Hyvät "alkoholinhuuruiset" lapsuusmuistot

Tabu on.

Onhan tuota täälläkin vatvottu monta ketjua. Ainakin yhdessä tulos oli että jokaisella vastaajalla oli pelkästään positiivisia muistoja, kun laskettiin pois joku väkivaltaisen juopon seurassa elellyt vastaaja.

Itselläni ei valitettavasti ole noita hyviä muistoja, koska vanhemmat olivat suhteellisen tiukkoja alkoholin kanssa (ja muutenkin).

Ollaankohan nykyisin tieukkapipoisempia alkoholinkäytön suhteen lasten seurassa kuin meidän lapsuudessa? Kaikki muutkin säännöt ovat tiukentuneet: esim. turvaistuinten ja pyöräilykypärän käyttö aiton turvavyöt, tupakan ostaminen ja polttaminen...

Minullakaan ei ole pahoja muistoja aikuisten alkoholin käytöstä, vaikka muistoja on kännisistä toilailuista. Yleensä aikuiset olivat vain hassuja ja hilpeitä oleessaan kunnon humalassa. Kerrankin juhannuksena saatiin kaverin kanssa houkuteltua aikuistet tanssimaan piirileikkiä meidän kanssa pihamaalla. Jos joku yritti alkaa haastaa riitaa, toiset ohjasivat hänet sivummalle rauhoittumaan tai nukkumaan.

Kyllä tuon minun puolestani saa sanoa ääneen, vaikka omat kokemukseni ovat päinvastaisia. Minä olen miettinyt, olenko liian tiukkapipo, kun en näe mitään positiivista tavassa, jolla vanhempani käyttivät alkoholia ollessani lapsi. Eivät he mitään alkoholisteja olleet, mutta juhlivat välillä aika rankasti. Muistan, että pelkäsin aikuisten arvaamattomuutta enkä saanut nukuttua ölinän takia. Joskus itkin ihan paniikissa, kun äiti oli sammunut vessan lattialle enkä ymmärtänyt mikä häntä vaivasi. Omasta mielestään vanhempani varmaan vain pitivät hauskaa kuten muutkin nuoret aikuiset, mutta minulle jäi ikävä maku suuhun tästä hauskanpidosta. Onko sallittua sanoa, että aikuisten mielestä kohtuullinen ilonpito voi olla lapsen näkökulmasta kohtuutonta?

En tarkoita kieltää kenenkään positiivia kokemuksia. Voi olla vain vaikea vetää sitä rajaa, missä vaiheessa aikuisten iloinen nauru ja laulu muuttuu lapsen silmissä pelottavaksi. Toki tämä on yksilöllistäkin, mutta lapsen ei pitäisi joutua pelkäämään, ylittyykö se raja. Ei mitään ongelmaa tietenkään olisi, jos kaikki käyttäisivät alkoholia niin, että sekä lapsilla että aikuisilla on hauskaa.

normaalit aikuiset ovat mukavia humalassa tai selvinpäin. yleensä äänessä on ne joiden sukulaiset, ja jotka ei itse, hallitse juomistaan

No oma isäni on ollut alkoholisti niin kauan kuin jaksan muistaa. Ei ollut päivää jolloin hänellä ei olisi ollut pulloa kädessä (yleensä viinapullo). Joten humalainen/pienissä sievissä oleva aikuinen ei ollut mikään outo näky.

Mutta minulla on hyvät lapsuusmuistot. Hän ei ollut väkivaltainen tms. ja piti aina kaikki lupaukset jotka antoi.

Joskus isä kutsui kavereitaan meille saunomaan ja vaikka koko porukka oli kännissä, osasivat he silti käyttäytyä. Muistan, että noina iltoina meilläkin lapsillakin oli tosi hauskaa kun saatiin paljon herkkuja ja sallittiin valvoa pidempään.

Niin, ei minulla oikeastaan ole yhtään huonoa muistoa kännisistä aikuisista.

Vastaaja nro 4 on varmaan oikeassa. Tiukempaan ollaan menty. En vain osaa sanoa, että onko se aina välttämättä hyvä asia.

Nykyisillä säädöksillä meikäkin olisi varmaan huostaanotettuna, vaikka en kyllä itse näin jälkikäteenkään kokisi sitä tarpeelliseksi.

Minulla on pääsääntöisesti hyviä muistoja lapsuudesta, vaikka näin kyllä aikuisten tissuttelevan. Yleensä silloin olivat erityisen hyvällä tuulella, vietettiin iltaa, yleensä tuttujen, aikuisten/perheiden kanssa, aikuiset pelasivat korttia, saunoivat, kuuntelivat musiikkia..Me lapset saatiin valvoa pidempään, syödä herkkuja, katsoa telkkaria, pelailla jne..

Muistan kyllä, että näin aikuisilla olutpulloja ja viinilaseja, mutta kukaan ei räyhännyt tai käyttäytynyt pelottavasti, ja siksipä en näe pahana sitä, että tehdään noin itsekin. Minusta on tärkeää, että lapset näkevät, ja oppivat kohtuullisen alkoholinkäytön, se on se kultainen keskitie..

On positiivisia ja negatiivisia kokemuksia :)

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 21:06"]

Minulla on pääsääntöisesti hyviä muistoja lapsuudesta, vaikka näin kyllä aikuisten tissuttelevan. Yleensä silloin olivat erityisen hyvällä tuulella, vietettiin iltaa, yleensä tuttujen, aikuisten/perheiden kanssa, aikuiset pelasivat korttia, saunoivat, kuuntelivat musiikkia..Me lapset saatiin valvoa pidempään, syödä herkkuja, katsoa telkkaria, pelailla jne..

Muistan kyllä, että näin aikuisilla olutpulloja ja viinilaseja, mutta kukaan ei räyhännyt tai käyttäytynyt pelottavasti, ja siksipä en näe pahana sitä, että tehdään noin itsekin. Minusta on tärkeää, että lapset näkevät, ja oppivat kohtuullisen alkoholinkäytön, se on se kultainen keskitie..

[/quote]

tämäkin on yksilöllistä, pitää muistaa että jotain lapsia tuokin voi ahdistaa.

Muistan viikonloppukyläilyt enolle ja siellä vanhempani ja eno vaimoineen ottivat alkoa rankastikin. Me serkukset leikittiin, eikä nukkumaanmenoista ollut niin hirveän väliä ajallaan.

Joulut ja uudetvuodet vanhemmat ryyppäsivät myös, mutta mitään rähinöitä ei ollut koskaan, perusturvallisuuden tunne oli koko ajan.

Viikonloput olivat mukavia, kun saatiin valvoa mekin ja vanhemmat olivat iloisia ja rentoutuneita.

Ei kyllä jäänyt mitään traumoja vaikka viina kuului joka ikiseen viikonloppuun ja juhlaan.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 20:57"]

Vastaaja nro 4 on varmaan oikeassa. Tiukempaan ollaan menty. En vain osaa sanoa, että onko se aina välttämättä hyvä asia.

Nykyisillä säädöksillä meikäkin olisi varmaan huostaanotettuna, vaikka en kyllä itse näin jälkikäteenkään kokisi sitä tarpeelliseksi.

[/quote]

En tiedä, mitä nämä tiukentuneet asenteet ovat. Jos vaatimuksena on esimerkiksi, että lasten läsnä ollessa edes yksi aikuinen olisi selvin päin, on se minusta ihan kohtuullinen vaatimus. Sitten lapset pääsevät näkemään fiksua tai vähemmän fiksua juomista, mutta tietävät ainakin yhden aikuisen käyttäytyvän ennakoitavasti. Ainakin minulle olisi jäänyt vähemmän ikäviä muistoja, jos tuo olisi ollut vallitseva näkemys 90-luvulla.

Humaltuneet aikuiset voivat olla lapsen mielestä hauskoja. Omasta mielestään kohtuullisessa humalassa oleva aikuinen voi olla lapsen mielestä myös pelottava. Lapsen ei pitäisi joutua pelkäämään, muuttuuko hauskuus arvaamattomuudeksi. Mielestäni omat vanhempani tulivat vanhemmiksi liian nuorina, kun heillä oli edelleen niin suuri tarve bilettää ollessani lapsi. Kyllä aikuiset saavat pämpätä minkä pää kestää, mutta lasten ei pitäisi olla pakko nähdä sitä. Enkä ole mitenkään alkoholivastainen, vaan voin kyllä juoda saunaoluen ja viiniä ruuan kanssa. En kuitenkaan usko, että selvän humalatilan (pun intended) näkeminen on mitenkään tarpeellista saati välttämätöntä lapsen kehitykselle.

Terveisin viestin numero viisi kirjoittanut kukkahattutäti

Omalla kohdallani en pelännyt kuin yhtä humalaista. Muutoin tiesin voivani luottaa siihen, että nauru ja laulu on turvallista.

Nyt kun on oma perhe, niin otamme kyllä alkoa lasten läsnäollessa. Emme koskaan riitele emmekä korota ääntämme. En jaksa uskoa, että omat lapset tästä traumatisoituvat.
Alkoholi kuuluu meilläkin lähes joka viikonloppuun. Toisinaan se jää vain yhteen viinilasilliseen, toisinaan taas tulee otettua enemmänkin. "Pää täyteen" meininkiä ei juuri harrasteta.

Suunnilleen kaikki aikuiset kuitenkin tietävät sen tunteen, kun humalaisten seura alkaa käydä selvin päin olevan hermoille. Aikuinen voi lähteä tilanteesta pois, lapsi ei. Ihan kiva ettei kenellekään ole jäänyt mitään traumoja, mutta toivon ettei kukaan ajattele, ettei omalla humalalla (en puhu pelkästä juomisesta) voi olla mitään negatiivista vaikutusta lapseen.

Miksei sitten mun lapsuusmuistoissa ne humalaiset aikuiset olleet rasittavia? Ja kyllä pääsin poistumaan omaan huoneeseen tai muuhun huoneeseen. Harvoin nyt tupa oli niin täysi, etteikö olisi ollut paikkaa mihin mennä esim. lukemaan, jos ei seuraa ollut tarjolla.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 21:47"]

Miksei sitten mun lapsuusmuistoissa ne humalaiset aikuiset olleet rasittavia? Ja kyllä pääsin poistumaan omaan huoneeseen tai muuhun huoneeseen. Harvoin nyt tupa oli niin täysi, etteikö olisi ollut paikkaa mihin mennä esim. lukemaan, jos ei seuraa ollut tarjolla.

[/quote]

Koska se on yksilöllistä. Minäkin pääsin omaan huoneeseen, mutten saanut nukuttua. Jostain syystä veikkaan, että useimmat vanhemmat eivät katsoisi hyvällä, jos 18-vee teinit juhlisivat kotona niin äänekkäästi, etteivät vanhemmat saa nukuttua. Miksi tämä on okei toisin päin?

Ainoat tapaukset jolloin olen lapsuudessani nähnyt alkoholin vaikutuksen alaisena olevia ihmisiä, ovat olleet kaupungilla nähdyt vakiopuliukot. Siinä ne aina notkuivat puiston kulmalla ja huutelivat harhoissaan. Ei siis ole hyviä alkoholinhuuruisia muistoja.

Olen viettänyt valtaosan lapsuudestani eräässä Etelä-Euroopan maassa, jossa alkoholia käytetään hyvin eri tavalla kuin Suomessa.

Viini on käytännössä päivittäinen ruokajuoma ja viikonloppuna sitä voi kulua enemmänkin.

Kukaan ei mieti sitä, miltä se tuntuu lapsesta. Mutta jotenkin... En muista aikuisten edes humaltuneen! Vaikka taatusti sitä viiniä juotiin useampikin lasillinen (osaan katsoa sitä nyt aikuisena). Ei kukaan aikuinen tunnu pohtivan, että kuinka viettikään lasista lapsuutta ja kuinka ahdistavia humalaiset aikuiset olivat.

Miksi näin on? Miksi suomalaisen lapsen pitää ahdistua? Tuleeko se ahdistuminen sittenkin jostain vallitsevista normeista eikä kotioloista?

Meillä vanhemmat järjestivät juhlia maateemalla, oli Kreikkaa, Kiinaa, Espanjaa jne. ja koristeluja, ruokia, juomia, asuja myöten kaikki oli tuossa teemassa. Niitä juhlia oli ihana järjestellä äidin kanssa. Ja muistan, että sitten juhlailtana oli hauskaa, kun vielä yöpuvussa sain hetkeksi mennä mukaan pöytään jossa aikuiset olivat hilpeällä mielellä, nauru raikui, musiikki soi jne. Jossain vaiheessa meidät lapset käytiin laittamassa nukkumaan ja muistan sen mukavana tunteena, kun nukahdin aikuisten iloisiin ääniin.

Pelkästään hyviä muistoja. Aikuiset olivat hassuja ja rentoja ja juttelivat mielellään meidän lasten kanssa. Ei niillä kuitenkaan ollut se kännääminen pääasia, vaan yhdessäolo vaikka jotkut melko huppelissa olivatkin. Koskaan ei ollut mitään rähjäämistä, se varmaan olisi pelottanut. Minä myös muistan että oli mukava mennä nukkumaan kun kuului musiikki ja puheensorina.