Miksi ihmiset haluavat nähdä julkkiksen tai mennä keikalle?
Miksi ihmiset haluavat nähdä julkkiksen, tai mennä jonkin artistin keikalle? Kertokaa syitä. Mitä "tavalliset tavan tallaajat" siinä miettivät? Miksi sinä haluat mennä keikalle tai nähdä jonkun esiintyjän?
Kommentit (16)
Live-musiikki on ihan eri tunnelmaista kuin levytetty.
Keikan ymmärrän, onhan livemusiikki ihan erilaista kuin levymusiikli, mutta nimmareiden perään juoksemista en ole ikinä ymmärtänyt.
Se liittyy lapsuuteen ja teini-ikään. Ihailee niin kovin ja haluaa nähdä jonkun Dingon tms. ja mennä konserttiin. Se on vain sitä lapsellisuutta. Eivät kai aikuiset niin julkkiksista perusta.
En mitenkään erityisesti halua nähdä julkkista. Mutta keikoilla käyn mielelläni, samoin erilaisissa konserteissa, teatterissa, oopperassa, jne., koska livenä asian näkeminen/kuuleminen on ihan eri juttu.
Taiteenkin näkeminen näyttelyssä on ihan eri asia kuin katsella taulujen kuvia esim. netistä.
Julkkikset, joita haluan nähdä on toimitusjohtajia. Ja kyllä, olen käynyt monessakin yhtiökokouksessa että pääsen näkemään, ja istunut parhaimmillaan toisessa rivissä heti johtoryhmän takana. Oon vaan niin fani! Nallesta olen ottanut ihan kuvankin, en selfietä vaan sellaisen, missä on vain Nalle. Ihan kauniisti pyysin ja herrasmies kun on, antoi ottaa kuvan. Ja kas, yksi papparainen joka tämä näki, pyysi että lähetän hänelle kuvan sähköpostissa :-D
Mutta musiikissa se on se tunnelma isossa konsertissa. Ja onhan se kiva nähdä livenä joku oma suosikkiartisti. Se on vaan jotenkin uskomaton fiilis kun on siellä keskellä ihmismassaa eikä meinaa itsekään uskoa, että lavalla on Michael Jackson. (Fiksuimmat hoksaavat, että tästä on jo aikaa, mutta hyvät muistot säilyvät pitkään.)
Livekeikka on aina elämys. Sitäpaitsi minä tykkään tungoksesta.
Livemusiikki on epäselvää mölyämistä ja rumpujen hakkaamisesta yms. hajoaa tärykalvot, mutta moni näkee tässä jotain mahtavaa. En ymmärrä.
Erittäin hyvä kysymys. Itse käyn vain konserttisalikeikoilla, missä artisti kohtaa yleisön ilman melua, ja biisit kuulee kunnolla. En ikipäivänä haluaisi tavata artistia, ei olisi mitään sanottavaa vaikka musiikista pidänkin.
Karisma. Ei julkkikset ole turhaan julkkiksia!
Se on elämys, elävää taidetta. Voinhan katsoa elokuvaa tai kuunnella musiikkia kotisohvalla, mutta kokemus on paljon voimakkaampi teatterissa tai konsertissa. Sitä aistii niin eri tavalla. Konserteissa artistin persoona tulee myös esille ja sitä on mielenkiintoista katsoa.
Minusta moni rockia, bluesrockia, folkia tai esimerkiksi jazzia soittava bändi/artisti kuulostaa paremmalta livenä. Levytetty musiikki on mielestäni usein liian loppuun tehtyä, ja ennen kaikkea soundit on hiottu ja säädelty pilalle. Musiikki on livenä rouheampaa soundeiltaan, mikä sopii rockiin/bluesrockiin paremmin kuin joku sliipattu, markkinavetoisesti tuotettu ja miksattu levyteollisuuden tuote. Jazzissa taas livenä improvisoidaan, sattuu kaikenlaista ja voihan sitä muutakin häppeningiä olla menossa yleisössä tai lavalla, mikä tekee keikasta ikimuistoisen. Folk taas on miltei aina mielestäni parhaimmillaan livenä.
Toki keikoissa moni asia nyppii, siis muukin kuin hinta. Esimerkiksi stadion-keikkoja vältän, koska niissä on sellainen falski rahastuksen maku ja pääpaino on muussa häppeningissä kuin musiikissa. Ja tietty ärsyttää liiallinen yleisön mylvintä, kirkuminen, encore-herutukset, liian kova äänentaso tai p*ka bändi, jota on tullut itseään sivistääkseen yllätysmielessä katsomaan. Se, tunne kun odottaa, että joku pseudotaiteellinen puhaltelen vesiastiaan fonilla " free jazz" -pläjäys päättyy ja kumarrusten jälkeen rukoilee, että älkää vaan soittako encorea, jonka jälkeen tietenkin alkaakin yleisön väkinäisten aplodien vaatima puolen tunnin toisinto varioiden edellisestä teemasta...
Eli musiikki ja elämys merkkaa, ei henkilö joka esittää?
Vierailija kirjoitti:
Eli musiikki ja elämys merkkaa, ei henkilö joka esittää?
Tietysti esittäjällä on merkityistä. En minä mihinkään cover-bandin keikoille mene.
Meidän kotikunnassa oli joka kesä pienehko konsertti ja kyläpäivät. Ehkä yksi tai kaksi nimekkäänpää esiintyjää. Suurin anti sillä tapahtumalla oli itselle ja kuulemma monelle tuttavalle se, että se keräsi jo pois muuttaneita ystäviä ja sukulaisia yhteen. Esiintyjä oli monesti toisarvoinen asia, ellei sitten ollut juuri itselle mieleinen artisti.
Ymmärrän konsertit mutta en esim ravintola keikkoja, joissa yhtye on sullottu johonkin pieneen baariin ja sitten se soittaa ihan liian lujaa. Korvat siellä vaan hajoaa?
Evvk