Mikä on viisain asia, minkä olet oppinut elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Se että rikoksia tekee myös ns. kunnon ihmiset. Ne on vain silloin erilaisia, kun tavalliset rikokset ja tietenkin nämä esittävät nuo muka pikku näpäytyksenä, baikka löytyvät ihan  lakikirjasta myös. 

Samoin uskomattoman moni aikuinen on tosi lapsellinen tyyliin: Kiusa se on pienikin kiusa. 

Rikoksia tekee myös korkeavirkaiset ihmiset, joilla on pääsy käyttämään väärin leimasimia, pääsee käsiksi dokumentteihin, joita voi väärentää. Voi käskeä kirjanpitäjää väärentämään kirjauksia. Käyttävät korkeaa asemaansa hyväksi, jossa kukaan ei osaa epäillä heitä ja heihin luotetaan.

Vaikka vanhempien tehtävä on kasvattaa maailmaan saattamansa lapset, kyllä myös ne lapset kasvattaa vanhempiaan. On selvää, että en olisi nykyisenlainen persoona ilman lasten vaikutusta. Olisinko jotenkin parempi tai huonompi ihminen, se ei ole olennaista. Mutta erilainen joka tapauksessa.

Viisasta tyhmempi on vain toinen viisas.

Jos on vähän jälkeen jäänyt. Herännyt myöhemmin ja kehityt hitaammin. Sulla saattaa olla pidempi elämä, ja hyviä vuosia vanhanakin. Nopeasti kehittyneet, ja heti kaiken saavuttaneet... Myös vanhenee moninkertaisesti nopeammin. Kiikkustuoli tulee vastaan ennätysajassa. 

Kannattaa antaa elämä Jeesukselle. Hän on portti taivaaseen 🙏

Sen että mikään ei mene kuten suunnittelit isossa kuvassa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on vähän jälkeen jäänyt. Herännyt myöhemmin ja kehityt hitaammin. Sulla saattaa olla pidempi elämä, ja hyviä vuosia vanhanakin. Nopeasti kehittyneet, ja heti kaiken saavuttaneet... Myös vanhenee moninkertaisesti nopeammin. Kiikkustuoli tulee vastaan ennätysajassa. 

Mielenkiintoinen havainto. 

Kriittiset kaverit ovat kuin jonkin telinevoimistelun tuomaristo, heille täytyy tarjota valmis, laskelmoitu, perfektionistinen performanssi, etkä sä siltikään koskaan ole riittävän hyvä, vaan miinuspisteitä satelee jos vaikka unohdat hymyillä permannolla. Kaverit on treenikavereita, joitten kanssa saa ja voi vähän mokata ja olla vasta ensimmäistä kertaa maan asukki. Itsensä tuomariksi, koutsiksi tai kilpakumppaniksi identifioiva tulee heittelemään vaan kapuloita sun rattaisiin, suorasti tai epäsuorasti.

Kulje rohkeasti omaa tietäsi, älä kuitenkaan röyhkeästi asetu muiden tielle. Kuuntele neuvoja, mutta tee niin kuin sydän sanoo. Älä anna muille neuvoja pyytämättä, et voi tietää mikä on toiselle parhaaksi. Kuuntele ja tue toisia aina kun voit.  Ja nyt kun katson elettyä elämääni, niin toivon että olisin perustanut perheen nuorempana. "Kaikkea ihminen katuu, vaan ei nuorna naimistansa."

Vierailija kirjoitti:

älä luota kehenkään

Kyllä monilla on esim. niin hyvä puoliso, että häneen voi luottaa, tai läheinen ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vanhempien tehtävä on kasvattaa maailmaan saattamansa lapset, kyllä myös ne lapset kasvattaa vanhempiaan. On selvää, että en olisi nykyisenlainen persoona ilman lasten vaikutusta. Olisinko jotenkin parempi tai huonompi ihminen, se ei ole olennaista. Mutta erilainen joka tapauksessa.

Äskettäin luin aivotutkimuksesta, jossa osoitettiin että raskaus muokkaa aivoja äidin tehtävää ajatellen. Tulee empatiakykyä, ja tarkkaavaisuutta vaaratilanteiden varalle. Vauvan hoitoa ajatellen hyviä nämä muutokset.  Hiukan erilaisia muutoksia ensimmäisen ja sitä seuraavien raskauksien aikana.

Uusi päivä, uusi elämä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on jatkuvaa siirtymistä ja kiertoa johonkin. Ensin suoritat päivähoidon. Sen jälkeen siirryt tarhaan. Sen jälkeen siirryt kouluun, ja tunnet olevasi jo tosi iso. Kun ala-aste loppuu, siirrytään ylä-asteelle. Armeijasta reserviin, josta tehdään sen hetkisen elämän suurin numero. Ikuinen traditio, ja joka saapumiserällä aina samat juhlat. Siirtyminen vanhainkotiin, josta saattohoidon kautta - viimeiselle siirtymälle. 

Mun koulun rehtori sanoi meille ylioppilaille lakkiaispuheessaan, että teille yämä on suuri juttu, mutta meille opettajille ei merkitse juuri mitään. Joka vuosi tulee uudet ylioppilaat. Aina samat traditiot heidän kanssaan. 

(Sanoi myös, että käyttäkää sitä lakkianne sitten vappuisin.)

Hän teki itse mur han noin 4 vuotta tuon jälkeen. Sitä ennen oli kärsinyt. Tyttärensä käytti huu meita ja rehtori itse oli jättänyt syksyn yo-kokeet toimittamatta yo-lautakunnalle. Löytyivät hänen lukitusta pöytälaatikostaan. Kauhea kohtalo, mukava mies. Tästä on aikaa kymmeniä vuosia. 

Ihmisen aura kai muodostuu kaikesta päälle päin näkyvistä ja havaittavista asioista. Puhesävy, ääni, sanavalinnat. Miettimisaika, ennen kun vastaa kysymykseen. Ilmeet, mikroilmeet, eleet. Valhe vai rehellisyys. Katse, hymy. Aitous tai teeskentely. Lempeys, vai kovuus. Sympatia, vai inhottavuus. Puheviat, turhat toistot. Huuto vai kuiskaus. Tuike silmissä... Kai nämä muodostaa toiselle fiiliksen, onko kyseessä hyvä tyyppi. Jos nämä on kunnossa, on mahdollisuus rakkauteen ja ystäviin. Jos ei, voi olla kohtalona ikuinen erakkous ja yksinäisyys. Hyvä ihminen paljastuu, muutaman sanotun lauseen perusteella. 

1. Tekemätöntä ei saa tehdyksi.

2. Korjaisin kaikki ongelmani huomiseen mennessä, jos se olisi mahdollista, ja jos se olisi itsestä kiinni. Muuttaisin tulevan ikisinkkuuden, ikuiseksi rakkaudeksi. Muuttaisin tulevan kaverittomuuden, elämään kavereiden kanssa. Kummatkaan eivät ole toteuttamiskelpoisia.

3. Jännä fiilis ajatella, missä joku tietty ihminen on juuri nyt (tuntematonkin). Missä on kaunis naisvänrikki, jonka näin kerran, ohimennen kasarmilla vuonna 2002. Missä kaunis torimyyjä vuodelta 2000. Missä se kaunis nainen lukiosta, joka oli siihen asti kaunein näkemäni nainen 1999.

- Ihminen ei pysty tekemään mitään asiaa hyvissä ajoin valmiiksi, jo etukäteen. Se tehdään vasta, kun on viimeinen mahdollisuus / viime tipassa. Pois lukien koulumaailma, jossa esim. Vanhojen tanssien harjoittelu alkoi puoli vuotta etukäteen. 

- Mies tykkää ainoastaan nuorista naisista (22 - 34v). Mutta jossain vaiheessa aika menee ohi, ja heitä ei voi enään tavoitella. Vai tykkääkö joku vanhempana, jos kadulla lyllertää mummo rollattorilla. Etanan askelin, 45 asteen etukumarassa - vailla tietoisuutta tästä maailmasta. 

Kovan koulun kautta sen että rakkaus on tärkeintä. 

Sellainen stoalaismainen asenne töissä suhtautua ankeisiin ja valittajiin joilla pipo liian kireänä. Siis sellainen kilpi, en ota itseeni mistään ja säälin heitä. Näin siis kun tiedän tehneeni oikein, tehokkaasti ja olevani hyvä kollega. Itseasiassa jos mokaankin joskus, korjaan asian hetimiten rakentavasti ja vähän samanlaisella mielen rauhalla. Olen todennut, että tämä asenne on ainoa tapa, millä nykyajan työelämässä asiantuntijatöissä enää jaksaa hyvinvoivana. En ajatellut muuttua ilkeäksi, kyyniseksi, valittajaksi tai pahimmillaan uupua.

Ihmiset on niin tyhmiä, kamalia ja inhottavia, että maailman ei pitäisi pysyä kauaa pystyssä. Se on ihme, että se vielä on edes pystyssä. Nämä suurimmat kusipäät...  Nämä tasavertaisesti saappaan kanssa yhtä älykkäät ovat yhä useammin vielä päättävissä ja johtavissa asemissa.