Onko ok erityislapsen jättäminen pois retkeltä

Vierailija kirjoitti:

Paljon on nykyisin sitä, että siellä päiväkodissa on näitä erityislapsia ja vammaisiakin lapsia. Luulisi olevan ihan itsestään selvää, että heillä olisi ihan omat hoitajat, mutta ei se niin mene... Kun se ns. omahoitaja on vaikka sairauslomalla, niin siellä ne lapset on niiden tavallisten lasten ja heidän hoitajiensa kanssa ja meno on varmasti sen mukaistakin.

Meidän lasta puri tällainen erityinen, kun hoitajan silmä vältti. Hänellä ja päiväkodin muilla lukuisilla erityislapsilla pitäisi olla omat hoitajat, mutta juuri tuota on, että kun ne ovat syystä tai toisesta pois, niin heillä ei ole sijaisia ja ne sitten heitetään normaaleihin ryhmiin, jossa sillä normaalin ryhmän hoitajalla on jo muutenkin kädet täynnä.

Jaa, eilen tämä bloggaaja linkkasi juttunsa isoon Facebook-ryhmään. Kalasteli klikkauksia ja kun (asiallinen) keskustelu ei miellyttänyt, hän poisti juttunsa nopeasti. Kommenteissa ihmiset siis ymmärsivät, miksi lapsi jäi pois retkeltä. Ja luulisi, ettei lapsi itsekään olisi jaksanut retkeä epilepsiakohtauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on nykyisin sitä, että siellä päiväkodissa on näitä erityislapsia ja vammaisiakin lapsia. Luulisi olevan ihan itsestään selvää, että heillä olisi ihan omat hoitajat, mutta ei se niin mene... Kun se ns. omahoitaja on vaikka sairauslomalla, niin siellä ne lapset on niiden tavallisten lasten ja heidän hoitajiensa kanssa ja meno on varmasti sen mukaistakin.

Sinänsä lapset eivät ole sen "erityisempiä" kuin ennenkään. Nykyään niitä on vaan alettu nimetä "erityislapsiksi".

No, "ennen vanhaan" ei ole ollut, kuin ehkä 1 tai 2 riehuvaa ja hullusti käyttäytyvää lasta. Nykyisin niitä on paljon enemmän ja ne ovat näitä erityisiä.

Ennen vanhaan riehuminen ja hullusti käyttäytyminen pysyi aisoissa, kiitos ovenkarmin päällä olleen koivuvitsan. Ei tarvittu mitään erityisyyksiä.

Vaadin erityislapseltani yhtä hyvää ja kohteliasta käytöstä kuin kaikilta muiltakin. Olen myös kertonut miten huono käytös vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän suhtautumiseensa häneen. Olemme myös keskustelleet lapseni kanssa siitä, että hänellä on vaikeuksia ymmärtää muiden ihmisten käytöstä ja käyttäytyä sosiaalisesti oikein. Näitä taitoja voi kuitenkin harjoitella ja tuemme häntä siinä. Olemmekin harjoitelleet sitä mitä hyvät käytöstavat tarkoittavat käytännössä. Lapseni ei saa omalla käytöksellään vetää huomiota itseensä, koska siitä seuraa yksinjäämisen kierre. Haluamme, että lapsi on itsekin aidosti ylpeä omasta käytöksestään. Tuemme hänen itseluottamustaan ja -arvostustaan, kerromme hänelle miten rakas hän on ja missä hän on hyvä.

Pidämme tärkeänä, että lapsemme ovat empaattisia sisaruksiaan kohtaan kinastelusta ja riidoistakin huolimatta. Muiden lastemme kanssa keskustelemme ja suhtaudumme heidän - ja meidän vanhempien - henkilökohtaisiin haasteisiin samalla tavalla kuin erityislapsen haasteisiin. Jokainen voi kehittyä.

Nyt voitte alapeukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, eilen tämä bloggaaja linkkasi juttunsa isoon Facebook-ryhmään. Kalasteli klikkauksia ja kun (asiallinen) keskustelu ei miellyttänyt, hän poisti juttunsa nopeasti. Kommenteissa ihmiset siis ymmärsivät, miksi lapsi jäi pois retkeltä. Ja luulisi, ettei lapsi itsekään olisi jaksanut retkeä epilepsiakohtauksen jälkeen.

Sama postaus tuli vastaan yhdessä erityisten ryhmässä faces ja kommentit ainakin eilen olivat eri luokkaa täällä olevien kanssa. Erityisten vanhemmat ymmärtävät ja muut ei.

Sinun mainitsemasta ryhmästä en tiedä.

Erityislapset kuuluis apukouluun ja pahimmat tarkkikselle. Harmi kun näitä ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on nykyisin sitä, että siellä päiväkodissa on näitä erityislapsia ja vammaisiakin lapsia. Luulisi olevan ihan itsestään selvää, että heillä olisi ihan omat hoitajat, mutta ei se niin mene... Kun se ns. omahoitaja on vaikka sairauslomalla, niin siellä ne lapset on niiden tavallisten lasten ja heidän hoitajiensa kanssa ja meno on varmasti sen mukaistakin.

Meidän lasta puri tällainen erityinen, kun hoitajan silmä vältti. Hänellä ja päiväkodin muilla lukuisilla erityislapsilla pitäisi olla omat hoitajat, mutta juuri tuota on, että kun ne ovat syystä tai toisesta pois, niin heillä ei ole sijaisia ja ne sitten heitetään normaaleihin ryhmiin, jossa sillä normaalin ryhmän hoitajalla on jo muutenkin kädet täynnä.

Päiväkodeissa on paljon erityislapsia niin ettei heillä ole omaa avustajaa/ryhmäavustajaa. Siellä suuressa ryhmässä ovat muiden joukossa ja hoitajat yrittävää selviytyä koko porukan kanssa. Toivoisin tästä aiheesta julkista keskustelua, on käsittämätöntä että päiväkodissa lapsia ilman avustajaa ja sitten kuitenki koulus menevät erityisluokalle.

En avaa linkkiä. Oma erityislapseni jää usein retkiltä pois. Hänen erityisyytensä ilmenee vahvana ahdistuksena, jonka aiheuttaa muutos rutiineissa (esim. retki).

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi on edes ollut päiväkodissa aamullisen epilepsiakohtauksen jälkeen, eikö oikea paikka olisi olla kotona lepäämässä?

Tätä itsekin ihmettelin. Blogikirjoituksessa äiti kirjoittaa, että huomasi ikkunasta, ettei erityislapsi päässyt retkelle. Äiti oli siis kotona? En halua heti tuomita asetelmaa, että äiti on kotona ja lapsi päiväkodissa koska syytä tälle en tiedä (äidin jaksaminen, on itse kipeänä jne.). Kuulostaa kuitenkin aika rankalta vaatia erityislasta jaksamaan retkellä (joka jo yksin tuntuu olevan iso suoritus erityislapselle) epilepsiakohtauksen jälkeen. Tässä taisi olla enemmän kyse äidin mielipahasta kuin lapsen. 

Kaikki erityislapset eivät ole aggressiivisia ja villejä.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset kuuluis apukouluun ja pahimmat tarkkikselle. Harmi kun näitä ei enää ole.

No ei . Siitä se alkaa. Tässäkin jotkut vaativat, että erityiset olisivat ihan omissa ryhmissään, erossa "tavallisista". Ei vie kauaa, kun muut lapset oppivat syrjimään häntä myös ja hän itse oireilemaan siitä, eli vielä hankalampana käytyäytymisellä. Tietysti päiväkotien miehitys on niin pieni, että hoitajat menevät yli siitä mistä aita on matalin. Mutta missään nimessä ei saa noin syrjiä ja eristää ryhmästä.

Vierailija kirjoitti:

No ei . Siitä se alkaa. Tässäkin jotkut vaativat, että erityiset olisivat ihan omissa ryhmissään, erossa "tavallisista". Ei vie kauaa, kun muut lapset oppivat syrjimään häntä myös ja hän itse oireilemaan siitä, eli vielä hankalampana käytyäytymisellä. Tietysti päiväkotien miehitys on niin pieni, että hoitajat menevät yli siitä mistä aita on matalin. Mutta missään nimessä ei saa noin syrjiä ja eristää ryhmästä.

Arvaa kahdesti, oppiiko porukka syrjimään jo eskarissa sitä yhtä (tai kahta, kolmea...), joka osaamattomuuttaan ja kyvyttömyyttään tekee muiden elämästä kamalaa? Integroimalla nämä lapset tavalliseen eskariryhmään ei saada aikaan hyväksynnän ja ymmärryksen ilmapiiriä, vaan pelon ja pakenemisen ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi on edes ollut päiväkodissa aamullisen epilepsiakohtauksen jälkeen, eikö oikea paikka olisi olla kotona lepäämässä?

Tätä itsekin ihmettelin. Blogikirjoituksessa äiti kirjoittaa, että huomasi ikkunasta, ettei erityislapsi päässyt retkelle. Äiti oli siis kotona? En halua heti tuomita asetelmaa, että äiti on kotona ja lapsi päiväkodissa koska syytä tälle en tiedä (äidin jaksaminen, on itse kipeänä jne.). Kuulostaa kuitenkin aika rankalta vaatia erityislasta jaksamaan retkellä (joka jo yksin tuntuu olevan iso suoritus erityislapselle) epilepsiakohtauksen jälkeen. Tässä taisi olla enemmän kyse äidin mielipahasta kuin lapsen. 

Eikös kyse ollut esikoululaisesta. Oli äiti sitten kotona tai etätöissä, lapsen pitää osata tulla toimeen muidenkin ihmisten kanssa. Sen muistaisin olevan ihan yksi asia jota arvioidaan koulu kypsyyttä arvioitaessa.

Näin yhdellä leirillä, kun erityislasta yritettiin saada kuosiin jättämällä hänet pois retkeiltä. Lapsi oli kiltti, ei kiusannut, mutta en ole ikinä ennen nähnyt niin vauhdikasta adhd-lasta. Loppuleirin muut lapset syrjivät tätä lasta ja hänen sisarustaan. Ihan selvästi molemmat joutuivat toisten silmissä "erityiseksi". Sisarus oli rauhallisuuden ja joustavuuden perikuva, mutta maine meni, kun ohjaajat syrjivät hänen adhd-veljeään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki erityislapset eivät ole aggressiivisia ja villejä.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset kuuluis apukouluun ja pahimmat tarkkikselle. Harmi kun näitä ei enää ole.

Kyllähän myös ne ei-aggressiiviset ja ei-villit hyötyisivät siitä, että erityislapsille olisi omia pienempiä ryhmiä. Ei tarvitsisi aina yrittää pysytellä muun ryhmän menossa mukana, mikä voi olla erityislapselle hyvinkin stressaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi on edes ollut päiväkodissa aamullisen epilepsiakohtauksen jälkeen, eikö oikea paikka olisi olla kotona lepäämässä?

Tätä itsekin ihmettelin. Blogikirjoituksessa äiti kirjoittaa, että huomasi ikkunasta, ettei erityislapsi päässyt retkelle. Äiti oli siis kotona? En halua heti tuomita asetelmaa, että äiti on kotona ja lapsi päiväkodissa koska syytä tälle en tiedä (äidin jaksaminen, on itse kipeänä jne.). Kuulostaa kuitenkin aika rankalta vaatia erityislasta jaksamaan retkellä (joka jo yksin tuntuu olevan iso suoritus erityislapselle) epilepsiakohtauksen jälkeen. Tässä taisi olla enemmän kyse äidin mielipahasta kuin lapsen. 

Eikös kyse ollut esikoululaisesta. Oli äiti sitten kotona tai etätöissä, lapsen pitää osata tulla toimeen muidenkin ihmisten kanssa. Sen muistaisin olevan ihan yksi asia jota arvioidaan koulu kypsyyttä arvioitaessa.

Kuten sanoin viestissäni, en tuomitse että lapsi ylipäätään viedään eskariin/päiväkotiin vaan ihmettelin, miksi erityislapsi pitäisi väkisin viedä tasa-arvon nimissä retkelle epilepsiakohtauksen jälkeen? Ei tuo ole mikään koulukypsyyden mitta. Kyllä ihan koulussakin lapsi voidaan lähettää kotiin lepäämään jos on tarve, eikä viedä väkisin kouluretkelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi on edes ollut päiväkodissa aamullisen epilepsiakohtauksen jälkeen, eikö oikea paikka olisi olla kotona lepäämässä?

Tätä itsekin ihmettelin. Blogikirjoituksessa äiti kirjoittaa, että huomasi ikkunasta, ettei erityislapsi päässyt retkelle. Äiti oli siis kotona? En halua heti tuomita asetelmaa, että äiti on kotona ja lapsi päiväkodissa koska syytä tälle en tiedä (äidin jaksaminen, on itse kipeänä jne.). Kuulostaa kuitenkin aika rankalta vaatia erityislasta jaksamaan retkellä (joka jo yksin tuntuu olevan iso suoritus erityislapselle) epilepsiakohtauksen jälkeen. Tässä taisi olla enemmän kyse äidin mielipahasta kuin lapsen. 

Tiesitkö eskarin olevan pakollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi on edes ollut päiväkodissa aamullisen epilepsiakohtauksen jälkeen, eikö oikea paikka olisi olla kotona lepäämässä?

Tätä itsekin ihmettelin. Blogikirjoituksessa äiti kirjoittaa, että huomasi ikkunasta, ettei erityislapsi päässyt retkelle. Äiti oli siis kotona? En halua heti tuomita asetelmaa, että äiti on kotona ja lapsi päiväkodissa koska syytä tälle en tiedä (äidin jaksaminen, on itse kipeänä jne.). Kuulostaa kuitenkin aika rankalta vaatia erityislasta jaksamaan retkellä (joka jo yksin tuntuu olevan iso suoritus erityislapselle) epilepsiakohtauksen jälkeen. Tässä taisi olla enemmän kyse äidin mielipahasta kuin lapsen. 

Tiesitkö eskarin olevan pakollinen?

En tiennyt, että epilepsiakohtauksen saaneen erityislapsen hakeminen eskarista kotiin lepäämään olisi kiellettyä. 

Luin tuon blogitekstin aiemmin ja tässä muutama näkökulma vammaispuolella uran tehneeltä.

- Ihannemaailmassa vamma/sairaus ei estä retkille pääsyä. Äiti tekee oikein kun nostaa asian esiin. Olisi tärkeää, että etenkin kevalapset pääsisivät kodin ja laitosten ulkopuolelle harjoittelemaan _avustajan_ avustamana. Voin kertoa, että on ihan eri meininki aloittaa bussimatka aikuisen kevan kanssa jos sitä ei ole ikinä tehty.

- Se, että henkilökuntaa ei ole tarpeeksi ei ole päiväkodin työntekijöiden vika. Jos heille valittaa niin usein vaihtoehdoksi jää lopettaa retket kaikilta. Rivityöntekijä ei taio henkilökuntaa mistään lisää vaikka heille kuinka valittaisi. Johtoporras on oikea osoite.

- Epilepsiakohtauksen jälkeen ei lähdetä retkelle (ne väsyttävät ja ovat rankkoja kropalle). Hienoa, että päiväkoti voi pitää lapsen päiväkodilla kohtauksista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi on edes ollut päiväkodissa aamullisen epilepsiakohtauksen jälkeen, eikö oikea paikka olisi olla kotona lepäämässä?

Tätä itsekin ihmettelin. Blogikirjoituksessa äiti kirjoittaa, että huomasi ikkunasta, ettei erityislapsi päässyt retkelle. Äiti oli siis kotona? En halua heti tuomita asetelmaa, että äiti on kotona ja lapsi päiväkodissa koska syytä tälle en tiedä (äidin jaksaminen, on itse kipeänä jne.). Kuulostaa kuitenkin aika rankalta vaatia erityislasta jaksamaan retkellä (joka jo yksin tuntuu olevan iso suoritus erityislapselle) epilepsiakohtauksen jälkeen. Tässä taisi olla enemmän kyse äidin mielipahasta kuin lapsen. 

Tiesitkö eskarin olevan pakollinen?

En tiennyt, että epilepsiakohtauksen saaneen erityislapsen hakeminen eskarista kotiin lepäämään olisi kiellettyä. 

Blogia enemmän katsottua huomasin kyseessä olevan vaikea epilepsia joka vaikeuttaa jokaista päivää eikä kohtauksia saa kuriin