Sydänsurut vaivaa, uskon loppuminen kaivaa

Ihminen, jota luulin elämäni rakkaudeksi ja jonka kanssa minun oli parhaimmillaan ylimaallisen hyvä olla (ja huonoimmillaan ihan perusmukavaa), jätti minut 9kk sitten. Mieliala vaihtelee, muttanyt yhtäkkiä olen taas järjettömän surullinen (ikävä), epätoivoinen (kukaan ei enää kelpaa tuon jälkeen) ja jopa mustasukkainen (onko sillä jo joku? kuka? millainek? tuntuuko se yhtä hyvältä kuin minä?)

Alkaa usko loppua tästä selviytymiseen, ihan kuin masennus alkaisi vallata. Pelkään ihmissuhteita, olen kyyninen rakkauden suhteen ja pelkään myös olevani tunnekuollut. 

Antakaa rohkeutta ja valoa, please.