Mitä muistoja sinulle on jäänyt äitisi tai isäsi rakkaudesta mieleen, jotain mistä tajuat nyt aikuisena miten paljon sinua rakastettu?

Hei, te joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa vanhemmistanne, älkää pilatko ketjua joka ei koske teitä.

Joskus välillä kun tulin ulkoa, isä kysyi otanko leipää tai jotain syötävää, ja vaikka olin jo niin iso että itsekin olisin hyvin osannut ottaa, isä tuli keittiöön ja teki minulle leivät, kaatoi lasiin maitoa ja laittoi eteeni. Joskus samalla silitti tukkaani ja jätti minut siihen syömään.

Isä teki paljon käytännön asioita puolestani. Fiksasi pyörät, rakensi leikkimökin, teki huonekaluja ym. Kun muutin opiskelemaan ja omilleni, toi muuttokuorman 1000km päähän ja kiinnitti lamput + vei mut kauppaan ja osti sen mitä puuttui.

Sitten myöhemmin kun olin jo kunnolla aikuinen, sairasti pitkäaikaista sairautta, joka vei hänet huonoon kuntoon. Kun talossani sattui vesivahinko, isäni oli siitä kuultuaan ollut jo eteisessä laittamassa takkia päälle ja tulossa apuun, mutta äitini esti sen. Pari päivää myöhemmin isä joutui taas sairaslajaksolle. Nyt hän on kuollut ja mä itken, kun kirjoitan tätä.

Pienen maatilan lapsena olen jo pienenä oppinut rahan arvon ja säästämisen taidon. Sain kyllä kuukausirahaa, olikohan 50 markkaa kuukaudessa. Rahapurkin kyljessä oli pieni lappu johon vanhempani kirjasivat paljonko ovat purkistani lainanneet ja summan paljonko milloinkin maksoivat takaisin. En itse nähnyt tässä mitään ihmeellistä mutta aikuisena olen ymmärtänyt kuinka vaikeaa vanhemmillani oikeasti oli, varsinkin kun rahaa piti lainata 10.vuotiaalta.

Olin ala-asteella ja minulla oli synttärit. Sain valita robinhoodista mieleiseni uimapuvun ja olin siitä ikionnellinen. Myöhemmin äitini on kertonut kuinka häntä aina hävetti että sain aina halvemman lahjan kuin sisarukseni tai käytin sisarukseni vanhoja vaatteita. Siskoni oli huomattavasti nirsompi eikä halunnut käytettyä vaatetta ja synttärini toukokuussa, jolloin maatila tuotti huonoiten.

Vierailija kirjoitti:

Hei, te joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa vanhemmistanne, älkää pilatko ketjua joka ei koske teitä.

Ei voi, olen niin kateellinen, että sattuu.

Sain rahaa. Muuten sitä rakkautta ei koskaan näytettykkään.

Vierailija kirjoitti:

Isä lähti aikaisin aamulla raskaaseen raksaduuniin. Silti hän jätti AINA meille lapsille viimeiset voit, juustot ym aamupalaksi vaikka takuulla olisi tarvinut/halunnut ne omien leipiensä päälle. Ja ihan hyvin me oltais voitu syödä vaikka muroja aamupalaksi, isä vaan tiesi että me syödään mielummin leipää:)

Sieltä raksaduunista palatessa isä hyppäs samantien autoon ja vei meidät, portailla pyyhkeiden ja uimalelujen kanssa odottavat kakarat (välillä mukana oli naapurin lapsiakin) uimarannalle. Ihan varmana ois oikeasti halunnu vaan mennä suihkuun ja syömään.

Isä herätti aina hellästi silittelemällä poskea ja kuiskailemalla "herätyyys.." Tehokkaampi ja nopeampi tapa ois ollu huudella ovelta ja laittaa valot päälle :D

Sairastuin lapsena epilepsiaan ja sen vuoksi oli paljon ns. kontrollikäyntejä lähimmässä keskussairaalassa 300 km päässä. Meidän kylässä ei ollut kuin pieni terveyskeskus. Isä otti aina vapaapäivän ja lähti viemään minut sinne. Saman päivän aikana siis edestakainen matka ja isällä molemmin puolin sairaalapåivää duunipäivä. Varmasti olisin saanut jonkun kelakyydin tms. Mutta isä uskollisesti käytti siihen saakka kun täytin 16v. Ja ilmoitin että pärjään yksin :)

Nämä tuli ekana mieleen. Äidistä ei tuommoisia juttuja tule mieleen, varmaankaan siksi että äiti osoitti rakkauden ns. perinteisin keinoin. Isä ei koskaan sanonut että rakastaa, osoitti sen tuollaisilla teoilla joiden merkityksen on vasta aikuisena tajunnut.

Tuota, miksi teillä oli AINA juustot ja voit loppumassa? Eikö kukaan jaksanut käydä kaupassa?

Liikutun aina kun luen miten vanhemmat ovat vannottaneet lapsiaan tulemaan kotiin tai soittamaan jos on hätä. Tai että kotiin voi ja pitää aina tulla, ihan sama mitä on tapahtunut.

Minulla on ollut nimittäin täysin päinvastoin: isäni muisti usein toitottaa, ettei kotiin ole mitään asiaa jos jotakin ikävää tapahtuu. Ja että kotiin ei ainakaan kannata soittaa jos apua tarvitsisin, apua ei ole tulossa. Tuossa varmaan yksi syy jatkuvalle turvattomuuden tunteelleni, turvaverkkoa ei ollut eikä ole.

Ei ole sellaisia muistoja. En ole kyllä koskaan ajatellutkaan, että sellaisia pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Hei, te joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa vanhemmistanne, älkää pilatko ketjua joka ei koske teitä.

Eikö se, onko vanhemmista MITÄÄN hyvää sanottavaa, ole ihan eri asia kuin se mitä tässä kysyttiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, te joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa vanhemmistanne, älkää pilatko ketjua joka ei koske teitä.

Eikö se, onko vanhemmista MITÄÄN hyvää sanottavaa, ole ihan eri asia kuin se mitä tässä kysyttiin?

Minusta kyllä luuttyvät yhteen. Sen huomaa kommenteissa joissa ei löydetä mitään rakkauden tekoa vanhempien teoista, vähän kyllä epäilen ettei sellaista jostain löytäisi, jos viitsisi etsiä. Lpbakin vanhempi on jollainlailla silti näyttänyt rakkautensa, se voi olla juuri sitä kovuutta, mistä tässä ketjussa nyt jotkut uheiutuvat. 

Isä puhalteli maatessaan savurenkaita suustaan, yhä uudestaan ja uudestaan suustaan kun pyysin. Mulla oli hauskaa. :)

Siihen aikaan ei ollut paheksuttavaa polttaa tupakkaa edes sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Liikutun aina kun luen miten vanhemmat ovat vannottaneet lapsiaan tulemaan kotiin tai soittamaan jos on hätä. Tai että kotiin voi ja pitää aina tulla, ihan sama mitä on tapahtunut.

Minulla on ollut nimittäin täysin päinvastoin: isäni muisti usein toitottaa, ettei kotiin ole mitään asiaa jos jotakin ikävää tapahtuu. Ja että kotiin ei ainakaan kannata soittaa jos apua tarvitsisin, apua ei ole tulossa. Tuossa varmaan yksi syy jatkuvalle turvattomuuden tunteelleni, turvaverkkoa ei ollut eikä ole.

Toikin on silti selvästi rakkautta, kun isät huutavat pää punaisina tyttärilleen ties mitä törkeyksiäkin välillä, minun isä oli samanlainen. Silti tiedän että rakasti minua enemmän kuin mitään, mutta kun tulin teini-ikään, meillä meni sukset ristiin ja singottiin vihaa toisiamme kohtaan. Mutta isäsi oli sinusta vain huolissaan, ei ne kaikki osaa sitä pukea kauniisiin sanoihin, joten uhkailu on ainoa keino. 

Minunkin isä kerran huusi että "sinun äpärääsi en sitten elätä!", vaikkei mulla ollut aikomustakaan vielä harrastaa seksiä, saati tehdä lapsia 15v.

Onneksi teini-iän jälkeen kun olin yli 20, meistä tuli taas kavereita, kuten olimme olleet ennen teini.ikääkin. Olin isän bestis lapsena, liikuttiin joka paikassa kaksin kun äiti oli töissä toisella paikkakunnalla tai harrasti omia juttujaan.

Pointtini on se, että isä rakasti minua, vaikka saattoi haukkua ja olla tyly kun minusta alkoi tulla nainen ja aloin liikkumaan ulkona öisinkin. Pelkäsi tietysti puolestani.

Onneksi ehti pyytää käytöstään anteeksi sitten kun meistä taas tuli kaverit, isä kuoli kun olin 24. Ihan liian aikasin.

Onneksi on vielä jäljellä ihana äiti. 

47vN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, te joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa vanhemmistanne, älkää pilatko ketjua joka ei koske teitä.

Eikö se, onko vanhemmista MITÄÄN hyvää sanottavaa, ole ihan eri asia kuin se mitä tässä kysyttiin?

Minusta kyllä luuttyvät yhteen. Sen huomaa kommenteissa joissa ei löydetä mitään rakkauden tekoa vanhempien teoista, vähän kyllä epäilen ettei sellaista jostain löytäisi, jos viitsisi etsiä. Lpbakin vanhempi on jollainlailla silti näyttänyt rakkautensa, se voi olla juuri sitä kovuutta, mistä tässä ketjussa nyt jotkut uheiutuvat. 

Mutta kun tässä ei kysytty, onko vanhempi mahdollisesti ehkä joskus jollakin lailla osoittanut rakkauttaan, vaan että "mitä muistoja sinulle on jäänyt äitisi tai isäsi rakkaudesta mieleen, jotain mistä tajuat nyt aikuisena miten paljon sinua on rakastettu?" Vaikka olisikin mahdollista, että jokin vanhempien teko on tehty rakkaudesta tai tarkoitettu rakkauden osoitukseksi, se ei vielä tarkoita, että lapselle olisi jäänyt vanhempien teoista muistoja, joista hänelle tulee aikuisena oikein sellainen tunne, että häntä on rakastettu paljon. Siinä on aika iso ero.

Lähettiin kaverin kanssa merellä kalaan. Varoittelivat kovasti pienen soutukipon kanssa kun lähdettiin (oli kait siinä joku pieni moottori) että tulkaa sitten ajoissa takaisin. 

Kalasteltiin ja oltiin juuri lähdössä, kun alkoi hämärtämään ja kaverilla nappasi oikein iso kala kiinni. 

No siinähän meni tunti saada se ylös veneeseen kun se rempoi aina lisää siimaa kun se saatiin yhtään lähemmäksi ja välillä meni pohjaan jurnuuttamaan, niin ettei tullut yhtään sieltä ylöspäin.

Lopulta se saatiin veneeseen ja oli jo pilkkopimeää. Siinä sitten alettiin miettimään, että mihis suuntaan pitäisi tästä lähtä .. 

No, ei aikaakaan kun taivaanrannassa alkoi välkkymään. Faija oli sinne kasannut oikein kunnon kokon kallion päälle rantaan majakaksi. 

Sitä kohti lähdettiin ja päästiin takaisin mökkirantaan ..

Zinc

Yli 10 kiloinen kala syötiin ..

-

Vierailija kirjoitti:

Lähettiin kaverin kanssa merellä kalaan. Varoittelivat kovasti pienen soutukipon kanssa kun lähdettiin (oli kait siinä joku pieni moottori) että tulkaa sitten ajoissa takaisin. 

Kalasteltiin ja oltiin juuri lähdössä, kun alkoi hämärtämään ja kaverilla nappasi oikein iso kala kiinni. 

No siinähän meni tunti saada se ylös veneeseen kun se rempoi aina lisää siimaa kun se saatiin yhtään lähemmäksi ja välillä meni pohjaan jurnuuttamaan, niin ettei tullut yhtään sieltä ylöspäin.

Lopulta se saatiin veneeseen ja oli jo pilkkopimeää. Siinä sitten alettiin miettimään, että mihis suuntaan pitäisi tästä lähtä .. 

No, ei aikaakaan kun taivaanrannassa alkoi välkkymään. Faija oli sinne kasannut oikein kunnon kokon kallion päälle rantaan majakaksi. 

Sitä kohti lähdettiin ja päästiin takaisin mökkirantaan ..

Zinc

Yli 10 kiloinen kala syötiin ..

Ensimmäinen hyvä lukemani juttu Zinciltä!

Äitini piti meistä hyvää huolta aina, silitti ja raapi selkää ja luki satuja, lauloi epävireisesti ja leikkasi voileivistä reunat pois. Järjesti meille kokemuksia, käyntejä lastennäytelmissä, tivoleissa, hiihto- ja pyöräretkiä, uitiin paljon... Mehuhetkiä naapurin lasten kanssa. Hän ihaili laulajia, soittajia ja taiteilijoita ja pisti minut pianotunneille ja toi töistä pinoittain roskatulostuspaperia, jotta sain piirtää. Kotimme seinät oli suurinpiirtein tapetoitu minun piirustuksillani ja äiti kehui kaikille tuttaville kuinka ihanaa on kuunnella klassista musiikkia kotona, alakoululaisen pianoharjoituksia :'D Meillä ei ollut paljon rahaa koska isä tuli hulluksi, menetti työnsä, talo myytiin halvalla ja alkoholisoituikin vielä. Luonteeltaan hän oli kuitenkin empaattinen, lämmin, aito ja rakastava ja hänen harhansakin olivat pelkoja, että joku vainosi häntä ja tekisi meille pahaa. Terveempänä hän kuunteli aina, remusi kanssamme ja opetti puu- ja käsitöitä, teki meille omat puukot ja niihin kauniit tupet. Äiti huolehti ettemme nähneet kaikkea hänen rypemistään vaikka kaikelta siltä ei mitenkään voinut välttyä. Omasta mielestäni meillä oli aina hyvä ja turvallinen koti. Ennen omien lasten saamista mietin millaisen kodin lapsi tarvitsisi ja oma lapsuudenkotini oli hyvä malli kunhan mies ei alkaisi juomaan eikä ole alkanut.

Miksi tällaisia kysellään? Miten ketään voi kiinnostaa, mistä jollekin tuntemattomalle ihmiselle on tullut tunne, että isä tai äiti rakastaa häntä? En keksi mitään tylsempää aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaisia kysellään? Miten ketään voi kiinnostaa, mistä jollekin tuntemattomalle ihmiselle on tullut tunne, että isä tai äiti rakastaa häntä? En keksi mitään tylsempää aihetta.

Aika paljon ihmisiä kiinnosti kuka saunoo ja kuka ei sauno kun on menkat esimerkiksi.