Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minustakin olisi voinut tulla syrjäytynyt (koskee sivuraiteilla ohjelmaa)

Vierailija
05.09.2013 |

Olen lukenut kun täällä(kin) parjataan näitä nuoria joka on ihan inhimillistä. Eka ajatus itselläkin oli että ei jumalauta näitä luusereita. Sitten tajusin, että aivan hyvin voisin olla itsekin yksi näistä :( Elämä ei mennyt niin kuin oppikirjoissa, ei todellakaan ja olinkin yläasteen jälkeen 2 vuotta kotona ja sitten sain vielä lapsen. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, oli vähän onneakin mukana (hyvä mies) ja aloin elämään elämääni niin kuin "pitää" Kun lähtökohtana on esim. tuon Jenny, isä kuollut, äiti vankilassa niin näin vaikeista oloista itsekin lähteneenä tulee kyllä myös sympatiat tytön puolelle. 

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harva varmaan ymmärtää, miten syrjäytyminen alkaa. Monet ehkä aattelee, että kyllä vähän yrittämällä pääsee elämän laitaan kiinni. Ei ymmärrä, miten paljon on kiinni ympäristöstä: onko välittävää aikuista, onko kannustusta, tuleeko kohdelluksi ihmisenä, annetaanko mahdollisuuksia. Nuori, jolla ei satu olemaan työ- eikä opiskelupaikkaa, on siinä mielessä monesti heikoilla, että kaikki "auttavat" tahotkin saattavat suhtautua tosi alentuvasti tai muuten vahvistaa sitä mielikuvaa, että sä nyt oot luuseri, sä et kelpaa tollasena.

 

Itselläni oli ensin aika lupaava koulutuskehitys, sitten se jotenkin valmistumisen aikoihin kääntyi lupaavaksi syrjäytymiskehitykseksi. Ja oma kokemukseni on, että pääseminen ylös edes suunnilleen normaaliin elämään oli paljon vaikeampi koettelemus kuin mikään korkeakoulututkinto, jonka olen suorittanut. Helppohan se oli suoriutua opinnoista, kun oli hyvät lähtökohdat.

Vierailija
2/8 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelkkä "vähän yrittäminen" ei riitä, koska useimmille siitä seuraa monia epäonnistumisia. Se, mikä auttaa epäonnistumisten yli siihen pisteeseen, jossa "voittaa sodan koska jaksaa nousta vielä yhden kerran", on hyväksyntä, rakkaus ja valittäminen. Minä selvisin vuosien pahasta koulukiusaamisesta ja teini-äidin lapsen köyhyydestä siksi, että vanhempani rakastivat minua ja minä heitä. Selvisin opiskeluaikojen pakko-oireongelmasta ja lapsen sairauden aiheuttamasta työssäkäynnin mahdottomuudesta koska vanhempani, mieheni ja lopulta se lapsikin rakastivat minua ja minä heitä. Minun lapseni selviää neljästä pitkäaikaissairaudesta huolimatta onnelliseen aikuisuuteen ja työelämään koska me kaikki rakastamme toisiamme.

 

Ja ei, en väitä, että se rakkaus taianomaisesti poistaisi kaikki ongelmat ja muutaisi elämän ruusuiseksi kesäpäiväpiknikiksi jossa jatkuvasti halaillaan. Väitän vain, että kun TIETÄÄ satavarmasti, että nämä kaikki ihmiset auttavat ja tukevat minua teen mitä tahansa ja hyväksyvät sittenkin, vaikka kaikki menisi pieleen, on paljon, paljon helpompi jaksaa tehdä töitä ongelmien voittamiseksi kuin jos maailma valmiiksi antaa ymmärtää, ettei tuosta mitää kuitenkaan voi tulla, sekin paskaluuseri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

2&3, jaan ajatuksenne täysin. 3, varsinkin sinun tekstisi kolahti. Syvälle. Kun elämässä olisi tosiaan rakastavia ihmisiä, turvallisia aikuisia ja tsemppausta niin se auttaisi jo pitkälle! Kun on jäänyt kaikista noista paitsi niin elämän lähtökohdat ovat heikot. Toki itsellä on loppupeleissä vastuu, mutta voi kun vaikeudet vaan päättämällä ja yrittämällä väistyisivät niin minäkin olisi päässyt elämässäni paljon pidemmälle :)

 

-ap-

Vierailija
4/8 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä rakastan mun poikaa, yritän auttaa, tukea ja ymmärtää, mutta hänestä tulee syrjäytynyt tällä menolla, eli kyllä lapsen pitäisi itsekin yrittää... Mutta ei, kun ei kiinnosta.

Vierailija
5/8 |
05.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa. Voihan se ymmärtäminenkin auttaa, määrättyyn mittaan- kuitenkín perseelle potkiminen ja syrjäytymisen mahdollistamisen lopettaminen (rahahanat kiinni; onneksi tätä kohti ollaan menossa) auttaa enemmän.

 

Ja ei, en ole kultalusikka p:ssä syntynyt vaan itse köyhyydestä noussut, entinen kriminaalinalku.

Vierailija
6/8 |
19.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nythän tää sarja taas yle Areenassa ja tvssäkin. Kuka tietää mitä näille tyypeille nyt Kuuluu? Jenny?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
23.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

2

Vierailija
8/8 |
23.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sivuraiteilla nähtävissä taas yle areenassa. Mitähän näille nuorille kuuluu? Rauhaisaa Joulua kaikille!