täydellä sydämellä remontoitu kolme vuotta. Kompromisseja ei olla tehty, kaikki on tehty juuri niinkuin olemme halunneet. Talo on ihana, aivan meidän näköinen ja oloinen. Isoja remontteja on tehty: putket, sähköt, pesutilat, keittiö, kaikki pinnat jne... Olemme todella viihtyneet talossa ja tänä kesänä pihakin on laitettu oman näköiseksi. Vanha puutarha, joka tuottaa hyvin satoa. Iso tontti (yli 2000m2) alle 2 km päässä keskustasta, kahden eri (kalaisan) järven rantaan alle km matkaa. Tämä oli meidän unelma ja se saatiin! Kiitetty on monet kerrat tästä onnesta.



Mutta...



Miehen työpaikka muutti. Työmatkaa on nyt melkein 100 km suuntaansa, 200 km / päivä. Ennen meni työmatkoihin yhteensä 20 min/päivä, nyt menee kaksi tuntia / päivä. Minä olen jäämässä äitiyslomalle ja sain kuulla, että ehkä työsopimustani ei enää jatketa. Perseestä koko paska firma. Ihmeellistä uhkailua. Tässä kaupungissa minulle ei töitä helposti löydy, jos oikeasti saan potkut. En tiedä, olenko valmis odottamaan vuosikausia uutta, koulutustani vastaavaa työtä.



Joudutaanko me muuttamaan pääkaupunkiseudulle, missä miehen työ nyt on ja missä minulla on paljon paremmat työnsaantimahdollisuudet?!?! En olisi ikinä uskonut, että niin voisi käydä.



Ihan sydämestä ottaa, kun ajattelen, että joutuisimme luopumaan kodista. Se raha, minkä talostamme saamme, riittää hädin tuskin vanhaan rivarikolmioon pääkaupunkiseudulla. Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa? Mihin ratkaisuun päädyitte?



Täällä lapset (pian kolme) pääsisi pieneen kouluun. Meillä on täällä paljon ystäviä. Suku asuu kaukana, mutta jos muutamme pääkaupunkiseudulle, asuu se sen jälkeen 100 km kauempana.



Surullista. :(