Sinkku, joka olet halunnut suhteeseen, miksi olet sinkku?

En ole tavannut "sitä oikeaa". Tai ketään, ei sen puoleen.

Olen liian ruma.

Latasin deittisovelluksen ja parin päivän käytön jälkeen menetän kaiken mielenkiinnon koko prosessiin enkä jaksa jutella yhdellekään matchille. Oma elämä tuntuu niin täydeltä että en osaa kuvitella jotain ylimääräistä jannua sotkemaan ajankäyttöäni, kotiani, suunnitelmiani. Samalla kuitenkin tiedostan että kello tikittää niin kerta toisensa jälkeen yritän puolipakolla kiinnostua kumppanin löytämisestä, tosin vailla menestystä.

Olen elämästäni asunut jo 7 vuotta avovaimona, ja sinkkuna oloon verrattuna tuo oli aika paskaa. Noin vuoden yhdessäolon jälkeen miehet taantuvat olmin tasolle ja yhtäkkiä saatkin itse suunnitella ja hoitaa kaiken aina kodin siivouksesta joulukorttien kautta kesälomamatkoihin. Nuokin kokemukset kummittelevat taustalla, en kaipaa enää holhottavia.

N27

En löytänyt eron jälkeen tarpeeksi pian ketään pysyvää kun en sitten myöhemmin enää halunnut esitellä lapselle lukuisia vaihtuvia miesystäviä niin parempi olla ilman kokonaan. 

Ei ole kiinnostukset osunut yksiin viime vuosina. Kun itse kiinnostuu, niin toinen puoli ei olekaan niin kiinnostunut ja samaa toisin päin. Nuorena seurustelin pitkään ensirakkauden kanssa, mutta sittemmin nirsous lienee lisääntynyt. Henkisesti on vaikea löytää edes sopivia ehdokkaita, vaikka tarjontaa on mukavasti nuoremmista naisista lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Latasin deittisovelluksen ja parin päivän käytön jälkeen menetän kaiken mielenkiinnon koko prosessiin enkä jaksa jutella yhdellekään matchille. Oma elämä tuntuu niin täydeltä että en osaa kuvitella jotain ylimääräistä jannua sotkemaan ajankäyttöäni, kotiani, suunnitelmiani. Samalla kuitenkin tiedostan että kello tikittää niin kerta toisensa jälkeen yritän puolipakolla kiinnostua kumppanin löytämisestä, tosin vailla menestystä.

Olen elämästäni asunut jo 7 vuotta avovaimona, ja sinkkuna oloon verrattuna tuo oli aika paskaa. Noin vuoden yhdessäolon jälkeen miehet taantuvat olmin tasolle ja yhtäkkiä saatkin itse suunnitella ja hoitaa kaiken aina kodin siivouksesta joulukorttien kautta kesälomamatkoihin. Nuokin kokemukset kummittelevat taustalla, en kaipaa enää holhottavia.

N27

Vinkki. Jos et jaksa holhota aikuista miestä, et jaksa lastakaan. Kannattaa unohtaa se tikitys. Lapsi sitoo enemmän kuin yksikään mies.

Syitä on se miljoona, mutta lähtökohdat lienevät ne, että olin/olen ruma, epäkiinnostava ja epäsuosittu. Noilla seteillä kun lähtee nuorena poikasena yrittämään tyttöystävää itselleen, niin kyyti on suht kylmää. Sitä kun tulee kohdelluksi kaltoin, niin alkaa kertyä vähän niitä muitakin ongelmia, joista olematon itsetunto ja katkeruus eivät liene niitä pienimpiä. Sitten tulee mukaan kaikki epävarmuus sen suhteen, että miten naisten kanssa edes ollaan läheisissä merkeissä, tai olenko niin paska ihminen, että en oikeasti kelpaa kellekään tässä maailmassa jne. Siitä kaikesta tulee niin helskutin iso rypäs ongelmia, että jossain vaiheessa sitä vaan toteaa, että antaapa koko homman olla ja luovuttaa etsimisen. 

Pakko vähän ihmetellä, että miksi ihminen (minä) on niin typerä, että vahingoittaa itseään tekemällä sellaista asiaa, joka vaan satuttaa niin helkkaristi, ja vie vaan syvempiin vesiin. Miten kauan sitä oikein jaksoikaan hakata päätään seinään ilman mitään positiivista tulosta. Ei minusta vaan ole kellekään naiselle parisuhdekumppaniksi, on jo jonkinlainen onni, että olen edes saanut naisista sellaisia hyvänpäiväntuttuja joille voi jossain kaupassa heittää morot.

Terveisin Naispelko27

Ehkä se on osaksi huonoa tuuriani. Oma osansa on varmasti myös sillä, että en ole nähnyt tarpeeksi vaivaa saati tehnyt työtä sen,, etä löytäisin ja kohtaisin itselleni kumppanin. Kolmas selitys on se, että olen oppinut vuosien saatossa enimmäkseen sinkkuudestani. Neljäs selitys on se, että olen hieman nirso. - Miksi en olisi kun kerran viihdyn sinkkunakin. - No täydellistä en hae tai vaadi, enhän ole itsekään mutta "riittävän hyvän" kumminkin. -Sellaisen, jonka kanssa koen, että Hänen kanssaan minun on hyvä olla ja hänen vasaavasi minun kanssani. Yhdessä voisimme sitten olla enemmän kuin kumpikaan yksin.    

Välillä on käynyt mielessä, etä mitä oikeasaan menettäsin,, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna. Eläessäni en ole kumppanin kanssa eläny saman kaon alla ja ikää minulla on jo yli 35 vuotta.  

Vierailija kirjoitti:

Latasin deittisovelluksen ja parin päivän käytön jälkeen menetän kaiken mielenkiinnon koko prosessiin enkä jaksa jutella yhdellekään matchille. Oma elämä tuntuu niin täydeltä että en osaa kuvitella jotain ylimääräistä jannua sotkemaan ajankäyttöäni, kotiani, suunnitelmiani. Samalla kuitenkin tiedostan että kello tikittää niin kerta toisensa jälkeen yritän puolipakolla kiinnostua kumppanin löytämisestä, tosin vailla menestystä.

Olen elämästäni asunut jo 7 vuotta avovaimona, ja sinkkuna oloon verrattuna tuo oli aika paskaa. Noin vuoden yhdessäolon jälkeen miehet taantuvat olmin tasolle ja yhtäkkiä saatkin itse suunnitella ja hoitaa kaiken aina kodin siivouksesta joulukorttien kautta kesälomamatkoihin. Nuokin kokemukset kummittelevat taustalla, en kaipaa enää holhottavia.

N27

Mulla oli aikoinaan sama ongelma biologisen kellon kanssa. Jos olisin nyt samassa tilanteessa, menisin käymään Tanskassa spermaklinikalla. Halpa ja nopea konsti. Aiemmin laatuspermat sai tilattua kotiin, mutta nyt tuokin lysti on monopolisoitu ja täkäläiset hedelmöitysklinikat ovat sairaan kalliita.  Suosittelen skandinaavista spermaa ns. "suomalaisen" tai muun etnisen ruiskeen sijaan.

En kelpaa miehille, koska minulla on liian korkea libido. Seksisuhteisiin rankuvat, jopa siten, että löytävät jonkun pihtarin itselleen tyttöystäväksi, mutta minut halutaan pitää silti takataskussa tai seksisuhteessa samanaikaisesti, en sellaiseen tietenkään halua suostua.

Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että kumppanin kyllä löytää, jos aktiivisesti etsii ja tekee aloitteita. Kukaan ei hae sinua kotiovelta. Itse ymmärsin tämän vasta 31-vuotiaana oltuani siihen asti sinkku ja nykyään olen parisuhteessa.

Ei voi olla "liian ruma" löytämään kumppani, koska aina on joku "yhtä ruma", jos todella haluaa sen kumppanin. Ulkonäöllä ei lopulta ole mitään väliä sitten kun tutustuu kunnolla, mutta alkuvaiheessa on tärkeää tunnistaa se oma taso, koska monesti ihminen ihastuu ihmiseen, johon uskoo itsellään olevan mahdollisuuksia ja painivan omassa liigassa. Yleensä tällaisen ihmisen kanssa on myös valmis sitoutumaan, kun ei tarvitse miettiä, että olisiko minulla kuitenkin mahdollisuus vähän parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Latasin deittisovelluksen ja parin päivän käytön jälkeen menetän kaiken mielenkiinnon koko prosessiin enkä jaksa jutella yhdellekään matchille. Oma elämä tuntuu niin täydeltä että en osaa kuvitella jotain ylimääräistä jannua sotkemaan ajankäyttöäni, kotiani, suunnitelmiani. Samalla kuitenkin tiedostan että kello tikittää niin kerta toisensa jälkeen yritän puolipakolla kiinnostua kumppanin löytämisestä, tosin vailla menestystä.

Olen elämästäni asunut jo 7 vuotta avovaimona, ja sinkkuna oloon verrattuna tuo oli aika paskaa. Noin vuoden yhdessäolon jälkeen miehet taantuvat olmin tasolle ja yhtäkkiä saatkin itse suunnitella ja hoitaa kaiken aina kodin siivouksesta joulukorttien kautta kesälomamatkoihin. Nuokin kokemukset kummittelevat taustalla, en kaipaa enää holhottavia.

N27

Vinkki. Jos et jaksa holhota aikuista miestä, et jaksa lastakaan. Kannattaa unohtaa se tikitys. Lapsi sitoo enemmän kuin yksikään mies.

Anteeksi mitä? Vertaat aikuista miestä, jonka pitäisi kyetä ottamaan puolet vastuusta, lapseen? Nyt jotain rajaa jo.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Latasin deittisovelluksen ja parin päivän käytön jälkeen menetän kaiken mielenkiinnon koko prosessiin enkä jaksa jutella yhdellekään matchille. Oma elämä tuntuu niin täydeltä että en osaa kuvitella jotain ylimääräistä jannua sotkemaan ajankäyttöäni, kotiani, suunnitelmiani. Samalla kuitenkin tiedostan että kello tikittää niin kerta toisensa jälkeen yritän puolipakolla kiinnostua kumppanin löytämisestä, tosin vailla menestystä.

Olen elämästäni asunut jo 7 vuotta avovaimona, ja sinkkuna oloon verrattuna tuo oli aika paskaa. Noin vuoden yhdessäolon jälkeen miehet taantuvat olmin tasolle ja yhtäkkiä saatkin itse suunnitella ja hoitaa kaiken aina kodin siivouksesta joulukorttien kautta kesälomamatkoihin. Nuokin kokemukset kummittelevat taustalla, en kaipaa enää holhottavia.

N27

Vinkki. Jos et jaksa holhota aikuista miestä, et jaksa lastakaan. Kannattaa unohtaa se tikitys. Lapsi sitoo enemmän kuin yksikään mies.

Lapsesta huolehtiminen on IHAN ERI ASIA kuin aikuisesta ihmisestä huolehtiminen. Lisäksi kun se aikuinen ihminen on alun perin osannut huolehtia itsestään, mutta on suhteessa taantunut kyvyttömäksi. Näinhän monelle miehelle valitettavasti käy, jostakin syystä, ja perheenäiti huomaa saaneensa yhden ison lapsen lisää ...

En jaksa deittailla ja tutustua koko ajan uusiin ihmisiin. Liian uuvuttavaa. Rimakin on aika korkealla, mitään lentäjämiehiä en etsi mutta minulle oikeanlaista ihmistä. Yksinkin pärjään, ei tässä mitään kiirettäkään ole ketään löytää.

Ilmeisesti jonkinlaiset mielenterveydelliset ongelmat, koska kysynnästä ei ole ollut pulaa vaan itse en vaan jotenkin kykene heittäytyä mihinkään sutinoihin vaikka toinen olisikin ollut kiinnostava. Omalla jarruttelulla sitten aina hyydyttänyt kaikki jutut.

En omaa tarvittavaa "aggressiivisuutta" lähestyä naisia.

Olen totaali-yh. Lasten isä ei suostu ottamaan heitä koskaan luokseen, sillä tavalla haluaa kontrolloida minua vielä vuosia erosta, ei ole isovanhempia tai muuta lastenhoitoapua lähellä. Lapset voisin jättää max muutamaksi tunniksi kyllä itsekseen mutta en siis voi lähteä treffeille tuosta vaan. Perjantaina olisi kiinnostava mies pyytänyt luokseen mutta ei tietty onnistunut... hän varmaan luuli että valehtelen kun sanoin että lapset ovat kotona ja ovat siis aina. 

Tämä on ihan hirveää elämää. Koko elämä vain töistä ja lasten kanssa puuhaamista, heidän harrastuksiaan ja kotitöitä. Pitää vaan jaksaa odottaa muutama vuosi että kasvavat. Ja samaan aikaan itse vanhenen ja lihon ja rumenen.

Olen ikisinkku ja syitä siihen on monia kuten:

-En ole aktiivinen eli en etsimällä etsi naista.

-Olen tyytyväinen ja onnellinen elämääni näin.

-En ole mikään miesmalli vaan aika tavallisen näköinen harteikas ja vahva mies.

-En panosta ulkonäkööni kovinkaan paljon vaan pukeudun tavallisiin vaatteisiin enkä vietä peilin edessä aikaa kovinkaan paljoa.

-En käytä alkoholia joten baareissa tai tapahtumissa joissa alkoholia käytetään minua ei näy oikeastaan koskaan.

-Olen aika intovertti luonteeltani, viihdyn omassa rauhassa ja tykkään siitä että saan päättää omista asioistani.

-Tylsistyn aika herkästi uusiin ihmisiin, jos minulla on säätöä jonkun naisen kanssa niin sitä kestää muutaman viikon ja sitten koen hänet tylsäksi ja säätö vain loppuu siihen.

M30

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että kumppanin kyllä löytää, jos aktiivisesti etsii ja tekee aloitteita. Kukaan ei hae sinua kotiovelta. Itse ymmärsin tämän vasta 31-vuotiaana oltuani siihen asti sinkku ja nykyään olen parisuhteessa.

Ei voi olla "liian ruma" löytämään kumppani, koska aina on joku "yhtä ruma", jos todella haluaa sen kumppanin. Ulkonäöllä ei lopulta ole mitään väliä sitten kun tutustuu kunnolla, mutta alkuvaiheessa on tärkeää tunnistaa se oma taso, koska monesti ihminen ihastuu ihmiseen, johon uskoo itsellään olevan mahdollisuuksia ja painivan omassa liigassa. Yleensä tällaisen ihmisen kanssa on myös valmis sitoutumaan, kun ei tarvitse miettiä, että olisiko minulla kuitenkin mahdollisuus vähän parempaan.

Kyllä minä olen aina tiennyt ettei sitä poikaystävää kotoa löydy. Etsin ikävuodet 25-35 hyvinkin aktiivisesti ja tulos oli 0. Minusta ei kiinnostunut yksikään mies. Joskus pääsin treffeille, mutta toisille en enää vaikka olisin halunnut.

Kaverini sanoi että minun pitäisi flirttailla enemmän ja heti. Mutta se tuntuu keinotekoiselta kun en edes tunne miestä vielä. Hymyilen kyllä, olen avoin ja kiinnostunut hänestä ja elämästään, mutta se ei koskaan riitä kun en ole tarpeeksi kaunis. Tai mikä ikinä se syy onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Latasin deittisovelluksen ja parin päivän käytön jälkeen menetän kaiken mielenkiinnon koko prosessiin enkä jaksa jutella yhdellekään matchille. Oma elämä tuntuu niin täydeltä että en osaa kuvitella jotain ylimääräistä jannua sotkemaan ajankäyttöäni, kotiani, suunnitelmiani. Samalla kuitenkin tiedostan että kello tikittää niin kerta toisensa jälkeen yritän puolipakolla kiinnostua kumppanin löytämisestä, tosin vailla menestystä.

Olen elämästäni asunut jo 7 vuotta avovaimona, ja sinkkuna oloon verrattuna tuo oli aika paskaa. Noin vuoden yhdessäolon jälkeen miehet taantuvat olmin tasolle ja yhtäkkiä saatkin itse suunnitella ja hoitaa kaiken aina kodin siivouksesta joulukorttien kautta kesälomamatkoihin. Nuokin kokemukset kummittelevat taustalla, en kaipaa enää holhottavia.

N27

Vinkki. Jos et jaksa holhota aikuista miestä, et jaksa lastakaan. Kannattaa unohtaa se tikitys. Lapsi sitoo enemmän kuin yksikään mies.

Lapsi sitoo totta kai. - Joskus olen pienessä ja harhaisessa mielessäni aatellut, että onko yksi merkittävämpiä syitä sille miksi  olen ja olen jo ollut vuosia sinkkuna se, että en oikein tiedä mihin tarvitsisin ketään kumppanikseni.

On hyvin vähän sellaisia asioita ja puuhia, joista ei voisi selvitä ilman kumppania. Ja vielä enemmän sellaisia, josia ei voisi selvitä ilman parisuhdetta. Mikä sellainen edes olisi? - Totta kai parisuhteessa on hyviä ja jopa erinomaisia puoliakin mutta ihan yhtä lailla niitä on sinkkuudessakin. 

Luulen myös, että en ole havaintoni kanssa yksin. Vaikka itse olen mies, niin luulen ymmärtäväni erinomaisen hyvin miksi niin moni isommassa kaupungissa elävä nainen on mieluummin sinkkuna kuin asettuu parisuhteeseen, yhään kenenkään kanssa.