Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies, etätyöt ja muuttunut käytös
21.08.2020 |
Mies on ollut keväästä asti etätöissä, itse olen käynyt töissä normaalisti, koska työni ei onnistu etänä.
Pikku hiljaa miehen päivät ovat pidentyneet tai voisin sanoa, että työt aloitetaan aina vain myöhemmin ja nähtävästi päivän mittaan vaan puuhaa ihan muuta, koska päivät vain venyy ja venyy. Illat on työhuoneessa, ja ärtyinen kun ei ole rauhaa työskennellä (minä ja lapset jo kotona). Kysyn miksi ei päivän aikana tee, sanoo että tekeekin, mutta pitäähän sitä taukojakin olla. Nähtävästi tauot on muutaman Netflix-sarjan jakson pituisia aina kerrallaan tai roikkuu vain netissä yms.
Viikonloppuisin on tätä nykyä aina jonkun kaverin saunailta tai muuten vain joku kissanristiäinen, tosi vähän on kotona.
Kotihommia ei mitään enää tee, päivällä on tuossa jotain aina kokkaillut, mutta kun tulen töistä, ensimmäinen asia on siivota hänen sotkut...väittää että aikoi myöhemmin siivota tai että oli kiire etäpalaveriin tms. En usko, että joka päivä, kun kumminkin luuhaa tekemättä mitää useammankin tunnin päivällä. Eli aikaa olisi korjata omat jälkensä, ei se aina voi siitä kysymys olla.
Ja aamulla ei saa ylös kun lähden töihin ja lapsia vien tarhaan, mutta iltaisin kyllä valvoo (ja valvottaa samalla minuakin). Olen aika väsynyt, kun yöunet jää vähiin ja kaikki vastuu arjesta kaatuu minun niskaan.
Jotenkin joku yhteys niin kuin olisi katkennut miehen ja mun väliltä. Ymmärrän, että miestä kiukuttaa olla vain kotona päivät ja haluaa päästä viikonloppuisin sitten menemään ja näkemään ihmisiä. Mutta joku ryhti puuttuu hänellä arjesta, just töiden tekeminen ajallaan. Venyttää päivää kun ei saa töitään tehtyä ja se on perheeltä pois. Olisi kiva joskus jotain yhdessä perheenäkin tehdä. Niin kuin ennenkin.
Nytkin lähti kaverilleen saunomaan, no sen tietää että olutta otetaan. Huomenna krapuloissaan makaa pitkälle päivään. Tänään jo aikaisemmin sanoi, että pitää vkl tehdä vielä työjuttuja, että kai se taas istuu työhuoneessaan sitten krapulansa hoidettuaan ja minä yritän lasten kanssa olla hiljaa, ettei häiritä.
Muutenkin se on tätä nykyä tosi lyhytpinnainen ja piikittelee kummallisesti ihan tavallisenkin arkisen keskustelun lomassa. Ennen oltiin toistemme tuki ja turva ja olkapäät toisillemme, minusta tätä ei jotenkin meillä enää ole. Kauhean etäinen on. Joskus tuntuu, että se on ihan vieras henkilö. Tuntuu välillä itsestäkin kummalliselta olla sen lähellä, kun niin kuin ei tuntisi enää ollenkaan.
Harmittaa tää korona-aika. :/
Miten muilla on suhde ja perhekuviot sujuneet, jos on pitkää kotona oloa puolisolla/molemmilla takana?
Kommentit (6)
Eihän tossa nyt mitään ihan normimieheltä kuulostaa. Monilla huomattavasti pahempia sopeutumisvaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ikävästi toiselta naiselta. Voisko olla mahdollista?
Nimimerkillä perjantai-iltana istun trollaamassa.
Meillä mennyt korona-aika hyvin. Miehellä vuorotyö, jos menee iltavuoroon niin laittaa minulle aina lounaan ja iltapäivällä kahvit ja hoitaa kotityöt ennen työvuoroa. Noustaan siis yhtä aikaa aamulla, minä etätöihin ja hän koneelle ja kotitöiden pariin. Lähtee yleensä klo 15 töihin, on töissä 1530-2215 ja sitten yhdessä nukkumaan. Laitan hänelle iltapalan valmiiksi.
Ap, tunnen tuskasi ja varmasti ette ole yksin sen kanssa että tämä vuosi on koetellut parisuhdetta. Mutta sinunkin pitää jaksaa, eikä tuo tilanne ole hyväksi miehellesikään. Keskustele vakavasti miehesi kanssa siitä mitä täällä kerroit. Sano että ymmärrät että hänellä ei ole helppoa mutta että asioiden pitää silti muuttua.
Työ ja vapaa-aika menevät sekaisin ja sisäkkäin. Tunnistan tuon itsestäni. Illalla on huono omatunto, jos ei ole päivällä saanut suunnittelemiaan asioita tehtyä etätöissä. Itse saan parhaan työvaihteen päälle ilta-aikaan, mutta se ei tietysti ole kovin toimiva malli, jos on pieniä lapsia (omat jo teinejä). Paras mieli ja tehokkuus minulla on silloin, jos saan työn ja vapaa-ajan erotettua ja molemmissa on hyvä energia. Siis ei sellaista epämääräistä puhelimella roikkumista tai netflixiä ”kohta menen takaisin töihin”, vaan joko tehdään töitä tai on tauko. Jaan joskus päiväni niin, että tietoisesti pidän keskellä päivää lounaskooman aikaan useamman tunnin tauon ja menen lenkille tai salille. Jatkan sitten töitä esim. neljästä seitsemään. Ilmoittelen tästä kyllä miehelle ja hänelle se on ollut ok. Silloin kun meillä oli pienet lapset, olin päiväsaikaan töissä supertehokas, kun tiesin, että päivää ei voi venyttää, etenkin niinä päivinä kun oli minun vuoroni hakea lapset päiväkodista.
Kyllä minusta sinulla on asiassa sananvaltaa. Miehesi täytyy ruveta tekemään työnsä päiväsaikaan. Hän tavallaan varastaa aikaa sinulta. Ja läsnäoloa koko perheeltä. Ja yöunia sinulta. On ymmärrettävää, että kierre harmittaa häntä, mutta hänen täytyy nyt löytää keinot katkaista tuo kierre. Voiko hän saada työnohjausta työpaikaltaan tai työterveydestä? Voisiko hän sopia jotain palaverejä aamuiksi työkaverin kanssa (auttaisi aiemmin nousemisessa)? Mennä juttelemaan työpsykologille (itse olen ollut ja harkitsen nyt jopa psykiatria, koska epäilen itselläni depressiota)?
Ihan oikeasti taistelen tämän asian (tehottomuuden ja motivaation puutteen) kanssa paljon itsekin. Lykkään tylsiä työtehtäviä ja nyt kun ketään ei saa tavata, kaikki työtehtävät tuntuvat tylsiltä. Vaikka tiedän, että on palkitsevaa, kun ne on saanut tehtyä. Itse pidän kaikenlaisia to do -listoja, yritän tehdä asiat kiireellisyysjärjestyksessä (en lykätä), kokeilen pomodoro-tekniikkaa, käyn joka päivä kuntoilemassa (nukkuu paremmin), sovin palavereja työkaverin kanssa vain että saan sillä itselleni dead linen, koska olen kaverille luvannut laittaa projektia eteenpäin. Laitan muistutuksia, käytän värikoodeja tehtävälistoissa ja kalenterissa... mutta ei ole helppoa silti, kun tylsyys ja yksitoikkoisuus valtaavat päivät. Ja minulla oli ennen koronaa ihan super-antoisa, todella jännittävä, palkitseva työ!
Luulen, että näin mennään koko talvi, joten miehesi täytyy saada setti kasaan. On kohtuutonta, että sinä joudut kärsimään noin paljon hänen ongelmistaan.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa ikävästi toiselta naiselta. Voisko olla mahdollista?