Lue keskustelun säännöt.
Miten erota kumppanista, joka väittää että olet ihastunut johonkin toiseen vaikket ole?
22.08.2020 |
Hassu kysymys, mutta ajattelin että ehkä jossain on joku jolla on ollut sama tilanne. Tästä voi tulla pitkä viesti, joudun jakamaan pariin osaan.
Tilanne: Olen suhteessa sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa. Homma on mennyt pikku hiljaa aina vain pahemmaksi ja viime aikoina olen alkanut puolustaa itseäni kovemmin koska jatkuva syyttely ja epäily on saanut minut muuttumaan rauhallisesta, konfliktinhaluttomasta ihmisestä leijonaksi. Emme asu yhdessä (luojan kiitos), plus olen toisessa kaupungissa asuva opiskelija. Luonnollisesti haluan käydä välillä kavereideni kanssa jossain ja tutustua uusiin ihmisiin. Ja minulla on jopa *gasp* miespuoleisia ystäviä. Eka vuosi meni masentuneena enkä oikein tutustunut kehenkään koska en käynyt missään muualla kuin kouluun liittyvissä asioissa koululla. Jätin siis kaikki bileet väliin. Tai kävin minä yksissä. Siitä koko juttu alkoi. Mies aiheutti minulle mustasukkaisilla tekstareillaan ahdistuskohtauksen. Ehkä ne vaikuttivat itseeni niin rankasti koska tuo käytös tuli niin yllätyksenä. Sen jälkeen jätin kaikki tuollaiset menot pois. En halunnut suututtaa ihmistä jota niin kovasti rakastin, eikä tuntunut riidan arvoiselta lähteä illanviettoon. Kaduttaa ihan helvetisti, onneksi olen sittemmin alkanut tutustua kunnolla luokkakavereihin. En kysele enää "lupaa", mutta en salailekaan mitään koska se nyt vain ei kuulu parisuhteeseen. Mies ei tätä usko tietenkään. Tähän mennessä on ollut mustasukkainen joka ikisestä miehestä jonka olen maininnut enemmän kuin kerran. Eniten yhdestä jonka kanssa olen ystävystynyt eniten, lähinnä koska hän on erityisen hyvä ystävä erään naispuolisen hyvän ystäväni kanssa, johon olen tutustunut kaikista eniten.
Mieheni kyselee tästä jätkästä - kutsutaan häntä nyt vaikka Nikolai - aivan jatkuvalla syötöllä. Itse asiassa kyseleminen on väärä käsite, hän syyttää minua siitä että salailen jotain. Niko ei opiskele enää luokallamme, mutta on niin pidetty ja hyvä ystävä monen ihmisen kanssa luokaltamme, että hän liikkuu mukana bileisiin ja illanviettoihin. Joka on siis ihan sallittua eikä siinä mielestäni ole mitään ihmeellistä. Mieheni ei pysty tätä käsittämään. Vauhkoaa minulle asiasta, aivan kuin mulla olisi mitään tekemistä sen kanssa. Sadan prosentin varmuudella Niko kävisi luokkani kanssa kaikkialla vaikken minä mukana liikkuisi. Vaan ei mieheni mielestä tietenkään. Ja suuttuu kun en tiedä miehen menoja ennestään. Sitten jos on jotkut bileet joihin en tiedä Nikon saapuvan, mutta saapuu ja ilmoitan tästä miehelle koska noh, en halua valehdellakaan, niin alkaa loputon paskasirkus. Siis mies oikeasti varmaan haluaa että lähtisin paikalta jos tuo meidän ex luokkalainen saapuu. Mutta tietenkin kun kysyn että eikö mulla tosiaan saa olla miespuoleisia kavereita, niin mies tuumaa että ei kun tietenkin saa. Logiikka?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatko sä olla tuossa suhteessa?
Mitä sinä haluat?
Toimi sen mukaan. Et kai sä koko elämääs meinaa elää tän toisen housuissa?
Tätä minäkin täällä aina toitotan, eli jos et halua olla toisen kanssa, niin lähdet siitä. Sinä et ole mitenkään tilivelvollinen toiselle, vaan päinvastoin sanot hänelle suoraselkäisesti, että juttu on täyin loppu, jatkoa ei ole luvassa ikinä ja että toivotat hänelle kaikkea hyvää.
Sinun ei tarvitse sekuntiakaan miettiä teidän ehkä mukavaa yhteistä historiaa tai sitä miltä toisesta tuntuu, mietit vain itseäsi. Toinen miettii mitä miettii, sinä et ole hän ja sillä siisti.
Olette ilmeisesti hyvin nuoria, joten nyt on aika oppia olemaan aikuinen ja ottamaan vastuu itsestään.
Viestittele mahdolliset viestit hänen kanssaan eroilmoituksen jälkeen kirjallisesti ja säilytä viestit jos hän yrittää tehdä asian vaikeaksi. Muista kuitenkin, että sinä olet nyt tämän jutun toinen osapuoli ja et voi odottaa muiden tekevän likaista työtä puolestasi, eli sinä hoidat eron selkeästi ja nopeasti. Tai sitten jäät kitumaan, mutta asuasta ei kannata valittaa. Oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä mietelause, jonka löysin jostain palstalta ja johon tukeuduin synkkinä hetkinä:
"Just because someone doesn't believe you, doesn't mean you're lying."
Itsestäänselvyys, mutta minä ihan aidosti tarvitsin tuota ajatusta tuekseni silloin.
t. 21
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki "keskustelusta" joita käymme, vähintään aina ennen ja kun menen mihinkään illanviettoon:
AP: Tänään ois yhdet illanistujaiset
M: Aha... Nyt vasta kerrot?
AP: No kun kuulin niistä vasta nyt. Kumminkin, ajattelin mennä.
M: No tiesithän sä. Onko Niko siellä?
AP: En tiedä yhtään kun luulin bileistäkin vasta nyt. Mutta voin ilmoittaa heti jos näkyy.
M: Tiedät sä. Älä yritä valehdella. Pidä hauskaa sen Nikos kanssa.Riita jatkuu tästä hamaan loppuun saakka kunnes ei jakseta enää puhua asiasta. Ja aina se alkaa uudelleen entistä pahempana. Olen tietoinen että elän huonossa parisuhteessa. Enkä näe enää muuta vaihtoehtoa kuin eron. Tämä on vaikuttanut henkiseen hyvinvointiini jo kauan, ensin eristäytyminen porukasta ja sitten kananmunan kuorilla kävely aina kun edes mainitsen mitään illanvietoista, menoista tai mieskavereista. Sanottakoon myös että olen täysi vastakohta tässä asiassa. En ole lainkaan mustasukkainen, ja miksi olisin kun kumminkin kumppaniin pitää luottaa. Minusta ihmisellä saa ja pitääkin olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita.
Miten voin erota tästä ihmisestä ilman että hän ajattelee että minulla on joku salasuhde? Miten siis saan hänet ymmärtämään että hän on itse ajanut minut kauaksi? Kun en jaksaisi millään sitä että hän jälkeenpäin sepustaa kavereilleen miten minulla oli joku toinen, kun asia ei todellakaan näin ole. Järkipuhe ei ole auttanut, eikä mies ole muuttunut ajan ja avoimuuden kanssa vaikka niin olen toivonut. Se on vain pahentunut.
Jos ei järkipuhe ja avoimuus auta, niin tilanne on valitettavasti patologinen ja täten tuskin pelastamisen arvoinen. Asetat ehdot, joko mies hoitaa nuppinsa kuntoon (tai vaihtoehtoisesti mölyt mahassa, lopullisesti) tai suhteenne oli siinä.
Itselläni on kyllä täysin nollatoleranssi mustasukkaisuuden suhteen. Luottamus joko on tai sitä ei ole. Siinä ei ole välimuotoja, "kyllä minä sinuun luotan, mutta halusin vain olla ihan varma, että..."
Itse en ole koskaan parisuhteessa ratsannut puhelinta, tsekkannut meileja tai mitään muutakaan. Jos en luottaisi puolisoni sanaan, ei minulla olisi oikeastaan mitään syytä olla hänen kanssaan parisuhteessa. Sama toisinpäin, jos puolisoni jäisi kiinni esim. salaa viestieni lukemisesta, pitäisi asia selvittää pohjia myöden, että voisin olla varma suhteemme jatkosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki "keskustelusta" joita käymme, vähintään aina ennen ja kun menen mihinkään illanviettoon:
AP: Tänään ois yhdet illanistujaiset
M: Aha... Nyt vasta kerrot?
AP: No kun kuulin niistä vasta nyt. Kumminkin, ajattelin mennä.
M: No tiesithän sä. Onko Niko siellä?
AP: En tiedä yhtään kun luulin bileistäkin vasta nyt. Mutta voin ilmoittaa heti jos näkyy.
M: Tiedät sä. Älä yritä valehdella. Pidä hauskaa sen Nikos kanssa.Riita jatkuu tästä hamaan loppuun saakka kunnes ei jakseta enää puhua asiasta. Ja aina se alkaa uudelleen entistä pahempana. Olen tietoinen että elän huonossa parisuhteessa. Enkä näe enää muuta vaihtoehtoa kuin eron. Tämä on vaikuttanut henkiseen hyvinvointiini jo kauan, ensin eristäytyminen porukasta ja sitten kananmunan kuorilla kävely aina kun edes mainitsen mitään illanvietoista, menoista tai mieskavereista. Sanottakoon myös että olen täysi vastakohta tässä asiassa. En ole lainkaan mustasukkainen, ja miksi olisin kun kumminkin kumppaniin pitää luottaa. Minusta ihmisellä saa ja pitääkin olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita.
Miten voin erota tästä ihmisestä ilman että hän ajattelee että minulla on joku salasuhde? Miten siis saan hänet ymmärtämään että hän on itse ajanut minut kauaksi? Kun en jaksaisi millään sitä että hän jälkeenpäin sepustaa kavereilleen miten minulla oli joku toinen, kun asia ei todellakaan näin ole. Järkipuhe ei ole auttanut, eikä mies ole muuttunut ajan ja avoimuuden kanssa vaikka niin olen toivonut. Se on vain pahentunut.
Jos ei järkipuhe ja avoimuus auta, niin tilanne on valitettavasti patologinen ja täten tuskin pelastamisen arvoinen. Asetat ehdot, joko mies hoitaa nuppinsa kuntoon (tai vaihtoehtoisesti mölyt mahassa, lopullisesti) tai suhteenne oli siinä.
Itselläni on kyllä täysin nollatoleranssi mustasukkaisuuden suhteen. Luottamus joko on tai sitä ei ole. Siinä ei ole välimuotoja, "kyllä minä sinuun luotan, mutta halusin vain olla ihan varma, että..."
Itse en ole koskaan parisuhteessa ratsannut puhelinta, tsekkannut meileja tai mitään muutakaan. Jos en luottaisi puolisoni sanaan, ei minulla olisi oikeastaan mitään syytä olla hänen kanssaan parisuhteessa. Sama toisinpäin, jos puolisoni jäisi kiinni esim. salaa viestieni lukemisesta, pitäisi asia selvittää pohjia myöden, että voisin olla varma suhteemme jatkosta.
24 jatkaa...
Varmasti on asioita, joita puoliso ei ole minulle maininnut, mutta kunnioitan myös sitä. Jos hän jättää kertomatta jotain, hänellä on siihen varmaankin hyvä syy. Toisaalta, jos kysyn häneltä jotain, oletan vastauksen olevan rehellinen. Tämäkin pätee myös toisinpäin.
Kiitos hyvistä vastauksista, arvasin että täällä on samaa läpi käyneitä. Vaikeaa on mutta pakko se on tehdä. En ansaitse tällaista kohtelua, eikä me selvästikään sovita toisillemme. Ilman koronatilannetta oltaisiin jo varmaan erottu, kypsyin nimittäin tähän menoon jo viime keväänä. Mies oikein repäisi ja tällöin huoritteli minua puhelimessa. Se oli se hetki kun päätin että juttu loppuu. Pysyin muutaman erittäin raskaan, ahdistavan ja yksinäisen päivän päätöksessäni, mutta mies lupaili muuttua ja annoin viimeisen mahdollisuuden. Rakkaus ei tietenkään omalta osaltani enää palannut ennalleen. Tämä viimeisin oli ensimmäinen viikko ja ensimmäiset illanistujaiset tälle lukukautta, ja sama meno jatkuu. Varmasti myös huorittelu jatkuisi jossain välissä kun viina on maistunut ukolle. En jää odottelemaan sitä. En siis ajatellut että mies muuttuisi. Ehkä pienen milliosan verran uskalsin toivoa. Laitoin jopa lukemaan tunnelukkokirjaa, mutta ei kai tuollainen selkiä sairaalloisen mustasukkaiselle ihmiselle kuin terapialla jos edes sillä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä vastauksista, arvasin että täällä on samaa läpi käyneitä. Vaikeaa on mutta pakko se on tehdä. En ansaitse tällaista kohtelua, eikä me selvästikään sovita toisillemme. Ilman koronatilannetta oltaisiin jo varmaan erottu, kypsyin nimittäin tähän menoon jo viime keväänä. Mies oikein repäisi ja tällöin huoritteli minua puhelimessa. Se oli se hetki kun päätin että juttu loppuu. Pysyin muutaman erittäin raskaan, ahdistavan ja yksinäisen päivän päätöksessäni, mutta mies lupaili muuttua ja annoin viimeisen mahdollisuuden. Rakkaus ei tietenkään omalta osaltani enää palannut ennalleen. Tämä viimeisin oli ensimmäinen viikko ja ensimmäiset illanistujaiset tälle lukukautta, ja sama meno jatkuu. Varmasti myös huorittelu jatkuisi jossain välissä kun viina on maistunut ukolle. En jää odottelemaan sitä. En siis ajatellut että mies muuttuisi. Ehkä pienen milliosan verran uskalsin toivoa. Laitoin jopa lukemaan tunnelukkokirjaa, mutta ei kai tuollainen selkiä sairaalloisen mustasukkaiselle ihmiselle kuin terapialla jos edes sillä.
-Ap
Minun eksäni oli itse asiassa sen verran vastuullinen itsestään, että aloitti terapian siinä vaiheessa kun aloin tuoda ilmi että en jaksa kovin kauaa olla näin huonosti toimivassa suhteessa. Ilahduin siitä valtavasti ja sen ansiosta jäin suhteeseen paljon pidemmäksi ajaksi kuin muuten olisin. Sekään ei kuitenkaan suhdettamme pelastanut, koska kun tilanne on näin vaikea, sen selvittämiseen menee vuosia. Sinnittelin suhteessa mahdollisimman pitkään antaakseni miehelle kaiken mahdollisen ajan saada mielensä solmuja availtua, mutta lopulta oli vain pakko lyödä hanskat tiskiin.
Eli tästä viisastuneena sanoisin sinulle, että jos mies ei ole edes niin pitkällä että vapaaehtoisesti olisi haluamassa terapiaan, niin toivoa ei yksinkertaisesti ole.
Mieti valmiiksi lääkkeitä yksinäisyyteen, jota totta kai tunnet eron jälkeen, jotta et heikkona hetkenä mene suostumaan kun mies maanittelee sinua takaisin. Suosittelen että aloitat myös itse terapian. Siitäkin saat tukea pysyä päätöksessäsi. On myös hyödyllistä käydä läpi sitä, mitä voit tehdä jotta et päätyisi uudelleen yhteen tuon tyyppisen miehen kanssa. Itse olen käynyt terapiassa erosta lähtien ja elämä näyttää jo paljon valoisammalta. Sinä selviydyt kyllä.
t. 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni herää kysymys, miksi puhut miehellesi Nikolaista, jos teillä ei ole mitään meneillään eikä hän ole sinulle edes kovin läheinen? En minäkään miehelleni jauha tyypeistä, joita nyt vain sattuu olemaan samoissa bileissä.
Äijä ulos, on saanut jo viimeisen mahdollisuutensa. Asiat on usein juuri sillä tavalla kuin ne näyttää olevan.
Ja sinä kirmaat iloisesti opiskelijabileisiin ja pidät hauskaa Nikolain ja muitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei. Olen ollut samassa tilanteessa. Mies ei muutu ilman ammattiapua miksikään. Jos jäät suhteeseen, huomaat joku päivä olevasi arvoton ja mitättömin ihminen maan päällä. Mies vie itsekunnioituksesi ja pyörittää sinua kuin sätkynukkea, kunnes inhoat itseäsi ja elämääsi
Minä repäisin itseni irti vasta kun ajattelin että elämäni on ohitse, mutta hän on ansainnut normaalin elämän. Päästin hänet vapaaksi itsestäni ja huonosta avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni herää kysymys, miksi puhut miehellesi Nikolaista, jos teillä ei ole mitään meneillään eikä hän ole sinulle edes kovin läheinen? En minäkään miehelleni jauha tyypeistä, joita nyt vain sattuu olemaan samoissa bileissä.
Se Ap:n miesystävähän siitä kyselee.
Tuleeko Nikolai?
En tiedä.
Ilmoita HETI jos on paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo ero kun ette asu yhdessä.
Sanot vaan ettet halua jatkaa suhdetta ja toivotat hyvää jatkoa.
Taitaa ap olla aika nuori...
Mitä väliä sillä on mitä se mies kuvittelee?
Jos haluat erota, ilmoitat miehelle, että tämä oli tässä. Ei siinä sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29: Siis siksi ylipäätään olen koskaan hänestä maininnut, koska mies kyseli ketä kaikkia yksissä bileissä on ollut. Ystävystyin tuolloin yhden naisopiskelijan ja tuon Nikon kanssa. Mitä olisi pitänyt tehdä, salata miespuolisen ystävän nimi? En katsos halunnut salailla mitään koska siihen ei ole itselläni syytä. Koska en ole tehnyt mitään väärää. Taitaa itselläsi olla samanlainen logiikka kuin mun miesystävällä.
Sillä ei ole mitään väliä mitä tuleva exäsi luulee ja jää asiasta miettimään. Jos hän ei usko mitä sanot niin et voi enempää totuudeksi muuttua.
Älä jää jankuttamaan hänen kanssaan, se on ajanhukkaa. Hän ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni herää kysymys, miksi puhut miehellesi Nikolaista, jos teillä ei ole mitään meneillään eikä hän ole sinulle edes kovin läheinen? En minäkään miehelleni jauha tyypeistä, joita nyt vain sattuu olemaan samoissa bileissä.
Se Ap:n miesystävähän siitä kyselee.
Tuleeko Nikolai?
En tiedä.
Ilmoita HETI jos on paikalla.
Niin, mutta jostainhan mies on tästä tyypistä saanut alun perin kuulla.
Tällaisissa tarinoissa on yleensä myös se toinen puoli.
Vierailija kirjoitti:
29: Siis siksi ylipäätään olen koskaan hänestä maininnut, koska mies kyseli ketä kaikkia yksissä bileissä on ollut. Ystävystyin tuolloin yhden naisopiskelijan ja tuon Nikon kanssa. Mitä olisi pitänyt tehdä, salata miespuolisen ystävän nimi? En katsos halunnut salailla mitään koska siihen ei ole itselläni syytä. Koska en ole tehnyt mitään väärää. Taitaa itselläsi olla samanlainen logiikka kuin mun miesystävällä.
Eli luettelit pitkän listan nimiä ja mies ihan randomisti sieltä valitsi tämän yhden nimen, josta alkoi kyselemään lisää?
Jos ero tulee joka tapauksessa, mitä väliä sillä on mihin mies uskoo ja mihin ei?
Onko erohaluillesi siis jokin muu syy kuin tämä miehesi kysely Nikosta? En ihan ymmärrä, miksi väität, että hän ei liity sinun ja miehesi väleihin millään tavalla, mutta silti olet valmis eroamaan pelkästään tämän takia. Mitä jos vain puhuisit miehesi kanssa ja todistaisit hänen olevan väärässä?
Olen ollut sinun tilanteessasi, ap.
Älä tuhlaa energiaasi sen miettimiseen, miten saat miehen ymmärtämään totuuden. Hän ei välttämättä koskaan ymmärrä sitä. Tiedän miten pahalta tuntuu, kun läheinen ihminen kuvittelee sinusta asioita, jotka eivät ole totta, ja tiedän sen tunteen että haluaisi saavuttaa yhteisen näkemyksen suhteesta ja tapahtumista. Se ei kuitenkaan tuollaisen miehen kanssa ole realistinen päämäärä. Tee ennemmin töitä itsesi kanssa niin, että pystyt olemaan riittävässä määrin piittaamatta miehen näkemyksistä.
Itse erosin 2,5 vuotta sitten ja todennäköisesti ex on edelleen siinä uskossa että olen pettänyt häntä, ja varmaan hän kertoo tätä tarinaa myös ystävilleen. Ainakin edellisistä eksistään hän muisti kertoa litanian kaikenlaisia syntejä ja väärintekoja, jotka vielä tavatessamme hölmönä uskoin tosiksi. Nykyään tietysti epäilen noidenkin kertomusten paikkansapitävyyttä. Niin uskon myös muiden järkevien ihmisten tekevän tämän miehen puheiden suhteen, ja ei-järkevien ihmisten kanssa yritän vain olla olematta tekemisissä.
Kerro erotessasi selkeästi eron syyksi, että miehen katteeton mustasukkaisuus on liian kuormittavaa sinulle, ja eroat koska ansaitset suhteen, jossa sinuun luotetaan normaalisti. Mies tehköön sillä tiedolla mitä tekee. Muista, että jos mies yrittää alkaa neuvotella suhteelle jatkoa lupaamalla käyttäytyä jatkossa toisin, älä lähde siihen neuvotteluun mukaan vaan pysy tiukkana päätöksessäsi. Asiasta ei tarvitse keskustella, riittää kun ilmoitat mitä olet päättänyt. Mitä nopeammin pääset jatkamaan elämääsi ja tapailemaan kunnollisia miehiä, sitä nopeammin asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Tsemppiä kovasti, tiedän kuinka raskas tilanne tuo voi olla. <3