Tuttavani lapsi kuoli puoli vuotta sitten, ei vieläkään hautakiveä hankittuna

Kun lähisukulaiseni kuoli jokunen vuosi sitten syksyllä, 75-vuotias isäni oli sitä mieltä, että hautakivi pitää laittaa vasta seuraavana vuonna, mm. maan routimisen takia.

Olen menettänyt aviomieheni. Toki hautakivi on hankittu ja hauta olemassa, mutta ei se hauta ole minulle hirveän tärkeä. Muistelen miestäni paljon ihan arjessa, ei minulla ole tarvetta käydä haudalla sen takia. En ajattele, että mieheni on haudassa. Toki haudasta huolen pidän.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 14:29"]

Enpä lainkaan ihmettele että sain näin negatiivisia kommentteja. Tämä hautakiviasia on kuitenkin vasta jäävuoren huippu, mutta ne asiat taasen eivät kuulu tänne. Jos teidän suvussanne on tapana unohtaa kuolleet ja jatkaa elämää, hienoa. Meidän suvussamme on kuitenkin ollut tapana kunnioittaa kuolleiden muistoa ja käydä heidän muistomerkeillään suremassa ja muistelemassa heitä. 

ap

[/quote]

Minun isäni kuoli 15 vuotta sitten, eikä ole hautakiveä eikä edes hautapaikkaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö siää olisi rakastettu, etteikö häntä surtaisi vieläkin ja että hänet olisi vain unohdettu. Kuolleita rakkaitaan voi surra ilman kiveä ja hautapaikkaa. Muistot säilyvät, ainakin siis meidän suvussa, ilman ulkoisia muistomerkkejäkin.

En tiedä millainen tilanne sinun tuttavallasi on enkä siihen siksi kantaa ota. Kunhan vain halusin tuoda esiin, että ulkoisten muistomerkkien puute ei merkitse sitä, että kuolleet rakkaat olisi vain unohdettu. Toisinaan myös ihmiset itse esittävät toiveita siitä, kuinka haluavat tulla haudatuiksi. Jos omaiseni aikanaan kunnioittavat minun toiveitani, minulle ei tule hautakiveä eikä edes hautapaikkaa. Minun tuhkani sirotellaan joko meidän suvun omille maille taikka mereen. Tai sitten ne voi sijoittaa tunnustuksettomaan uurnalehtoon. Toivon, että joku joskus sytyttää ikkunalaudalleen kynttilän, ja muistelee hetkisen minua. Tai puutarhaansa keväällä pöyhiessään, kylvää yhden kukan minun muistokseni. Miten vaan, toivon, että minut muistetaan siksi, että elin, ei siksi, että mulla on hieno hautakivi.

Hautakiviä ei juurikaan pystytetä talvella, keväällä ja syksyllä tai kovin sateisena kesänä, koska maapohja ei välttämättä kestä sitä. Lisäksi hautakiven valmistamiseen voi mennä useita kuukausia.

Mitä ihmettä asia sinulle edes kuuluu? Voi olla hyvin vaikeaa kerätä voimia ja saada kivi ostettua, saati päättää siihen tuleva teksti. Sitäpaitsi kiven saaminen kestää. Oman lapseni nimen kaiverruttamisessa kesti työn sopimisesta 2,5 kk siihen, että kivi oli palautettu haudalle kaiverrettuna. Ja meillä oli sentään vanha sukuhaudan kivi jo valmiina, että sen valmistamiseen ei aikaa kulunut.

Minä en edes halua että minun "muistoani" kunnioitettaisiin tuolla tavoin. Jos minua todella halutaan kunnioittaa, niin sitten jälkeen jäävät pitävät huolen siitä, että esim. vievät eteenpäin minulle tärkeäksi kokemiani arvoja. hautakiven sijaan saavat käyttää rahat yleishyödyllisiin tarkoituksiin...

No jaa, kuolleet eivät tee mitään hautakivellä ja lasta voi muistaa ilmankin. Sinä et voi tietää perheen rahatilannetta/muuta tilannetta niin tarkasti että olisit oikea ihminen arvostelemaan sitä.

En edes halua ajatella millainen dorka tälläisen aloituksen tänne tekee. 

Itse menetin juuri lemmikin ja hautakiven osto tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Siihen pitäisi saada nivottua muutamaan tekstiin kaikki tunteet/ valita muoto ym. Se tuntuu niin lopulliselta ja "viimeiseltä teolta". Ei ole välttämättä kysymys siis välinpitämättömyydestä. Voi olla, että hän kokee että joutuisi saattamaan asian "loppuun", suunnitellessaan hautakiven. Kun hautakiveä ei ole, tuntuu kuin kuollut olisi "lähempänä".. "vastahan hän kuoli", ei tarvitse elää aikaa eteenpäin. Ei välttämättä tiedosta tätä itse. Tuskin on kyse oikeasta välinpitämättömyydestä.

Voi jeessus... Osta kuule sinä se kivi, kun noin vaivaa

Tarviiko kaikkeen nokkaansa työntää? Miksi tarvitsee muita arvostella, tästä haisee vähän sellainen käry että se olisi taka-ajatuksena, kai olen väärässä?

Hautakiven hankkiminen olisi sen verran konkreettinen teko että varmasti on monille tukala paikka ja välttää viimeiseen asti moisen tekemistä koska joutuisi itsellensä myöntämään että näin se vain meni tällä kertaa..

Omana mielipiteenä sanoisin että hautakivi on yksi turhin turhakkeista, ihmisiä voi muistella ja rakastaa ilman moista kapinetta. Tietenkin jos on kristitty ja hautausmaalla viihtyy niin mielellään moisen hankkisi.

Mikset kysy ystävältäsi asiasta vaan kirjoitat hänen asioitaan internettiin?

No ei se lapsi sitä kiveä tarvitse. Kyllä hän kuolleena pysyy maan alla ilmankin. Mitä se asia oikeastaan sinulle kuuluukaan? Eihän se ole sinun lapsesi eikä sinun lapsesti hauta. Pinnallisten raha- ym. asioiden taakse voi joskus piiloutua monenlaista, jota ystäväsi ei ehkä sinun kaltaisellesi "ystävälle" pysty puhumaan. Esim. hautakiven hankkiminen voi tarkoittaa sitä lopullista hautaamista, kuoleman hyväksymistä. Ehkä ystäväsi ei ole tähän vielä valmis tai kykenevä. Ehkä siirtää asiaa kaikilla muilla tavoin eteenpäin, keskittyy arkisiin kuvioihin, tehdään tuo ikävä asia "sitten joskus". Jos hautaa ja hautakiveä ei ole, on ehkä helpompi ajatella että lapsi ei ole kuollut vaan on vaan jossain poissa silmistä.

Ehkä voisit tuomitsemisen ja lapsellisen ihmettelyn sijaan joskus keskustella tuon ystäväsi kokemuksista ja tämänhetkisistä ajatuksista ja koettaa olla apuna asian hyväksymisessä ja sen kanssa eteenpäin pääsemisessä.

Mitenkähän tämäkin asia taas ap:ta koskee? Kateellinen se on toisen tuloista. Eikä sillä kiven palvomisella ole mitään merkitystä ja puoli vuotta on noissa asioissa todella lyhyt aika. Ja miten 16 vuoden ikä liittyy tässä asiassa mihinkään? 

Imbesillit taas liikkeellä.

Enpä lainkaan ihmettele että sain näin negatiivisia kommentteja. Tämä hautakiviasia on kuitenkin vasta jäävuoren huippu, mutta ne asiat taasen eivät kuulu tänne. Jos teidän suvussanne on tapana unohtaa kuolleet ja jatkaa elämää, hienoa. Meidän suvussamme on kuitenkin ollut tapana kunnioittaa kuolleiden muistoa ja käydä heidän muistomerkeillään suremassa ja muistelemassa heitä. 

ap

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 14:29"]

Enpä lainkaan ihmettele että sain näin negatiivisia kommentteja. Tämä hautakiviasia on kuitenkin vasta jäävuoren huippu, mutta ne asiat taasen eivät kuulu tänne. Jos teidän suvussanne on tapana unohtaa kuolleet ja jatkaa elämää, hienoa. Meidän suvussamme on kuitenkin ollut tapana kunnioittaa kuolleiden muistoa ja käydä heidän muistomerkeillään suremassa ja muistelemassa heitä. 

ap

[/quote]

Voihan siellä haudalla käydä vaikka ei ole sitä kiveäkään?

Ja sinun sukusi tapa on se ainoa oikea tapa?

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 14:29"]

Enpä lainkaan ihmettele että sain näin negatiivisia kommentteja. Tämä hautakiviasia on kuitenkin vasta jäävuoren huippu, mutta ne asiat taasen eivät kuulu tänne. Jos teidän suvussanne on tapana unohtaa kuolleet ja jatkaa elämää, hienoa. Meidän suvussamme on kuitenkin ollut tapana kunnioittaa kuolleiden muistoa ja käydä heidän muistomerkeillään suremassa ja muistelemassa heitä. 

ap

[/quote]

Jep, sehän on provon perinteinen merkki, että avaus jonka tekee on "vain jäävuoren huippu". 

Typerä olet, jos et käsitä että toiset surevat aivan käsittämättömällä tavalla. Sinä et sitä VOI ymmärtää, joten lopeta. Tee heille palvelus ja poista itsesi lähipiiristä, mä en haluisi tuntea sunkaltaista ihmistä.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 14:29"]

Enpä lainkaan ihmettele että sain näin negatiivisia kommentteja. Tämä hautakiviasia on kuitenkin vasta jäävuoren huippu, mutta ne asiat taasen eivät kuulu tänne. Jos teidän suvussanne on tapana unohtaa kuolleet ja jatkaa elämää, hienoa. Meidän suvussamme on kuitenkin ollut tapana kunnioittaa kuolleiden muistoa ja käydä heidän muistomerkeillään suremassa ja muistelemassa heitä. 

ap

[/quote]

Miten niin unohtaa? Eihän ystäväsi ketään ole unohtanut. Sitäpaitsi, normaalit ihmiset jatkavat eteenpäin, koska on pakko. Onko teidän suvulla leiri pystytettynä hautausmaalla, että voitte surra, kunnioittaa ja muistella heitä 24/7, kiveä palvoen?

Ymmärrän ap:tä. Anoppini kuoli puolitoista vuotta sitten, eivätkä lapset eli mieheni ja hänen kaksi sisartaan ole saaneet aikaan muistolaattaa olemassa olevaan kiveen. Hautaan on siis valmiiksi haudattuna muuta sukua, joiden nimet kivessä on kaiverrettuna. Meni aikaa, ennen kuin sain miehen päättämään, tuleeko kaiverrus vai laatta. Mieheni on siis luvannut hoitaa asian. Olen ollut joskus jopa vihainen, että äitiään ei sen vertaa kunnioiteta, että olisi nimi hautapaikassa. Mies vetoaa aina kiireeseen. Minä olen muutenkin Se, joka hoidan miehen suvun haudat, vaikka suurinta osaa vainajista en ole ikinä edes ehtinyt nähdä. Itse asiassa tulin juuri haudoilta, siksi avaus osui ja upposi.

Ihan tiedoksi, pelkästään kiven suunnitteluun, valmistukseen yms. voi mennä pitkä aika! Riippuen siitä millaisen kiven haluaa. Pelkästään jo siinä päättämisessä voi mennä aikaa, kun haluaa juuri "sen oikean". Eikä nuo hautakivet oikeasti ole mitään halpoja! Jo kaikki hautajaiset monine eriosineen ja kuluineen maksaa pirusti! nimimerkillä "lähivuosina äitinsä ja pappansa haudannut"