Kaksisuuntainen puolisolla
Muita joiden puolisolla kaksisuuntainen. Miten teidän arki rullaa, etenkin maanisissa jaksoissa?
Kommentit (25)
Välillä syö lääkkeitä mut sitten ne jää ottamatta kun on se vaihe menossa, kun kaikki on siistiä
Itse otin biposta eron kun olin 4 vuotta katsellut sitä masennus/mania vaiheiden täyttämää elämää. Koskaan ei ollut normaalia rauhallista arkea.
Bipoon on lääkitystä saatavilla.
Jos on diagnoosi, niin luulisi lääkkeitäkin löytyvän. Vai kieltäytyykö ottamasta?
Vierailija kirjoitti:
Itse otin biposta eron kun olin 4 vuotta katsellut sitä masennus/mania vaiheiden täyttämää elämää. Koskaan ei ollut normaalia rauhallista arkea.
Jaa, no meillä ei muuta olekaan kuin rauhallista arkea.
Vierailija kirjoitti:
Itse otin biposta eron kun olin 4 vuotta katsellut sitä masennus/mania vaiheiden täyttämää elämää. Koskaan ei ollut normaalia rauhallista arkea.
Mä ottaisin itsestäni eron jos mulla olis rohkeutta siihen. Ei tätä pa¤kaa itsekään kestä.
Vierailija kirjoitti:
Bipoon on lääkitystä saatavilla.
Jos on diagnoosi, niin luulisi lääkkeitäkin löytyvän. Vai kieltäytyykö ottamasta?
Sitten kun niitä ottaa niin tuntuu aivovammaselta. Mun mielestä nää ketä niitä antipsykootteja kirjoittaa voisivat itse eka kokeilla niitä miltä ne tuntuu. Ei sitten varmaan ihmettelisi enää miksi osa ei niitä käytä.
Olen pahoillani.
Kummitätini oli maanisessa vaiheessa niin kammottava, että lopetin yhteydenpidon. Hävettää, koska kyse oli sairaasta ihmisestä, mutta en enää jaksanut jatkuvia solvauksia, loputonta itsekehua ja muiden sättimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bipoon on lääkitystä saatavilla.
Jos on diagnoosi, niin luulisi lääkkeitäkin löytyvän. Vai kieltäytyykö ottamasta?
Sitten kun niitä ottaa niin tuntuu aivovammaselta. Mun mielestä nää ketä niitä antipsykootteja kirjoittaa voisivat itse eka kokeilla niitä miltä ne tuntuu. Ei sitten varmaan ihmettelisi enää miksi osa ei niitä käytä.
Jos on täystuho ympäristölleen, niin lääkkeitä kannattaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bipoon on lääkitystä saatavilla.
Jos on diagnoosi, niin luulisi lääkkeitäkin löytyvän. Vai kieltäytyykö ottamasta?
Sitten kun niitä ottaa niin tuntuu aivovammaselta. Mun mielestä nää ketä niitä antipsykootteja kirjoittaa voisivat itse eka kokeilla niitä miltä ne tuntuu. Ei sitten varmaan ihmettelisi enää miksi osa ei niitä käytä.
Ei minusta tunnu ollenkaan aivovammaiselta. Vaan hyvältä.
En ole koskaan jättänyt lääkkeitä ottamatta.
Olen myös yleensä se joka pyytää muita/puolisoani rauhoittumaan.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bipoon on lääkitystä saatavilla.
Jos on diagnoosi, niin luulisi lääkkeitäkin löytyvän. Vai kieltäytyykö ottamasta?
Sitten kun niitä ottaa niin tuntuu aivovammaselta. Mun mielestä nää ketä niitä antipsykootteja kirjoittaa voisivat itse eka kokeilla niitä miltä ne tuntuu. Ei sitten varmaan ihmettelisi enää miksi osa ei niitä käytä.
Ei minusta tunnu ollenkaan aivovammaiselta. Vaan hyvältä.
En ole koskaan jättänyt lääkkeitä ottamatta.
Olen myös yleensä se joka pyytää muita/puolisoani rauhoittumaan.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Niin sulla on bipo. Mutta jos tuntuu aivovammaiselle lääkityksellä ja mikään lääkitys ei toimi, niin kannattaa harkita ajatusta, että otettu lääke auttaa vain silloin jos sinulla on se sairaus mitä sillä lääkkeellä hoidetaan. Ei ole sopimattomia lääkkeitä. On vain vääriä diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bipoon on lääkitystä saatavilla.
Jos on diagnoosi, niin luulisi lääkkeitäkin löytyvän. Vai kieltäytyykö ottamasta?
Sitten kun niitä ottaa niin tuntuu aivovammaselta. Mun mielestä nää ketä niitä antipsykootteja kirjoittaa voisivat itse eka kokeilla niitä miltä ne tuntuu. Ei sitten varmaan ihmettelisi enää miksi osa ei niitä käytä.
Ei minusta tunnu ollenkaan aivovammaiselta. Vaan hyvältä.
En ole koskaan jättänyt lääkkeitä ottamatta.
Olen myös yleensä se joka pyytää muita/puolisoani rauhoittumaan.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Niin sulla on bipo. Mutta jos tuntuu aivovammaiselle lääkityksellä ja mikään lääkitys ei toimi, niin kannattaa harkita ajatusta, että otettu lääke auttaa vain silloin jos sinulla on se sairaus mitä sillä lääkkeellä hoidetaan. Ei ole sopimattomia lääkkeitä. On vain vääriä diagnooseja.
Mielenterveyslääkkeissä nimenomaan on hurjan paljon sopimattomia lääkkeitä ja joutuu kokeilemaan useita ennenkuin se itselle oikea löytyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bipoon on lääkitystä saatavilla.
Jos on diagnoosi, niin luulisi lääkkeitäkin löytyvän. Vai kieltäytyykö ottamasta?
Sitten kun niitä ottaa niin tuntuu aivovammaselta. Mun mielestä nää ketä niitä antipsykootteja kirjoittaa voisivat itse eka kokeilla niitä miltä ne tuntuu. Ei sitten varmaan ihmettelisi enää miksi osa ei niitä käytä.
Ei minusta tunnu ollenkaan aivovammaiselta. Vaan hyvältä.
En ole koskaan jättänyt lääkkeitä ottamatta.
Olen myös yleensä se joka pyytää muita/puolisoani rauhoittumaan.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Niin sulla on bipo. Mutta jos tuntuu aivovammaiselle lääkityksellä ja mikään lääkitys ei toimi, niin kannattaa harkita ajatusta, että otettu lääke auttaa vain silloin jos sinulla on se sairaus mitä sillä lääkkeellä hoidetaan. Ei ole sopimattomia lääkkeitä. On vain vääriä diagnooseja.
Mielenterveyslääkkeissä nimenomaan on hurjan paljon sopimattomia lääkkeitä ja joutuu kokeilemaan useita ennenkuin se itselle oikea löytyy!
Jep. Minä olen koittanut yli 20, kunnes kävi ilmi etten tarvitse mitään lääkitystä tähän "bipooni". Remissio alkoi heti kun lopetti lääkkeet. Remissio siksi kun yksikään lääkäri ei myönnä heidän hoitaneen lähes 20 vuotta potilasta sairaudesta mitä sillä ei ole.
Riittää kun kaverilla on, eikä ole löytynyt sopivaa lääkitystä. Elämä on yhtä suurta muutosta, miehet ja asunnot vaihtuu vähän väliä, ei oikein osaa sitoutua mihinkään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bipoon on lääkitystä saatavilla.
Jos on diagnoosi, niin luulisi lääkkeitäkin löytyvän. Vai kieltäytyykö ottamasta?
Sitten kun niitä ottaa niin tuntuu aivovammaselta. Mun mielestä nää ketä niitä antipsykootteja kirjoittaa voisivat itse eka kokeilla niitä miltä ne tuntuu. Ei sitten varmaan ihmettelisi enää miksi osa ei niitä käytä.
Ei minusta tunnu ollenkaan aivovammaiselta. Vaan hyvältä.
En ole koskaan jättänyt lääkkeitä ottamatta.
Olen myös yleensä se joka pyytää muita/puolisoani rauhoittumaan.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Niin sulla on bipo. Mutta jos tuntuu aivovammaiselle lääkityksellä ja mikään lääkitys ei toimi, niin kannattaa harkita ajatusta, että otettu lääke auttaa vain silloin jos sinulla on se sairaus mitä sillä lääkkeellä hoidetaan. Ei ole sopimattomia lääkkeitä. On vain vääriä diagnooseja.
Mielenterveyslääkkeissä nimenomaan on hurjan paljon sopimattomia lääkkeitä ja joutuu kokeilemaan useita ennenkuin se itselle oikea löytyy!
Jep. Minä olen koittanut yli 20, kunnes kävi ilmi etten tarvitse mitään lääkitystä tähän "bipooni". Remissio alkoi heti kun lopetti lääkkeet. Remissio siksi kun yksikään lääkäri ei myönnä heidän hoitaneen lähes 20 vuotta potilasta sairaudesta mitä sillä ei ole.
Uskon kyllä että kaikki on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun kaverilla on, eikä ole löytynyt sopivaa lääkitystä. Elämä on yhtä suurta muutosta, miehet ja asunnot vaihtuu vähän väliä, ei oikein osaa sitoutua mihinkään...
Itselläni on 15 vuoden parisuhde.
T. Aiempi kaksisuuntainen.
Ykkös- vai kakkostyypin bipo? Hypomanian ja manian ero voi olla iso.
Muistutat vaan ottamaan lääkkeet. Mekin ollaan pohjimmiltamme ihan normaaleja ihmisiä, varsinkin kun lääkkeitä syö.
- 2. tyypin kaksisuuntaisen kanssa elävä
Minua kiinnostaisi tietää että kuinka bipo on todettu ja millä oireilla on etsitty hoitoa?
Omalla miehellä on kausia jolloin muuttuu aivan tunnistamattomaksi, ei reagoi muhun mitenkään ja touhuaa mielestäni ihan outoja. Kevät ja syksyt on selkeästi aikaa, jolloin ei ole oma itsensä. Talveksi ja kesäksi rauhoittuu ja on oma ihana itsensä ja huomioi myös mut, muistaa kotinsa.
On siis törsännyt kausinaan törkeästi rahaa, ostelee ja pelaa, menee missä sattuu, jos koittaa puhua järkeä niin vaan katoaa, on vetänyt huumeitakin ja kutsuu kotiin epämääräistä porukkaa kun ei ole ajatellut järkevästi. Ja jälkeenpäin kaduttaa.
Itse osaan jo merkeistä lukea, koska ralli taas alkaa.
Mitä tälle voi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää että kuinka bipo on todettu ja millä oireilla on etsitty hoitoa?
Omalla miehellä on kausia jolloin muuttuu aivan tunnistamattomaksi, ei reagoi muhun mitenkään ja touhuaa mielestäni ihan outoja. Kevät ja syksyt on selkeästi aikaa, jolloin ei ole oma itsensä. Talveksi ja kesäksi rauhoittuu ja on oma ihana itsensä ja huomioi myös mut, muistaa kotinsa.
On siis törsännyt kausinaan törkeästi rahaa, ostelee ja pelaa, menee missä sattuu, jos koittaa puhua järkeä niin vaan katoaa, on vetänyt huumeitakin ja kutsuu kotiin epämääräistä porukkaa kun ei ole ajatellut järkevästi. Ja jälkeenpäin kaduttaa.
Itse osaan jo merkeistä lukea, koska ralli taas alkaa.Mitä tälle voi tehdä?
Varaatte ajan omalle lääkärille, joka laittaa lähetteen psykiatrian poliklinikalle tutkimuksiin, aika selkeä tapaus hän on...
No kannattaisko sen hakea lääkitys?