En ymmärrä asiantuntijoita tai himsiä, jotka höpöttävät liikunnan tärkeydestä

Lenkkeily metsässä esti tulemasta hulluksi silloin kun olin työtön. Kun kävelen töihin 4 km (tai pyöräilen) olo on hyvä pirteä ja saan paljon aikaan heti aamusta. Jos menen autolla, pönttöni on puoli päivää sekaisin. 

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 17:17"]

Suomessa kyllä menee vähän överiksi tämä liikuntaharrastusten välttämättöminä pitäminen. Tosiasiassa ihmisille noin terveysmielessä riittää ihan hyvin jonkin verran arkiliikuntaa ja sen ohessa syöminen niin ettei tule ylipainoa.

[/quote]

Tämähän on ihan päinvastoin!! Suomessa ei tarpeeksi korosteta liikunnan merkitystä, varsinkin kuntosalilla käyntiä, vaan just höpötetään, että arkiliikunta riittää. No ei tasan riitä lihaskunnon ylläpitämiseen! Lihakset pienenee ja häviää vanhemmiten hormonitoiminnan takia, niitä pitää pitää yllä kuntosalilla!

Toinen mistä Suomessa ei puhuta tarpeeksi, on ravinnon merkitys. Kolesteroli-  ja verenpainelääkkeitä jaetaan, ennenkuin ruokavalio ja elämäntavat (=säännöllinen liikunta) on laitettu kuntoon. Eikä sekään riitä, ettei tule ylipainoa, vaan ravinnon pitää olla lihaskuntoa ylläpitävää!

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 17:41"]

Työelämässäkään urheilulliset ihmiset eivät monesti olekaan kovin ahkeria, toisian kuin luullaan. Energiaa menee liikuntaan.

[/quote]

Tästä samaa mieltä. Ainakin omalla työpaikallani ne kaikkein hyväkuntoisimmat ovat ovat kaikkein laiskimpia. Työ on jokseenkin fyysistä. Työpäivän ajan ne säästävät voimiaan ja työpäivän jälkeen painuvat työpaikan ilmaiselle punttisalille.

Minunkin työpaikallani ne aktiiviset himourheilijat ovat laiskimpia. Kahvitunnilla istutaan pitkään ja vertaillaan saavutuksia, ruokatunnilla lähdetään puolen tunnin lenkille, käydään työajalla suihkussa ja nakerretaan salaattia työpöydän ääressä eilä vastata puheluihin. Kuka hoitaa työt, kun nämä ovat suihkussa ja salaatnsyömispuuhissa? Miä laiska sohvaperuna, jonka elämäntavoille voidaan naureskella taas kahvitunnilla (jolloin nautitaan kahvin sijaan se proteiinipirtelö.

Kaikki energia ja jaksaminen suunnataan liikuntaan, työntekijöinä ovat itsekeskeisiä ja laiskoja. Kyllähän se sohvaperuna joutaa heidän työnsä tehdä,jotta pääsevät pitämään timmit kroppansa kunnossa. Pomolta ovat saaneet luvan hankkia juoksukenkiä firman laskuun. 

Yököttävää toimintaa. 

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:35"]

Minunkin työpaikallani ne aktiiviset himourheilijat ovat laiskimpia. Kahvitunnilla istutaan pitkään ja vertaillaan saavutuksia, ruokatunnilla lähdetään puolen tunnin lenkille, käydään työajalla suihkussa ja nakerretaan salaattia työpöydän ääressä eilä vastata puheluihin. Kuka hoitaa työt, kun nämä ovat suihkussa ja salaatnsyömispuuhissa? Miä laiska sohvaperuna, jonka elämäntavoille voidaan naureskella taas kahvitunnilla (jolloin nautitaan kahvin sijaan se proteiinipirtelö.

Kaikki energia ja jaksaminen suunnataan liikuntaan, työntekijöinä ovat itsekeskeisiä ja laiskoja. Kyllähän se sohvaperuna joutaa heidän työnsä tehdä,jotta pääsevät pitämään timmit kroppansa kunnossa. Pomolta ovat saaneet luvan hankkia juoksukenkiä firman laskuun. 

Yököttävää toimintaa. 

[/quote]

Mun työpaikalla taas on koko lailla päinvastoin. Eniten urheilevat ovat olemukseltaan dynaamisia ja jaksavia, ja myös tekevät reippaasti töitä. Tosin ahkerimpien joukossa on myös koko joukko anti-urheilijoita, jotka siis hengästyvät portaissa ja vähän ylipainoakin on. Eiköhän se työmotivaatio ja -into ole pikkuisen muista asioista kiinni kuin urheilun määrästä siviilissä. Tosin hyvä fyysinen kunto ja reipas elämänasenne on varmasti pelkästään etu yleensäkin jaksamisessa, ja onhan tutkimuksissa todettu mm. että sopiva määrä mieluista liikuntaa estää masennusta.

Itse aloitukseen sanoisin, että liika on liikaa missä tahansa asiayhteydessä. Kiihkoilu ja ääripäiden tavoittelu on vastenmielistä, mutta jokainenhan elää elämäänsä kuten haluaa ja vastaa itse tekemistään valinnoista, eikö niin?

Höpö höpö. Junat ja naiset on luotu liikkumaan.

Monet harrastaa sekä liikuntaa että  musiikkia tms., eivät ne ole mitenkän toisiaan poissulkevia.

Ihmisen kroppa voi paremmin kun harrastaa liikuntaa ja on hyvässä kunnossa.

Ehkä nää hoikat vaan tekee niin tehokkaasti töitä, että voivat vähän taukoillakin välissä. Heillä kuitenkin liikunnan ansiosta aivot toimii ja energiaa kehossa piisaa. 

Nämä "liikkumattomat" puuskuttavat, hikoilevat ja valittavat työkaakkaansa joka välissä. Tästä sitten syntyy mielikuva, että painaisivat koko ajan hommia niska limassa. 

Kyllä meidän työpaikalla ainakin urheilulliset ovat niitä jotka tarvittaessa painaa 16 tunnin työpäiviä. Epäurheilulliset puhaltelee aamupäivän kun tuli arki-iltana vähän tissuteltua olutta tai viiniä. Hiljattain yksi näitä epäurheilijoista sai sydärin ja ikää keveästi alle 50v.

Tuo on totta että jos harjoittelee tavoitteellisesti, ihan mitä tahansa, niin siihen voi kulua työaikaa. Mutta ei tämä rajoitu urheiluharrastuksiin, ihan samalla tavalla bändissä soittavalla on säännöllliset treenit ja keikkamatkoja.

Jos sanoo "syrjäytynyt", niin eipä tule ekana mieleen sporttinen ureheilija.

Meidän firmassa kaikkein urheilullisin taitaa olla toimitusjohtaja. Harrastaa säännöllisesti golfia, uintia, hiihtoa, laskettelua ja juoksee maratoneja. On saanut monet ylemmät toimihenkilöt esimerkillään innostumaan juoksusta, monella karissut ylipaino ja elämäntavat parantuneet huomattavasti siitä johtuen. 

Yritys on tehnyt jo pari vuotta ihan hyvää tulosta taloustilanteeseen nähden, että ihmettelen todella, miten tuon nyt saisi väännettyä negatiiviseksi asiaksi. 

Olet niin väärässä. Velttokeho ei ole reipas olemus. Urheilevat nuoret on reippaita ja iloisia.

Pahimpia mollaajia on ne joiden lapset ei harrasta mitään liikuntaa. Omani ui kilpaa ja uimahyppää. Parempi olla hiljaa, kun lapsen hyvä uimataito herättää jo kateutta. Monella painaa se oma syyllisyys, kun eivät jaksa tukea lastaan.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:12"]

Ehkä nää hoikat vaan tekee niin tehokkaasti töitä, että voivat vähän taukoillakin välissä. Heillä kuitenkin liikunnan ansiosta aivot toimii ja energiaa kehossa piisaa. 

Nämä "liikkumattomat" puuskuttavat, hikoilevat ja valittavat työkaakkaansa joka välissä. Tästä sitten syntyy mielikuva, että painaisivat koko ajan hommia niska limassa. 

[/quote]

No kun eivät todellakaan tee, vaan istuvat vain ja tutkivat kännyä ja nousevat vain kun on ihan ihan pakko tehdä jotain. Sen sijaan että vaikka valmistelisivat työpistettä seuraavaa vuoroa varten (vaihtuu kerran tunnissa) esim hakemalla lisää tarvikkeita. Seuraava vuoro joutuu ensimmäisen puoli tuntia juoksemaan hiki hatussa näitten jäljiltä.

Itse mutustan mielelläni roskaruokaa. Vihaan liikuntaa.

Ahaa...Tunnetko sattumalta tosissaan musiikkia harratavia nuoria? Kyllä niistäkin piireistä löytyy kateutta, kilpailuhenkisyyttä ja itsekeskeisyyttä...

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 19:56"]

Urheilu on eri asia, ja sen arvomaailma on kova ja taustalla on yleensä raha tai kömpelösti piiloteltu arvomaailma vahvemman oikeudesta. En ole muissa ihmisryhmissä tavannut niin järkyttävää puhetta toisista ihmisissä kuin himourheilijoissa, joten olen ajatellut että joko tietyn tyyppiset ihmiset ajautuvat siihen että koko elämä on urheilua, tai sitten urheilukulttuuri on vinksahtanutta.

[/quote]

Ihmekös tuo, jos lapsi/nuori kasvaa ympäristössä, jossa jatkuvasti vaaditaan täydellistä suoritusta, epämukavuusalueella olemista, fyysisten rajojen rikkomista. Kyllä siinä oppii suhtautumaan aika kovin vaatimuksin itseen ja myös muihin.

En tiedä mutta juoksin just 5 km ja taiiivaallinen olo. T. Nelikymppinen, löysin liikunnan ilon muutamia vuosia sitten. Suosittelen mutta en oikeasti piittaa paskan vertaa liikkuuko muut vai ei enkä koe tästä mitään ylemmyyttä. Ihmiset priorisoi elämäänsä niitä asioita joista tykkää.