Mitä miehelle tapahtuu jos ei saa rakkautta?

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuu. Mitä muuta mies tekisi? Hän on Parka.

Nainen joka ei saa rakkautta sen sijaan toteaa, että hän ei ilmeisesti ole rakkauden arvoinen (= ei tarpeeksi laiha), ja panostaa työhön ja auttaa vanhempiaan ja muita läheisiä ja jatkaa vahvasti elämää. 

Niin, tuo on se ideaali kuva, se romantisoitu vahvan sinkkunaisen kuva. Mutta mitä oikeasti tapahtuu: nainen rapistuu kauhtuneissa pieruverkkareissa sohvannurkassa kajalit levinneinä, sipsipussi toisessa kädessä ja sidukkapullo toisessa, katsoen surusilmäisenä ja lievästi ylipainoisena Sinkkuelämää-sarjan kausia repeatilla, samalla kun keittiö tursuaa tiskejä ja villakoirat ovat ainoita ystäviä.

Seinällä kellon viisari nytkähtää eteen päin, ja naisen poskelle vierähtää kyynel.

Jossain kaukana ulvoo susi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä tulee per su.

On se niin väärin, että miehet ajavat omia etujaan. Omien etujen ajaminen on vain naisille kuuluva etuoikeus.

Voi kuule, olet tyypillinen, itsekäs narsisti. Se on hyvin harvinainen piirre naisissa. Katsos kun nainen lähtökohtaisesti jakaa elimistönsäkin toisen ihmisen kanssa, synnyttää ja pitää sen hengissä. Narsisti ei samaan kykene.

Narsismi/itsekkyys on letaali ominaisuus. Kuten omasta kokemuksestasi huomaat, se syrjäyttää.

Eli naiset jotka ei hankkiudu paksuiksi on narsisteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilta/sosiopaatilta puuttuu normaali tunne-elämä. Siksi nämä myös jäävät rakkautta vaille. Eivät kykene sitä itse antamaan eivätkä vastaanottamaan.

Pillù/mulqqu ei ole sama kuin rakkaus. Rakkaus on tunne toisistaan välittämien ihmismielten välillä. Siihen liittyy seksuaalinen halu.

Ja ùlina se vain jatkuu vuodesta toiseen. Tilatkaa tekopiltsi ja olkaa hiljaa, te evoluution kuolleet oksat.

jos rakkaus olisi syy ryhtyä parisuhteeseen niin sitten minä olen parisuhteessa kaikkien rakastamieni ihmisten kanssa eli vanhempieni,isovanhempieni ja läheisten ystävieni kanssa.

parisuhteeseen ei mennä rakkauden takia vaan rahan sekä seksin takia.

Itse kyllä olen aina aloittanut parisuhteen ainoastaan rakkauden takia. Se on aivan sama, vaikka rahaa tai seksiä ei olisi ollenkaan, kunhan on joku jota rakastaa ja tietää että hän rakastaa myös takaisin. Kaikki materia ja muut tapahtumat ympärillä ovat vain positiivista extraa. Tosin olen tullut nyt perätysten jätetyksi ilman että on syytä kerrottu, joten en voi 100% suositella omaa ajatusmaailmaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuu. Mitä muuta mies tekisi? Hän on Parka.

Nainen joka ei saa rakkautta sen sijaan toteaa, että hän ei ilmeisesti ole rakkauden arvoinen (= ei tarpeeksi laiha), ja panostaa työhön ja auttaa vanhempiaan ja muita läheisiä ja jatkaa vahvasti elämää. 

Naisethan eivät ikinä uhriudu tällä palstalla. 😄

 Nainen Ei uhriudu siitä kun ei saa ketään pakotettua parisuhteeseen, kun kaikilla miehillä on velvollisuus antaa naisille seksiä. Kun nainen on uhri se on raiskattu ja hakattu, sen elämä on yritetty tai on pilattu. Miehen elämä on pilalla kun ei saa panna kaikkea  mikä liikkuu. Hieman eri tasoilla liikutaan.

Huomaatko miten kärjistät? Missä todellisuudessa elät? Olen nainen, minulla on isä, veli, kaksi poikaa. Miespuolisia työkavereita ja esimiehiä on ollut tähän ikään (63 v) pilvin pimein. Kukaan tapaamistani miehistä ei halua "panna kaikkea mikä liikkuu". Tämä on iso virheolettamus, joka voi haitata sinun selviytymistäsi elämässä. On totta kai sellaisiakin, seksiaddiktimiehiä,a harvemmassa. Miesten puolesta ärsyttää tuollainen leimaaminen ja yleistys.

Mutta kovin silti jaksavat väittää, että naiset ei ulise, muutu naisparoiksi ynnämuuta kun kokevat samoja vastoinkäymisiä kuin miehet :D Tässähän oli oikein oivaesimerkki katkeroituneesta naisuliparasta.

Samaa kuin naiselle. Eli ei mitään.

Puhutaanko nyt rakkaudesta vai kosketuksesta? Itse miehenä tunnen saavani läheisiltäni rakkautta, mutta kosketus on tiessään pois. Tasapainoinen elämä on, mutta on tunne, että jotain puuttuu. Haaveitteni kautta saan kosketusta (mielikuvitus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mies ja en ole koskaan ollut parisuhteessa, tiedän myös monia muita ikäisiäni(25-35v) miehiä ketkä ei ole koskaan ollut parisuhteessa.

Itse en näe tässä mitään ihmeellistä, elän tavallista ja onnellista elämää näin. Ihminen pystyy elämään ilman parisuhdetta ja moni ei edes parisuhdetta kaipaa. En ole katkera ja en uhriudu. Autan isovanhempia sekä omia vanhempiani, käyn myös töissä, en käytä alkoholia enkä matkustele.

Kuulostat hyvältä saaliilta, sellaiselta joka kypsyy keski-ikää kohti.

Joopa joo, kauheesti nää selittää etteivät ole muka katkeria mutta eivätpä taida pahemmin perheensä naisten lisäksi muiden naisten kanssa olla tekemisissä, koska ne aiheuttaisivat päänupissa ylimääräistä vipinää ja pahoja ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuu. Mitä muuta mies tekisi? Hän on Parka.

Nainen joka ei saa rakkautta sen sijaan toteaa, että hän ei ilmeisesti ole rakkauden arvoinen (= ei tarpeeksi laiha), ja panostaa työhön ja auttaa vanhempiaan ja muita läheisiä ja jatkaa vahvasti elämää. 

Niin, tuo on se ideaali kuva, se romantisoitu vahvan sinkkunaisen kuva. Mutta mitä oikeasti tapahtuu: nainen rapistuu kauhtuneissa pieruverkkareissa sohvannurkassa kajalit levinneinä, sipsipussi toisessa kädessä ja sidukkapullo toisessa, katsoen surusilmäisenä ja lievästi ylipainoisena Sinkkuelämää-sarjan kausia repeatilla, samalla kun keittiö tursuaa tiskejä ja villakoirat ovat ainoita ystäviä.

Seinällä kellon viisari nytkähtää eteen päin, ja naisen poskelle vierähtää kyynel.

Jossain kaukana ulvoo susi.

Kuulostaa mukavalta elämältä. Voisin alkaa tuoksi sinkkunaiseksi. Joku muu sarja pyörimään ja mielummin viiniä, voin sen kuitenkin juoda suoraan pullosta ettei mielikuva liikaa muutu.

Täällä on valmis perhe-elämä jonka voin antaa vaihdossa jos jostain tuollainen sinkkunainen löytyy joka suostuu vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehe

stä tulee yksinäisyytensä vanki. Näet ulkona yhdessä olevat parit. Sinulla on vain yksinäisyytesi ja osattomuutesi elämästä. Elät mutta tavallaan elämäsi on vain pelkkä varjo. Pahinta on kun ymmärrät elinaikasi valuvan hukkaan. Edes pelkkä irtoseksi ei poista tätä. Se on vain laiha lohtu kokea mitä fyysinen läheisyys voi olla. Uskon kyllä rakkaudesta osattomaksi jääneen naisenkin tajuavan mitä tarkoitan.

Hienosti kirjoitettu.

Kuin suoraan minun elämästäni.

T: Harvinaisen ruma mies

Katso rumia naismagneetteja, joita maailmassa riittää. Mitä he ovat tehneet, että naiset kiinnostuvat?

Ottaneet riskin, käyttäneet kykyjään ja sitä kautta löytäneet tyylinsä. Ulkonäkö on ollut toisarvoinen asia, kunnes se on muuttunut meriitiksi (esim. jokunen rokkari).

Katse pois omasta naamasta ja hartiat pystyyn.

Aivanko tosissasi nyt koetat väittää, että rumista miehistä tulisi noin vaan jotain kuuluisien miljoonayleisön edessä pomppivien rokkareiden tasoisia status-ikoneja joita naiset alkavat yhtäkkiä kuolaamaan? Näissä tapauksissa kyllä ulkonäkö syrjäytyy toki, kun ne muut asiat menee edelle kuten se että miestä himoitsee tuhannet muutkin naiset ja hän on haluttava. Ei ne rokkaritkaan nobodyinä kadulla ketään naista kiinnostaisi muuten.

Ei ole mitään hajua mitä rakkaus on?

Ei minua ole ikinä rakastettu, ei ole edes ollut äitiä mikä ehkä olisi rakastanut.

Ihastunut olen joskus, mutta ei nekään ole edenneet mihinkään, eräästä tällaisesta tilanteesta kun viestittelin naisen kanssa kuulin vit - tuilua vuosienkin jälkeen, silloin lopetin myös yhteydenpidon suurimpaan osaan kavereista.

Nykyyän olen yksin ilman kavereita, rakkautta, mitään, paitsi pornhub premium home alone käsivoide ja nyrkkikyllikki.

Olen harkinnut virossa huo - rissa käydä, mutta eiköhän nekin juokse karkuun.

Ajautuu huonoille teille. Esim. te rro risteiksi pyritään värväämään juuri heitä. Myös useimmat sar jamur haajat ovat kokeneet rakkaudettomuutta. Rikoksen poluilla ainakin kuuluu johonkin porukkaan.

Eikös miehet saa miesystäviltään rakkautta, vai eikö sitä uskalleta sellaiseksi kutsua? Muussa tapauksessahan oletettaneen, ettei mies kykene rakastamaan ainakaan toista miestä. Miksi näin? Panostaisitteko vaihteeksi siihen suuntaan, eikä sitten niin rivien välistä, että jää huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuu. Mitä muuta mies tekisi? Hän on Parka.

Nainen joka ei saa rakkautta sen sijaan toteaa, että hän ei ilmeisesti ole rakkauden arvoinen (= ei tarpeeksi laiha), ja panostaa työhön ja auttaa vanhempiaan ja muita läheisiä ja jatkaa vahvasti elämää. 

Niin, tuo on se ideaali kuva, se romantisoitu vahvan sinkkunaisen kuva. Mutta mitä oikeasti tapahtuu: nainen rapistuu kauhtuneissa pieruverkkareissa sohvannurkassa kajalit levinneinä, sipsipussi toisessa kädessä ja sidukkapullo toisessa, katsoen surusilmäisenä ja lievästi ylipainoisena Sinkkuelämää-sarjan kausia repeatilla, samalla kun keittiö tursuaa tiskejä ja villakoirat ovat ainoita ystäviä.

Seinällä kellon viisari nytkähtää eteen päin, ja naisen poskelle vierähtää kyynel.

Jossain kaukana ulvoo susi.

Jossain kaukana ulvoo susi :D

Siitä tulee vihainen, kaikille tyly ihminen. Kun ei ole kontaktissa toisten kanssa, näyttää surulliselta. Joko tekee raivolla töitä tai ei oikein mitään, kun tuntuu elämä hieman merkityksettömältä.

 Nuorena sitä jaksaa olla optimistinen, "kyllä minä vielä tyttöystävän löydän"

Jossakin vaiheessa masentuu, "minä en ikinä löydä ketään"

Kun vuodet edelleen vierivät ja ikää karttuu, sitä katkeroituu,  "minähän sanoin etten löydä ketään ja nyt on jo myöhäistä"

Lopulta sitten viisastuu, "minähän olen onnellinen ilmankin".

Ajoitus vaihtelee henkilöittäin ja kaikki eivät välttämättä käy kaikkia vaiheita läpi tai juuttuvat johonkin. Kannattaa juuttua joko ensimmäiseen tia viimeiseen vaiheeseen, niin on elämä mukavampaa.

Aina naurattaa miten näiltä palstoilta löytyvät ne harvat vahvat ja erilaiset ihmiset, jotka eivät etsi toista ihmistä elämäänsä ja vaikka etsisivätkin ei heitä hetkauta pienintäkään määrää vaikka eivät ketään ikinä löytäisi. He vain jatkaisivat elämäänsä ilman minkäänlaista ongelmaa ja ihmettelevät miten kaikki muut eivät tähän yksinkertaiseen juttuun pysty.

Sen sijaan täällä oikeassa maailmassa tilastot kertovat yksinäisyyden negatiivisista vaikutuksista niin naisille kuin miehille ja yhteiskunnasta, jossa kumppanin etsimiseen käytetään aikaa, rahaa ja vaivaa. Moni saa voimaa ja merkitystä elämälleen yhteiselosta rakkaan ihmisen kanssa ja mahdollisesti perheen perustamisesta hänen kanssaan ja vielä useammat unelmoivat näistä jutuista ihan lapsesta asti. Nyt meidän/heidän pitäisi lukea miten olemme heikkoja ihmisiä ja tunteemme ovat vääriä.

Mä ainakin ikuisesti yksinäisenä miehenä olen huomannut vuosi vuodelta enemmän, että yksinäisyydellä on vaikutusta mielenterveyteen, ajatusmaailmaan ja ihan fyysiseenkin jaksamiseen. On mulla kavereita, harrastuksia ja velvollisuuksia, mutta en silti voi muuttaa sitä ihmistä joksi synnyin enkä pääni sisäistä ajatusmaailmaa vaikka sen tällä palstalla niin helpolta saadaankin kuulostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuu. Mitä muuta mies tekisi? Hän on Parka.

Nainen joka ei saa rakkautta sen sijaan toteaa, että hän ei ilmeisesti ole rakkauden arvoinen (= ei tarpeeksi laiha), ja panostaa työhön ja auttaa vanhempiaan ja muita läheisiä ja jatkaa vahvasti elämää. 

Niin, tuo on se ideaali kuva, se romantisoitu vahvan sinkkunaisen kuva. Mutta mitä oikeasti tapahtuu: nainen rapistuu kauhtuneissa pieruverkkareissa sohvannurkassa kajalit levinneinä, sipsipussi toisessa kädessä ja sidukkapullo toisessa, katsoen surusilmäisenä ja lievästi ylipainoisena Sinkkuelämää-sarjan kausia repeatilla, samalla kun keittiö tursuaa tiskejä ja villakoirat ovat ainoita ystäviä.

Seinällä kellon viisari nytkähtää eteen päin, ja naisen poskelle vierähtää kyynel.

Jossain kaukana ulvoo susi.

Olet väärässä. 2020-luvun voimaantuneen naisen hyvinvointi ei ole riippuvainen patriarkaatista.

Jos mies ei löydä naista, jota rakastaa, siinä käy lopulta ajansaatossa niin, ettei naisia oteta enää vakavasti. Naisista tulee vain kertakäyttömukeja tai toisin sanottuna pelkkiä höyläpenkkejä. Tarpeet kun on hoidettu voi mies keskittyä olennaisempiin asioihin, kuten bisneksiin ja harrastuksiin, ystäviin, matkailuun jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutuu. Mitä muuta mies tekisi? Hän on Parka.

Nainen joka ei saa rakkautta sen sijaan toteaa, että hän ei ilmeisesti ole rakkauden arvoinen (= ei tarpeeksi laiha), ja panostaa työhön ja auttaa vanhempiaan ja muita läheisiä ja jatkaa vahvasti elämää. 

Niin, tuo on se ideaali kuva, se romantisoitu vahvan sinkkunaisen kuva. Mutta mitä oikeasti tapahtuu: nainen rapistuu kauhtuneissa pieruverkkareissa sohvannurkassa kajalit levinneinä, sipsipussi toisessa kädessä ja sidukkapullo toisessa, katsoen surusilmäisenä ja lievästi ylipainoisena Sinkkuelämää-sarjan kausia repeatilla, samalla kun keittiö tursuaa tiskejä ja villakoirat ovat ainoita ystäviä.

Seinällä kellon viisari nytkähtää eteen päin, ja naisen poskelle vierähtää kyynel.

Jossain kaukana ulvoo susi.

Olet väärässä. 2020-luvun voimaantuneen naisen hyvinvointi ei ole riippuvainen patriarkaatista.

Mitä se jatkuva kitinä patriarkaatista sitten on?  Sinäkin nostit sen nyt tässä esille, miksi?

Mies itkee