Nainen, eroiaisitko vai mitä tekisit..?

En olisi koskaan edes mennyt naimisiin. Mutta eroaisin, jos tuon virheen olisin tehnyt. 

Eroaisin todellakin!! Ei kahta kysymystäkään!

Minä en edes lue viestiä koska vastaus on, että tietysti eroaisin! Ihan sama mikä on tilanne ja asia. Niin monta kertaa elämässä huomannut, että eroaminen on aina paras ratkaisu. Vaikka olisi hyväkin suhde niin elämänsä saa paremmaksi eroamalla. Eroa!

Ap. Varmaan saan rukoilla sinun pahan mielen, lapsen ja miehesi puolesta. Miehesi agressiivisuùs johtuu hänen huonosta omasta tunnosta. Voisit sanoa miehelle, että voi juoda etkä sinä ole esteenä, jos se on hänelle välttämätöntä. Kerro kuitenkin, että sinä koet jääväsi sivuun lapsen kanssa.

Mieti Ap sitä, mihin vaakakuppi suhteessa mieheen kallistuu. Onko niitä hyviä puolia niin paljon, että ovat tasapainossa niin, että "vaaka" on tasan, vai onko kenties niin, että alkon aiheuttamat asiat vetävät toisen puolen pohjaan. 

Jos näin on, usko huviksesi, ettei se vaa'an puoli sieltä itsekseen nouse. Ja ainoa, kuka sen sieltä ylös saa, on mies itse. Ja toista ihmistä ei valitettavasti pysty kukaan muuttamaan. 

Kannattaa tutkailla itseäsi tässä tilanteessa, oletko kenties läheisriippuvainen. Lue aiheesta. Kukaan itseään kunnioittava ja arvossa pitävä ei jää alkoholistin kanssa huonoon suhteeseen kärsimään, tai anna lapsensakin kärsiä. Jos suhteesta on vaikea lähteä, yritä löytää vertaistukiryhmä tai terapeutti, jonka kanssa voit käydä keskustelemassa. Tilanteesi on hyvin hyvin tavallinen suomalainen tarina, et varmasti ole yksin. 

Voimia sinulle Ap - tee se päätös, vaikka aluksi kipeää tekeekin.

Ansaitset parempaa. Anna lapsellesi koti, jossa ei ole humalaisia. Eroa. Lapsi sopeutuu kyllä. Ja sinä varmasti pärjäät, hoidsthan jo nyt yksin kaiken. Älä edes mieti, että eroaisitko. Ala järjestelemään sinulle ja lapsellesi omaa asuntoa.

Ero. Vaikka itse suostuisitki olemaan kynnysmatto, eroa edes lapsen takia.

Vanhempien parisuhde on lapsen lapsuus/koti.

”Vanhempien välisen suhteen sanotaan olevan "lapsen koti" eli se elinpiiri jolla on ratkaiseva merkitys hänen kehitykseensä.” (Väestöliitto)

Päättele itse.

Tekstistäsi nousi edille, että haluat lähteä ja olet jopa jollain tavalla valmis siihen. Silti etsit syitä jäädä. Älä. Jos olet niin onnekas, että osaat lähteä, lähde, tuo ei muutu paremmaksi.

Ei kukaan tuomitse sinua lähtemisestä tuossa tilanteessa, jos sitä mietit. Et eroa liian helposti, jos eroat alkoholismin takia. Naimisiin menoa ehkä ihmettelevät, mutta ihmettelevät sitä varmasti vaikka et eroaisikaan. Turha uhrata omaa ja lapsen elämää tuollaiseen.

Kuulostaa ihan eräältä tuttavaperheeltäni, joskin lapsi on hieman vanhempi ja isä sen verran panostaa, että kerran viikossa vie ja osallistuu lapsen harrastukseen.

Vuosia olen ihmetellyt, miksi eivät jo eroa. Jatkuvaa tappelua miehen juomisesta ja huonosta käytöksestä (haukkuu, ei kunnioita, saattaa olla päiviä poissa, jättää kaiken vaimon vastuulle) mutta muutosta ei tapahdu. Mikä näissä tapauksissa saa jäämään? Kun Kuningas Alkoholilla on pysyvä rooli parisuhteessa ja perhe-elämässä, se ei voi enää mitenkään olla myöskään se klassinen "lasten takia haluan yrittää" mikä saa jäämään...

Eroaisin, jos kerran humalassa käyttäytyy kun sika. Joudut jokatapauksessa hoitamaan kaiken yksin, mutta helpompaa se on lapsen kanssa kahdestaan kuin tuollaisen possun kanssa.

Hyvällä tuurilla mies saattaa eron tullen ottaa itseään niskasta tai sitten ei. Yhteishuoltajuuteen en kyllä lähtisi ja tapaamisoikeuksia on syytä miettiä tarkkaan, onko mies kykenevä mihinkään.

Kerroit että lapsesikin on alkanut pelkäämään ja välttelemään isäänsä. Tämä on minusta kaikista pahinta. Aseta lapsesi hyvinvointi ykköseksi, hänen ei kuulu joutua elää lapsuuttaan kodissa jossa joutuu varomaan ja pelkäämään isäänsä. Hän ei voi valita elinolosuhteitaan vaan vanhemman tehtävä on luoda turvallinen lapsuus. Ole sinä tässä se aikuinen kun lapsen isä ei siihen pysty.

Lähde heti. Äläkä kuuntele miehen puheita siitä että hän muuttuu. Harkitse mahdollista yhteenpaluuta vasta kun hän ON MUUTTUNUT ja jättänyt alkoholin kokonaan.

Laittaisin oman ja lapseni hyvinvoinnin etusijalle ja poistuisin.

Ap. Provo tai ei, vastaan. Saat enemmän omaa aikaa lapsen kasvaessa, jaksaisitko odottaa? Mitä kotitöihin tulee, täällä sama tilanne mutta en eroaisi sen vuoksi. Alkoholiasiasta sen verran että voisitko ottaa asiaa puheeksi vaikkapa hänen lähisukulaisilleen? Oletko ehdottanut aa-ryhmää tms? Alkoholin takia en jättäisi jos ei fyysisesti aggressiivinen. Onko mies kenties masentunut ja lääkitsee alkoholilla oloaan? Terapiasta voisi olla apua

Eroa heti. Potkaise mies pellolle tai muuta lapsen kanssa pois. Tuohon ei auta mikään muu. Jokainen päivä traumatisoi lisää lastasi. Minulla oli sama, mutta toivoin ja uskoin parempaan tulevaisuuteen ja ajattelin että eihän kukaan ole täydellinen, on normaaliakin että lapsi voi vähän arastella välillä, enhän ole itsekään pyhimys ja tietysti vielä se opetus että ero on aina epäinnistuminen. Lapsi oli jo 9 kun sain erottua ja lopputuloksena minä ja lapsi olemme aika sekaisin, lapsi oli ujo ja arka ja eikä luottamut aikuisiin, itse itkin terapiassa ja pelkäsin varjoanikin. Vuosien jälkeen ollaan paremmassa kunnossa, mutta jäljet jäivät. Ja mies ei ollut minään hullu ja fyysisesti väkivaltainen, vaan tuollainen mitä kuvailit.

Lue seuraava ja ajattele, että paras ja tärkein ystäväsi kertoisi sulle tällaista. Mitä sanoisit ystävällesi?

"Mies myös juo paljon alkoholia. Selviä päiviä on todella paljon vähemmän kun humalaisia. Humalassa hän käyttäytyy todella sikamaisesti, haukkuu minua ja minun sukua ja uhoaa miten jättää jne. Myös lapsemme on alkanut vältellä isiään. "

Mitä AP itse vastaisit vaikka ystävälle joka olisi samassa tilanteessa? Miten neuvoisit toista?

Tota. Onko niin, että sä vaan teet ja mies ei ja mies turhautuneena sitten vetää kuppia?

En ehdota eroa. Ehdotan, että oikeasti keskustelette. Ehdotan, että pikkuhiljaa annat sitä lasta sille miehelle. Ehdotan, että pikkuhiljaa kerrot asioita, mitä olisi hyvä tehdä. Ihan listalle. Kaikkien ei ole niin helppo hahmottaa sitä kokonaisuutta.

Millaisesta perheestä mies tulee? Mitä siellä asiat hoidettiin? Minusta tuo on sitä, että hän ei osaa tehdä ja sitten turhautuu kun hänellä ole mitään roolia. Ehkä pelottaakin tarttua asioihin, ja sitä pelkää että kritisoit, että netti asioita oikein.

Monelle miehelle se lapsen vauva-aika ei ole luontaista. On luontevampaa antaa äidin hoitaa.. Sitten, kun lapsen kanssa pystyy leikkimään niin se luontevoituu.

Mutta veikkaa miehen olevan vain osaamaton ja siinä avuton. Apuja.

Yhteistä jakamista ja antaa tehdä sitten omalla tavallaan. Ei ole yhtä oikeaa eikä kahta oikeaa tapaa. Eikä se oma tapa ole aina se ainoa.

En eroaisi. Pistäisin energiaa tuohon yhteiseen. Opetteluun ja harjoitteluun.

En jäisi kuuntelemaan haukkumista, oli syynä känni tai ei. En ole kynnysmatto, minua ei kohdella huonosti.