Isoja ristiriitoja miehen käytöksen suhteen

Tausta: miehellä alkoholisti-isä, hyvin ankara, ailahtelevainen. Äiti lempeä. Häntä ei kuulemma kumpikaan vanhempi koskaan kannustanut, eikä mies ole luottanut itseensä, ei opiskellut juuri tms.

Nyt mies: kannustaa lapsia, halaa, antaa aikaa, osallistuu kotitöihin. Mutta on ailahtelevainen. Rajojen asettaminen todella vaikeaa. Joko ei tee niitä tuollenkaan, tai suuttuu ja hermostuu liikaa. Esim. antaa pienen säheltää autossa 15minuuttia pyytäen välillä että menisitkö kulta istumaan omalle paikalle..lopulta suuttuu, tunkee ylivihaisena huutavan lapsen penkkiin ja ärisee naama punaisena että kun ei hyvällä niin pahalla sitten, isille ei kannata ryttyillä! Mies sanoo, että lapsille pitää olla sekä pehmeä että kova. Minä sanon, että lapsille tulee olla lempeä ja luja, ei kova. Että siinä on vissi ero, ja että tasapainoinen on oltava koko ajan.

Suuttuttaa myös miehen kielenkäyttö: mitä siinä vingut (lapselle joka pyytää useamman kerran maitoa), älä nau'u mulle mitään (minulle, kun selitän jotain asiaa), ja itsekseen sadattelee kirosanoja, vittu kuuluu hiljaa (sanoo ettei lapset kuule kun hän itsekseen hiljaa sanoo) useana päivänä.

Mitä tehdä? Miehen tausta selvästi vaikuttaa hänen isyyteensä ja minä saan lähinnä vihaa niskaan kun yritän näitä kertoa, puhua rauhallisesti, kysellä. Kuulemma nalkutan. Mitä muuta voin, kun puuttua lapsiin liittyviin asioihin? Soitin joskus perheneuvolaan, vaikea saada aikaa mutta kuulemma ollaan jonossa, ainoa vaan että päiväsaikoja ja mies varmasti todella nihkeästi ottaisi töistä vapaata tuollaisen takia...

Mulla on painostava ahdistava olo tämän takia. Olen kuulemma pikkumainen hienohelma kun jotain hänen puhetyyliään mietin.