Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen naisen yksinäisyys (viikonloppuisin)?
alwaysSolo
23.08.2020 |
Olen kovasti pähkäillyt taas että mistä näin aikuisiällä löytäisi uusia ystäviä?
Pähkinänkuoressa: olen pian 40v nainen, asun uudellamaalla, käyn vakitöissä samassa kaupungissa missä asun. Eronnut vuosia sitten, kaksi lasta on jotka koulussa. He asuvat luonani mutta viettävät joka toisen vklpn isällään (samassa kaupungissa myöskin). ja minä olen tosi yksinäinen!
Lapsivapaat viikonloput (kuten tämäkin vikonloppu) meni yksin. En ole itse asiassa puhunut tänä aikana ääneen kenellekään paitsi kissoille ja eilen ystävälle joka asuu ulkomailla ja soitteli kuulumisia. Suunnitelmia oli mutta, kuten yleensä aina, ne peruuntuivat koska frendit peruivat.
Hyvin usein olen se B-vaihtoehto ystäville. Eli voivat nähdä tai lähte kanssani jonnekin JOS ei ole muuta. Perhellise ystävät voivat nähdä jos aviopuoliso ei ole kotona (=heillä on tylsää), muuten perheet viettävät viikonloput perheenä, mukaan ei mahdu yksinäinen nainen. Lapsettomat frendit taas sitten menevt poikaystäviensä kanssa. Minä olen outolintu, istun yksin kotona. Teen töitä. Siivoan. Katon telkkaa. Käyn lenkillä.
Harrastuksia minulla ei oikein ole vaikka monet asiat kiinnostavat. Kaksi työtä pitävät siitä huolen, sekä lasten harrastukst joihin heitä arkisin kuskaan. Pääsääntöisest elämä on hyvää ja lasten kanssa menee hyvin, mutta minä, oma itseni, siis se nainen joka siis on muutakin kuin vain äiti, on yksinäinen.
Mistä löytäisi uusia ihmisiä elämään? Kaikki vinkit tervetulleita!
Kommentit (20)
Ilmeisesti uuden miesystävän hankkiminen ei kiinnosta?
Joka toinen viikonloppu voisit viettää hänen kanssaan romanttisia viikonloppuja, vaikkapa retkeilyn, yhdessä lenkkeilyn, romanttisen illallisen ja aistillisen loppuillan merkeissä. Aika menisi kuin siivillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi ap! Minä olen täsmälleen kuin sinä, ikäkin täsmää melkein. Ainoa ero meillä on se että minulla ei ole koskaan lapsivapaata. Heidän isänsä ei suostu ottamaan heitä koskaan luokseen, viettää omaa vapaa-aikaansa mieluummin. Minulla ei ole lapsenvahteja tuosta vaan ja isovanhemmat kuolleet/kaukana.
Antaisin mitä vain jos olisin sinun tilanteessasi!
Ei tämä varmaan lohduttanut mutta ehkä huomaat että sinulla on asiat hyvin? Voit vapaasti esim. mennä Tinderiin tai vastaavaan, käydä treffeillä jos haluat. Facebookissa on paljon sinkkuryhmiä ja heillä on tapahtumia joka viikkoa, urheilua tai baareja jos niitä tykkäät.
Sinulla on todella hyvin asiat! Itse odotan vaan joka päivä että tulisi jo ilta ja pääsisin nukkumaan. Lasten hyvinvoinnista huolehdin mutta tiedosta että itse olen elävä kuollut. Ei tämä ole mitään elämää näin.
Harrastuksista. Rohkeasti vaan johonkin mikä kiinnostaa.
Toinen on myös että opettelee tekemään asioita yksin niin ei harmita niin paljon jos ystävät peruu sovittuja menoja. Eihän se tietenkään sama asia ole mennä vaikka leffaan yksin mutta voittaa yksinäisen koti-illan. Yksinäisyydestäkin voi nauttia.
Niin, perheelliset viettävät aika perhekeskeistä elämää. Sen takia itse tilanteessasi pyrkisin löytämään sinkkuystäviä. Tuntemattomien kanssa ystävystyminen on hidasta, joten sen takia kävisin ihan ensin läpi kaikki tuttavat ja sukulaiset, löytyisikö sieltä mukavaa ihmistä, jonka kanssa voisi vähitellen syventää ystävyyttä. Ystävänhän ei tarvitse olla samanikäinen, samanhenkisyys riittää. Ja ystäviä voi olla eri tarpeisiin kuten teatterikaveri, lenkkikaveri jne. Jos et ole somessa, niin kannattaa liittyä.
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Minä olen täsmälleen kuin sinä, ikäkin täsmää melkein. Ainoa ero meillä on se että minulla ei ole koskaan lapsivapaata. Heidän isänsä ei suostu ottamaan heitä koskaan luokseen, viettää omaa vapaa-aikaansa mieluummin. Minulla ei ole lapsenvahteja tuosta vaan ja isovanhemmat kuolleet/kaukana.
Antaisin mitä vain jos olisin sinun tilanteessasi!
Ei tämä varmaan lohduttanut mutta ehkä huomaat että sinulla on asiat hyvin? Voit vapaasti esim. mennä Tinderiin tai vastaavaan, käydä treffeillä jos haluat. Facebookissa on paljon sinkkuryhmiä ja heillä on tapahtumia joka viikkoa, urheilua tai baareja jos niitä tykkäät.
Sinulla on todella hyvin asiat! Itse odotan vaan joka päivä että tulisi jo ilta ja pääsisin nukkumaan. Lasten hyvinvoinnista huolehdin mutta tiedosta että itse olen elävä kuollut. Ei tämä ole mitään elämää näin.
Hae sijaisperhettä, pitäähän sinunkin saada levätä joskus. Lapset kyllä ymmärtävät, kun kerrot asian suoraan.
Minä olen 65-vuotias kahden äiti ja kahden mummu. Jos asuisimme samalla paikkakunnalla voisimme tutustua ja minä voisin ottaa lapsesi joskus yökylään. Mutta asun Pohjois-Pohjanmaalla.
Minäkin erosin aikoinaan, minulla oli tukiverkko, omat ja appivanhemmat, mutta ymmärrän muitten sinä väsyttää tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lähes sama tilanne omaa ja lasten ikää myöten. Itse nautin noista vapaavkonlopuista ihan hulluna. Juuri se, ettei tarvitse tehdä mitään eikä nähdä ketään.
Joskus tulee jonkinlaisen kumppanin kaipuu, mutta sitten pitäisi luopua tuosta omasta ajasta, enkä sellaiseen ole valmis tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Minä olen täsmälleen kuin sinä, ikäkin täsmää melkein. Ainoa ero meillä on se että minulla ei ole koskaan lapsivapaata. Heidän isänsä ei suostu ottamaan heitä koskaan luokseen, viettää omaa vapaa-aikaansa mieluummin. Minulla ei ole lapsenvahteja tuosta vaan ja isovanhemmat kuolleet/kaukana.
Antaisin mitä vain jos olisin sinun tilanteessasi!
Ei tämä varmaan lohduttanut mutta ehkä huomaat että sinulla on asiat hyvin? Voit vapaasti esim. mennä Tinderiin tai vastaavaan, käydä treffeillä jos haluat. Facebookissa on paljon sinkkuryhmiä ja heillä on tapahtumia joka viikkoa, urheilua tai baareja jos niitä tykkäät.
Sinulla on todella hyvin asiat! Itse odotan vaan joka päivä että tulisi jo ilta ja pääsisin nukkumaan. Lasten hyvinvoinnista huolehdin mutta tiedosta että itse olen elävä kuollut. Ei tämä ole mitään elämää näin.
Ymmärrän sun tilanteen ja tsemppaan sua. Meillä oli toi aivan sama noin neljä vuotta sitten, osoitteet ja kumppanit vaihtuivat, mielenkiintoa lapsille ei ollut. Nyt on helpompaa kun lapset jo isompia (13 ja 8). Mutta oli meillä nytkin perjantai niin että isin piti hakea junnu harkoista niin ei ollut ilmestynytkään paikalle. Lapsi odotti kentän reunalla puoli tuntia, soitti mulle ja hain hänet kotiin. Isi tuli hakemaan muksut lopulta 2 tuntia myöhässä.
Eli koska olen jo niin tottunut pettymyksiin ja siihen että lupauksia ei pidetä, en edes sovi mitään perjantai-illoiksi.
Tinderissä olenkin mutta vielä yhtään tyyppiä joka hakisi muuta kuin panoseuraa en ole tavannut. Toki deittailen mutta mitään vakavaa ei ole kohdalle osunut. Enkä sinällään etsikään parisuhdetta tai miestä, vaan YSTÄVÄÄ. Naista. Jotain kenen kanssa jutella naisten juttuja, äitiyttä, ammatillisia juttuja...harrastaa ja hömpötellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksista. Rohkeasti vaan johonkin mikä kiinnostaa.
Toinen on myös että opettelee tekemään asioita yksin niin ei harmita niin paljon jos ystävät peruu sovittuja menoja. Eihän se tietenkään sama asia ole mennä vaikka leffaan yksin mutta voittaa yksinäisen koti-illan. Yksinäisyydestäkin voi nauttia.
Jees, nautinkin yksin olosta oikeasti. Se ei ole tässä se ongelma. EI ole kiirettä parisuhteeseeen (kun on niitäkin joilla tarvii aina olla mies kainalossa, muuten ei tunne elävänsä). Lapsiarkihärdellin jälkeen hidas lauantai-aamu on ihana. Mutta nyt viisi vuotta "yksinäisiä viikonloppuja" viettäneenä kyllä usein tuntuu siltä että se aikuinen seurakin olisi kivaa. Joku kenen kanssa ÄÄNEEN puhua - siis muut kuin nuo kisulit :)
Harrastuksista löytää uusia tuttuja. Mulle syvällä maaseudulla asuvalle sopii instagram, missä pääsen jakamaan kokemuksia ja ajatuksia muiden kanssa ympäri maailman. Samalla tulee otettua hyviä kuvia. Joidenkin tyyppien kanssa olen vähän ystävystynytkin samanlaisten kiinnostusten kautta. Aiemmin pidin myös blogia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksista. Rohkeasti vaan johonkin mikä kiinnostaa.
Toinen on myös että opettelee tekemään asioita yksin niin ei harmita niin paljon jos ystävät peruu sovittuja menoja. Eihän se tietenkään sama asia ole mennä vaikka leffaan yksin mutta voittaa yksinäisen koti-illan. Yksinäisyydestäkin voi nauttia.
Leffakäynnistä nauttii kyllä paljon enemmän yksin. Sohvaleffailussa kaveri on kiva.
Hae sijaisperhettä, pitäähän sinunkin saada levätä joskus. Lapset kyllä ymmärtävät, kun kerrot asian suoraan.
Minä olen 65-vuotias kahden äiti ja kahden mummu. Jos asuisimme samalla paikkakunnalla voisimme tutustua ja minä voisin ottaa lapsesi joskus yökylään. Mutta asun Pohjois-Pohjanmaalla.
Minäkin erosin aikoinaan, minulla oli tukiverkko, omat ja appivanhemmat, mutta ymmärrän muitten sinä väsyttää tilanteeseen.[/quote]
Kiitos viestistä, se lämmitti todella mieltäni. :)
Itse asiassa muutama kuukausi takaperin, kun tuo koronatilanne oli pahimmillaan ja tein kotoa mun kahta työtä JA opetin lapsia JA opiskelin omaa työhön liittyvää kurssia, olin aivan poikki ja kyselinkin kunnasta sijaisperhettä ja miten se kuvio toimii. Mutta meidän kunnassa pitää olla perhetyön asiakas = pitää mennä perheneuvolaan keskustelemaan tilanteesta ja saada asiakkuus sinne, ennen kuin alkavat semmoista perhettä selvittelemään. Ja minusta jotenkin tuntuu pahalta lähteä sosiaalityöntekijälle selittämään että en pysty pitämään huolta lapsista ja väsyttää, koska kaikki kuitenkin on kunnossa ja on niitä jotka oikeasti ovat tdella sen avun ja sijaisperheiden tarpeessa.
Omat vanhempani (ovat miltei saman ikäisiä kuin sinä) asuvat 20km päässä, mutta eivät he juuri lapsia luokseen pyytele. Ja elävät niin pienellä eläkkeellä että silloin joskus kun lapset sinne yöksi tai kahdeksi vien (tapahtuu ehkä 3x vuodessa) niin siirtelen heille sit aina ruokarahaa tilille jotta saavat muksut ruokittua. Toisia isovanhempia ei ole sillä he ovat jo kuolleet. Tylsää kun ei ole oikein semmosta "turvaverkkoakaan" tässä. Onni tosiaan on se, että isompi lapsista on jo 13-vuotias, eli ihan vauvoista ei ole kysymys enää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, perheelliset viettävät aika perhekeskeistä elämää. Sen takia itse tilanteessasi pyrkisin löytämään sinkkuystäviä. Tuntemattomien kanssa ystävystyminen on hidasta, joten sen takia kävisin ihan ensin läpi kaikki tuttavat ja sukulaiset, löytyisikö sieltä mukavaa ihmistä, jonka kanssa voisi vähitellen syventää ystävyyttä. Ystävänhän ei tarvitse olla samanikäinen, samanhenkisyys riittää. Ja ystäviä voi olla eri tarpeisiin kuten teatterikaveri, lenkkikaveri jne. Jos et ole somessa, niin kannattaa liittyä.
Tämä on itse asiassa tosi hyvä vinkki, pitääkin ottaa asiaki avata Facebook ja kartoittaa kylällä asuvat serkut ja muut vanhat koulukaverit jos sieltä löytyis lenkkiseuraa! Kiitos! )
Täällä samankaltainen tilanne, paitsi että ei ole lapsia. Teen viikot aika kuormittavaa työtä, joten perjantai-illan yleensä vain lepäilen kotona, mutta lauantaisin ja sunnuntaisin vähän vihloo tämä yksinäisyys. Perheellisiä ei viikonloppuisin viitsi häiritä lainkaan ja sinkkukaverit asuvat kauempana. Olen pohtinut että pyrkisin vähentämään työtunteja, jotta saisin viikolla joinain iltoina aloitettua vaikkapa uuden harrastuksen tai jaksaisin edes käydä treffeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae sijaisperhettä, pitäähän sinunkin saada levätä joskus. Lapset kyllä ymmärtävät, kun kerrot asian suoraan.
Minä olen 65-vuotias kahden äiti ja kahden mummu. Jos asuisimme samalla paikkakunnalla voisimme tutustua ja minä voisin ottaa lapsesi joskus yökylään. Mutta asun Pohjois-Pohjanmaalla.
Minäkin erosin aikoinaan, minulla oli tukiverkko, omat ja appivanhemmat, mutta ymmärrän muitten sinä väsyttää tilanteeseen.
Kiitos viestistä, se lämmitti todella mieltäni. :)
Itse asiassa muutama kuukausi takaperin, kun tuo koronatilanne oli pahimmillaan ja tein kotoa mun kahta työtä JA opetin lapsia JA opiskelin omaa työhön liittyvää kurssia, olin aivan poikki ja kyselinkin kunnasta sijaisperhettä ja miten se kuvio toimii. Mutta meidän kunnassa pitää olla perhetyön asiakas = pitää mennä perheneuvolaan keskustelemaan tilanteesta ja saada asiakkuus sinne, ennen kuin alkavat semmoista perhettä selvittelemään. Ja minusta jotenkin tuntuu pahalta lähteä sosiaalityöntekijälle selittämään että en pysty pitämään huolta lapsista ja väsyttää, koska kaikki kuitenkin on kunnossa ja on niitä jotka oikeasti ovat tdella sen avun ja sijaisperheiden tarpeessa.
Omat vanhempani (ovat miltei saman ikäisiä kuin sinä) asuvat 20km päässä, mutta eivät he juuri lapsia luokseen pyytele. Ja elävät niin pienellä eläkkeellä että silloin joskus kun lapset sinne yöksi tai kahdeksi vien (tapahtuu ehkä 3x vuodessa) niin siirtelen heille sit aina ruokarahaa tilille jotta saavat muksut ruokittua. Toisia isovanhempia ei ole sillä he ovat jo kuolleet. Tylsää kun ei ole oikein semmosta "turvaverkkoakaan" tässä. Onni tosiaan on se, että isompi lapsista on jo 13-vuotias, eli ihan vauvoista ei ole kysymys enää ;)
Perheneuvolassa käynti olisi varmaan sulle tosi hyvä, jos koet olevasi "elävä kuollut". Siellä voi miettiä moniakin tapoja, miten voit parantaa elämänlaatuasi. 13-vuotias voi mennä kavereille yökylään ja ehkä nuorempikin? Osaatko pyytää sitä mitä tarvitset vaikka ystäviltä ja tutuilta? Tukiperheitä ei välttämättä edes saa, mutta on muitakin keinoja, jota voisit perheneuvolassa miettiä.
Itse hurahdin muutama vuosi sitten käsityöharrastukseen. Jossain vaiheessa perustin instagramiin tilin, mihin kuvasin tekeleitäni. Instassa on todella paljon nimenomaan aikuisia käyttäjiä, jotka postailee harrastusjuttuja! Itse vierastin kauan somea, kun en ole mikään selfie-tyyppi. Olisiko sulla jotain harrastusta, jonka tiimoilta voisit etsiä samanhenkistä seuraa somesta? Sieltä löytyy juttuseuraa, hyvällä tuurilla jopa ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Itse hurahdin muutama vuosi sitten käsityöharrastukseen. Jossain vaiheessa perustin instagramiin tilin, mihin kuvasin tekeleitäni. Instassa on todella paljon nimenomaan aikuisia käyttäjiä, jotka postailee harrastusjuttuja! Itse vierastin kauan somea, kun en ole mikään selfie-tyyppi. Olisiko sulla jotain harrastusta, jonka tiimoilta voisit etsiä samanhenkistä seuraa somesta? Sieltä löytyy juttuseuraa, hyvällä tuurilla jopa ystäviä.
Miten siellä jutellaan? Jotain yksityisviestejä vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Täällä samankaltainen tilanne, paitsi että ei ole lapsia. Teen viikot aika kuormittavaa työtä, joten perjantai-illan yleensä vain lepäilen kotona, mutta lauantaisin ja sunnuntaisin vähän vihloo tämä yksinäisyys. Perheellisiä ei viikonloppuisin viitsi häiritä lainkaan ja sinkkukaverit asuvat kauempana. Olen pohtinut että pyrkisin vähentämään työtunteja, jotta saisin viikolla joinain iltoina aloitettua vaikkapa uuden harrastuksen tai jaksaisin edes käydä treffeillä.
Riippuen missä asut niin voitais tavata :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hurahdin muutama vuosi sitten käsityöharrastukseen. Jossain vaiheessa perustin instagramiin tilin, mihin kuvasin tekeleitäni. Instassa on todella paljon nimenomaan aikuisia käyttäjiä, jotka postailee harrastusjuttuja! Itse vierastin kauan somea, kun en ole mikään selfie-tyyppi. Olisiko sulla jotain harrastusta, jonka tiimoilta voisit etsiä samanhenkistä seuraa somesta? Sieltä löytyy juttuseuraa, hyvällä tuurilla jopa ystäviä.
Miten siellä jutellaan? Jotain yksityisviestejä vai miten?
Olen eri, mutta siellä voi laittaa yksityisviestejä, kommentoida toisen sisältöä ja vähitellen tutustua niin kuin muutenkin. Kahden harrastukseen liittyvän sometutun kanssa olen myös tavannut.
Martoista