En arvosta miestäni.
Pitkä avioliitto, kaksi kouluikäistä lasta. Molemmilla vanhemmilla on vaativa työ. Arki rullaa ennakoinnin avulla, päävastuun kannan minä.
En käsitä, miten elän avioliitossa käytännössä yksinhuoltajan elämää. Vastaan täysin yksin perhe-elämän pyörityksestä. Mies on käytännössä yksi lapsi lisää. Hän ei käy ruokaostoksilla, saattaa tosin ostaa itselleen mehupurkin,vaikka jääkaapi on tyhjä. Pyykinpesu, ruuan laitto ja siivoaminen ei tule mieleen saati toteudu. Kun pyydän huolehtimaan em. asioista, hän yksinkertaisesti kieltäytyy hoitamasta niitä.
Mies on peruluonteeltaan mukava, kiltti ja luotettava. Olen vain niin väsynyt hoitamaan kaiken yksin.En halua elää sikolätissä, mutta jotain täytyy tapahtua. Mitä teen ???
Kommentit (8)
Sulla on oikein vanhanajan mies... Meillä vähän sama mutta minua se ei onneksi haittaa, varsinkaan nyt kun lapset on jo isompia. Ja silloin kun olivat pienempiä, olin kotiäiti joten luontaisesti kuului minulle kotityöt.
Mutta kun tuo asia sinua kerran häiritsee, oletko koittanut puhua hänelle siitä että mielestäsi kotitöitä pitäisi vähän jakaakin? Mitä sanoo asiasta? Millä perustelee että voi AINA kieltäytyä kotitöistä vaikka molemmat olette myös ansiotyössä?
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 09:45"]Kun pyydän huolehtimaan em. asioista, hän yksinkertaisesti kieltäytyy hoitamasta niitä.
[/quote]
:D
Hieno mies! Ei voi muuta sanoa! Pitäs itsekin joskus vaan yksinkertaisesti kieltäytyä tekemästä ja olla kuuntelematta sitä vaimon rutinaa mikä siitä syntyisi.
usein toi lipsahtaa tuohon vahingossa. jostain syystä olette jakaneet roolinne noin, ja sitten kun siihen tottuu on vaikea enää muuttaa. nyt tarvitte parisuhteen purkamista status quoon ja sitten alatte rakentaa uutta toimintatapaa. kannattaisi mennä terapiaan, mutta jos siihen ei ole mahkua, niin vakava keskustelu miehen kanssa ja suunnitelma siitä miten ja missä ajassa parisuhde korjataan. ks. esim. kataja ry:n parisuhdekurssit ym.
Olen kertonut tilanteen olevan sietämätön, uhkaillut jopa eroavani. Lasten takia en halua erota, sillä hän on tavallaan hyvä isä. Tavallaan siksi, ettkehän on huono esimerkki em. käytöksensä takia. Mies on luotettava, uskollinen ja raitis.
Ystäväni sanovat minun valittavan turhasta, mutta olen Tosi Uupunut ja alan vähitellen katkeroitua. Tuntuu, kuin olisin tullut huijatuksi kotitalouskoneeksi.
No kyllä sun täytyy jotain sanktioita keksiä, muuten toinen ei usko. Lopeta itsekin kotitöiden teko.
Palkatkaa siivooja. Mies maksaa, tietenkin.
Sittenhän teitä on neljä, lasta meinaan. Ei aikuinen selitä omaa asemaansa toisen kautta. Ei se ole mies, joka alistaa sinut nyrkin ja hellan väliin kotiarestiin, aikuisena teet omia arvioita ja valintoja omassa elämässäsi.
Sano ettei tämä voi jatkua, ettet kestä enää?