25-vuotta sitten suostuin jatkamaan suhteessa esim. seuraavanlaisiin hyypiöihin:

Ihan ekana avomies, joka ilman mitään järkevää syytä lopetti seksin kanssani. Ei ollut mitään selitystä asiaan ja jätkä oli itsekin sellainen lapanen että teeskenteli siis aivan täysillä, että kaikki on hyvin. Teeskenteli siis itselleen tietysti, minulle yritti (mutta sattuneesta syystä ei oikein onnistunut) ja ystäväpiirillemme Ja minä nuorena ja tyhmänä; odottelin siinä ja ihmettelin ja silittelin ja surin että mikähän mussa on vikana? Olis pitänyt pistää kamat jakoon jo kuukausia aikaisemmin, sillä eihän siitä mitään tullut.

Pihi mies: siis PIHI. Ensin ihailin kaveria, joka leipoo leipää ihan tosta vaan. Kunnes syyksi selvisi se, että sen kuun markan tarkkuudella tehty budjetti oli ylitetty, joten ruokaa ja leipää ei siis ostettu. Siirryttiin leipomaan itse. Säästötilillä oli kymmeniätuhansia markkoja, mutta niihin ei koskettu.

Puljas koko ajan joidenki naurettavien tupakan salakuljetusten kanssa (joo, noin 5 kartsaa, vau), osti ja myi mielestään kamalan hyvällä voitolla jotain roipetta edes takaisin.

Ja pihiyteen liittyy sitten pihtaus tunneasioissa. Eli kaikki semmoinen piti hohtimilla kiskoa tai sitten yrittää ymmärtää jostain olemattomista vinkeistä tyyliin "olenhan minä yrittänyt sulle sanoa...". Joo, puhu ääneen aikuinen mies, jos sulla on jotain sanottavaa, kiitos.

Rakas avomieheni, joka rakasti itseään ah-niin-paljon, että meinas vallan unohtua avovaimo. Huomiota kun tuli myös niistä musapiireistä, missä hän aloitteli tulevaa ammattiaan. Ja sitä hiusten föönaamista! Muistakaa siis, että puhutaan vuodesta, jolloin Bon Jovin Living like a prayer oli uusi hitti. Katsokaa nuoremmat tubesta mallia. Ja minähän odottelin kotona keikoilta ja kiertueilta, lainasin rahaa, hoidin asioita.Siedin hänen äitiäänkin, joka ei kyllä suuresti sietänyt minua.  Hävettää tunnustaa, että 5 vuoden jälkeen vähän odottelin kihlasormusta. Olis muuten pitänyt siitäkin paikasta älytä itse lähteä ainakin 2 vuotta ennen, kun herra itse sai senverran aikaiseksi että vihdoin lähti.

Ja miksi edes annoin sille yhdellekin rehentelijälle, joka paljastui jo suuteluvaiheessa onnettomaksi tunariksi. Puheet oli isot ja tulevaisuus aivan loistava. Taitaa olla jonakin loppuunlaiskistuneena yläasteen opettajana noin kainuussa.

Käsittämätön mököttöjä, joka rankaisi minua milloin mistäkin virheestä tai omista vitutuksistaan päiväkausien hiljaisuudella. Siis täyd. hiljaisuudella. Taito se on sekin, ei siinä mittään. Mitenkähn sillä on tuo työelämä mahtanut potkia näin myöhempinä vuosikymmeninä?Kun oli muistaakseni vähän takkuista jo silloin nuorena tuo toimeentuleminen työtiimeissä. Ja sitä naisparkaa, joka on erehtynyt sen kanssa pitempään jatkamaan.

Vasta nyt 50-v olen kasvattanut senverran itsearvostusta itseeni, että tajuan tämän: niiden nuoren miesten olisi pitänyt polvillas kiittää jeesusta, että niillä oli niin ihana, reipas nuori nainen omanaan, jumankeisson.

Ja mun ei olisi pitänyt tärvätä omaa, ainutlaatuista aikaani missään nimessä yhtä päivää enenpää moisiin törppöihin. Ugh. Olen puhunut.